Cochise

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee intianipäällikköä. Muista merkityksistä katso Cochise (täsmennyssivu).
Cochise
noin 1805 - 8. kesäkuuta 1874
Pronssista veistetty Cochisen pää

Syntymäpaikka Chiricahuan maaseutu, Uusi-Espanja Flag of Cross of Burgundy.svg
Kuolinpaikka New Mexico Flag of New Mexico.svg
Palvelusvuodet 1861 - 1872
Ylin sotilasarvo sotajohtaja.
Osallistuminen sotiin
ja taisteluihin
Lounaisten alueiden intiaanisodissa 1860–1870-luvuilla Meksikoa ja Yhdysvaltoja vastaan

Cochise (K´uu-ch´ishn 18128. heinäkuuta 1874) oli Chiricahua-apassien johtaja, ja Geronimon ohella yksi tunnetuimmista apassipäälliköistä. Cochisen valtakausi ajoittui suurimmalta osaltaan 1860-luvulle, jolloin hän johti sotureitaan sodassa yhdysvaltalaisia ja meksikolaisia vastaan. Aikalaiskertomusten mukaan Cochise oli kookas ja leveäharteinen mies, jolla oli luontaista auktoriteettia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensitapaaminen amerikkalaisten kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun amerikkalaiset tulivat Arizonaan vuonna 1856 Cochise toivotti heidät sydämellisesti tervetulleiksi ja antoi heille luvan kulkea Kaliforniaan chiricahua-maan läpi. Cochise oli myös valmis auttamaan Butterfield Overland Mailin-postivaunuaseman perustamisessa kansansa maille Apassisolaan (Apache Pass). Lähistön chiricahuat auttoivat aseman rakentamisessa tuomalla puutavaraa. Myös Cochise vieraili rakennuksella ja ystävystyi aseman asiamiehen ja joidenkin rahtaajien kanssa[1]

Lokakuussa 1860 tilanne muuttui, kun apassit sieppasivat erään uudisasaukkaan lapsen. Cochise ei ollut asiasta tietoinen, kun hän sai kutsun tulla neuvottelemaan Apassisolan asemalle. Rajaseudulle hiljattain saapunut kokematon luutnantti George N.Bascom syytti Cochisea ryöstöretkestä, jonka todellisuudessa olivat tehneet Gilajoelta tulleet coyotero-apassit.[2] Tapahtumaa seuranneessa pidätystilanteessa Cochise pääsi pakoon, mutta hänen mukanaan olleet chiricahuat vangittiin.[3].

Hyökkäykset alkavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapauksen jälkeen Cochise keräsi soturinsa ja liittyi appensa Mangas Coloradasin joukkoihin amerikkalaisia vastaan. Coloradas oli jo edellisillä vuosikymmenillä osoittanut taitonsa karujen maittensa periksiantamattomana puolustajana ja tuhonnut meksikolaisten asutukset. Jouduttuaan ilman syytä amerikkalaisten kaivosmiesten ruoskittavaksi oli Coloradas aloittanut haavoistaan selvittyään laajamittaisen sodan Yhdysvaltalaisia maananastajia vastaan.[4]

Tämän jälkeen Yhdysvaltain linnakkeet, maatilat ja postivaunuasemat joutuivat Arizonan ja New Mexicon alueilla apassien jatkuvien hyökkäysten kohteiksi. Arizonan kaupungeista vähimmin menetyksin selvisi Tucson. Vuonna 1861 alkanut Yhdysvaltain sisällissota vei sotilaita muille taistelukentille ja helpotti apassien vastarintaa amerikkalaisia vastaan. Cochisen ja Coloradasin lisäksi myös monet muut apassien johtajat sotureineen osallistuivat hyökkäyksiin. Toisinaan joku näistä ryhmistä saattoi liittyä Cochisen ja Coloradasin joukkoihin, mutta yhdistymiset osoittautuivat hetkellisiksi ilman pitkäaikaista yhteistä sotarintamaa. Coloradasin kuollessa vartiomiesten luoteihin tammikuussa 1863, nousi Cochisen rinnalle uusia päälliköitä, joista tunnetuimmat olivat Victorio ja myöhemmin suureen maineeseen noussut Geronimo.[5]

Cochise sotureineen käytti piilopaikkanaan Arizonan Lohikäärmevuoria.

