Colin Dexter

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Norman Colin Dexter OBE (29. syyskuuta 1930) on brittiläinen rikoskirjailija. Hän on syntynyt Stamfordissa Lincolnshiressä ja hänet tunnetaan ennen muuta Komisario Morse -dekkareistaan.

Dexter on suorittanut loppututkinnon Cambridgen yliopistossa, minkä jälkeen hän on opettanut kreikkaa ja latinaa muun muassa Oxfordin yliopistossa. Hänen laaja lukeneisuutensa näkyy myös Morse-dekkareissa, esimerkiksi lukujen alkusitaateissa, jotka on valikoitu usein maailmankirjallisuuden klassikoista.

Ensimmäinen Morse-romaani, Viimeinen bussi Woodstockiin, ilmestyi vuonna 1975. Rikoksia ratkova komisario muistuttaa paljossa luojaansa – kumpikin harrastaa muun muassa ristikoita ja Wagnerin musiikkia. Morse myös ikääntyy samassa tahdissa kuin Dexter itse. Suurin osa romaaneista sijoittuu Dexterin kotikaupunkiin Oxfordiin, jonka paikallistuntu välittyykin vahvana. Rikoskirjallisuuden historiassa tarinat muistuttavat lähinnä Agatha Christien tyylistä palapelidekkaria. Watson-hahmoa niissä edustaa Morsen apulainen, ylikonstaapeli Lewis.

Morse-romaaneja on ilmestynyt kaikkiaan 13.[1] Niitä on käännetty parillekymmenelle kielelle. Lisäksi Dexter on julkaissut novellikokoelman Viimeinen puhelu, joka koostuu yhdestätoista Morse-kertomuksesta. Dexterille on myönnetty kahdesti sekä Kultainen että Hopeinen tikari, jotka ovat arvostettuja brittiläisiä rikoskirjallisuuspalkintoja. Romaanit on sovitettu suosiota saaneiksi televisioelokuviksi, Morsen pääroolissa näyttelijä John Thaw. Dexter itse on esiintynyt miltei jokaisessa Morse-televisioelokuvassa cameo-roolissa.

Morse-bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Viimeinen bussi Woodstockiin (Last Bus to Woodstock, 1975; suom. Ilkka Terho, 2003).
  2. Kadonneella oli yllään (Last Seen Wearing, 1976; suom. Ilkka Terho, 2004).
  3. Nicholas Quinnin hiljainen maailma (The Silent World of Nicholas Quinn, 1977; suom. 2005).
  4. Palvelus vainajille (Service of All the Dead, 1979; suom. 1993). (Hopeinen tikari -palkinto 1979.) (Ks. arvostelu: Ruumiin kulttuuri 2/1993.)
  5. Rantakadun surmat (The Dead of Jericho, 1981; suom. Marja Haapio, 1992). (Hopeinen tikari -palkinto 1981.) (Ks. arvostelu: Ruumiin kulttuuri 3/1992.)
  6. Kolmannen virstan arvoitus (The Riddle of the Third Mile 1983; suom.Ilkka Terho 2006).
  7. Huone numero 3 (The Secret of Annexe Three, 1986; suom. Ilkka Terho, 2007).
  8. Neidonmurha (The Wench Is Dead, 1989; suom. 1991). (Kultainen tikari -palkinto 1989.) (Ks. arvostelu: Ruumiin kulttuuri 4/1991.)
  9. Korumme kallis (The Jewel that Was Ours, 1991; suom. Ilkka Terho, 1994). (Ks. arvostelu: Ruumiin kulttuuri 2/1994, s. 29.)
  10. Kulki kerran metsätie (The Way Through the Woods, 1992; suom. 1995). (Kultainen tikari -palkinto 1992.) (Ks. arvostelu: Ruumiin kulttuuri 2/1995.)
  11. Viimeinen puhelu (Morse's Greatest Mystery and Other Stories, 1993, 11 Morse-novellia; suom. Ilkka Terho, 2008).
  12. Kainin tyttäret (The Daughters of Cain, 1994; suom. Ilkka Terho, 1996). (Ks. arvostelu: Ruumiin kulttuuri 2/1996, s. 42.)
  13. Niin musta kuin multa (Death Is Now My Neighbour, 1996; suom. Ilkka Terho, 1997). (Ks. arvostelu: Ruumiin kulttuuri 2/1997, s. 46.)
  14. Katumuspäivä (The Remorseful Day, 1999; suom. 2000).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koskinen, Liisa: "Colin Dexter Kruununhaassa", Ruumiin kulttuuri 2/1995.
  • Valassaari, Risto S.: "Yrmeä ylikomisario näyttää Morsen merkit", Ruumiin kulttuuri 4/1990.