Consejo de Indias
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Tarkenna korjauspyyntöä tai poista tarpeeton korjauspyyntö |
Consejo de Indias oli Espanjan siirtomaissa ylintä valtaa käyttävä kuninkaan neuvosto. Se laati asetuksia ja määräyksiä, jotka kuningas vahvisti allekirjoituksellaan. Ferdinand Katolilainen perusti Consejon vuonna 1511 ja Kaarle I uudisti sen toiminnan vuonna 1523.
Consejo de Indiasin päätösten toimeenpanosta vastasi Sevillan Casa de Contratación. Recopilaciónin eli "Intioiden kootut lait" määrittelee Kaarle I:n vuonna 1542 antamassa asetuksessa Casa de Indiasin tarkoituksen ja sen tärkeimmät virkamiehet. Recopilación, joka sisältää 2000 sivua, käyttää 93 sivua Consejo Indiasin ja sen virkamiesten toiminnan määrittelyyn. Ensimmäisestä pykälästä käy selville, että kyseisen Intioiden Neuvoston tuli aina olla kuninkaan lähettyvillä, eli siellä missä kuningas laajassa valtakunnassaan kulloinkin sattui olemaan. Vasta kun Madridista oli tullut Espanjan pääkaupunki 1560-luvulla, sai Consejo vakituisen toimipaikkansa. Consejo de Indias ja varsinkin Sevillan Casa de Contratación muodostivat aikanaan maailmassa ennen kokemattoman voiman, jota täydensi kaikkien aikojen laajimmalle levinnyt lakikoelma Siete Partidas. Recopilación julkaistiin vasta 1681.
Historioitsija, Vicente Riva Palacio, tiivistää Espanjan Uutta Maailmaa koskevan hallintomallin ytimen toimittamassaan ja osin kirjoittamassaan laajassa México a través de los siglos-teoksessa:
”Espanjan eduista, Metropolin ja siirtomaan välisistä suhteista, huolehti Consejo de las Indias ja Casa de Contratación de Sevilla. Niistä ensimmäinen sääti lakeja, joiden mukaiseksi Uuden Espanjan hallintokäytäntö muodostui, ja joka itsepintaisesti yritti pitää yllä järjestystä ja kehitystä siirtokunnassa. Valitettavasti kaikki nämä yritykset törmäsivät usein varakuninkaiden ja virkamiesten nimityksiin, joissa suosikkuus ja omat edut olivat tärkeämpiä kuin yleinen etu ja kuningaskunta. Hauraita ja katoavaisia olivat humaanit ja oikeamieliset paperiarkit, varakuninkaiden jättäessä täyttämättä hallitsijan tahdon, tai kun he lakien suomalla oikeudella kirjoittivat jonkin kuninkaallisen määräyskirjan reunaan, omien tai ystäviensä etujen ollessa kyseessä, ”Toteltavaksi, mutta ei noudatettavaksi.” Hallitsijoiden antamat, intiaanien hyväksi tarkoitetut määräykset jäivät teholtaan heikoiksi. Samaan epäkohtaan oli puututtava toistuvasti.”
[muokkaa] Lähde
- Recopilación de Leyes de los Reynos de las Indias. Näköispainos vuoden 1791 laitoksesta.