Mangas Coloradasin kuoleman jälkeen kului monia vuosia niin ettei Cochise vastannut valkoisten rauhantunnusteluihin. Apassit pysyivät vuoristoissa riittävän eteäällä Yhdysvaltain linnakkeista ja asutuksesta. Vuonna 1870 apassien ryöstöretket lisääntyivät uudelleen. Niistä syytettiin yleisesti Cochisea, joka oli amerikkalaisten parhaiten tuntema päällikkö. Vuotta myöhemmin Cochisea houkuteltiin vierailulle Washingtoniin. Samoin hänen tapaamisestaan oli kiinnostunut kenraali George Crook, joka samana vuonna otti komentoonsa Arizonan sotilasalueen. Löytääkseen Cochisen piilopaikan Crook lähetti viisi ratsuväkikomppaniaa Meksikon Chiricahuavuoristoon. Cochise onnistui välttämään Crookin etsintäjoukot ja ilmoittautui myöhemmin itse kenraali Gordon Grangerille Canada Alamosassa New Mexicossa. Kun Cochise sai kuulla, että osa chiricahuoista lähetetään New Mexicon Fort Tularosaan, hän pakeni ryhmänsä kanssa takaisin piilopaikkaansa Lohikäärmevuorille (Dragon Mountains).[6]

Rauhansopimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lopullinen rauha solmittiin kenraali Oliver O. Howardin saapuessa Washingtonista tapamaamaan Cochisea tämän pyynnöstä. Howard vietti 11 päivää Cochisen leirissä ja ihastui vierailunsa aikana chiricahua-naisiin ja lapsiin.[7]

Neuvottelujen aikana Cochise antoi lupauksensa siitä, ettei johtaisi enää ainuttakaan ryöstöretkeä amerikkalaisten asutuksille. Vastineeksi hän sai Howardilta lupauksen, että chiricahuat saavat jäädä asumaan perinteisille mailleen chiricahua-vuoristoon. Myöhemmin syksyllä 1873 Cochise johti kansansa reservaattiin. Hänen 200 seuraajansa ryhmään liittyi 600 chiricahuaa.[6]

Keväällä 1874 Cochise sairastui tautiin, joka kuihdutti nopeasti hänen vartalonsa. Muutamaa kuukautta myöhemmin hän menehtyi intiaanireservaatissa New Mexicossa. Ennen kuolemaansa Cochise ehti kutsua heimonsa päämiehet luokseen ja tehdä pojastaan Tazasta itselleen seuraajan.[8]

Kuvauksia Cochisesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cochise oli pidempi kuin useimmat apassit. Hänet kuvattiin leveähartiaiseksi ja voimakasrakenteiseksi mieheksi, jolla oli älykäs katse, suora nenä ja paksut mustat hiukset. Amerikkalaiset, jotka joutuivat tekemisiin Cochisen kanssa sanoivat hänen olevan käytökseltään hyvätapainen ja olemukseltaan erittäin siisti ja puhdas.[9]

Cochisen piirikunta (Cochise County) Arizonassa on nimetty hänen mukaansa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anderson, Rani-Henrik ja Henriksson, Markku: "Intiaanit (Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia)" Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-162-3
  • Brown, Dee: Bury My Heart at Wounded Knee, Vintage Books 1991. ISBN 9780099526407
  • Debo, Angio: Geronimo: The Man, His Time, His Place, Univ of Oklahoma Press, 1982.ISBN 978-0806118284 (englanniksi)
  • Henriksson, Markku: Alkuperäiset amerikkalaiset, s. 120-121. Gaudeamus, 1985. ISBN 951-662-385-9
  • Ricky, Donald: Indians of Arizona: Past and Present, Somerset Pubs, 1999. ISBN 978-0403098637

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ricky 1999 s.65.
  2. Brown 1991 s. 194.
  3. Anderson & Henriksson s. 274.
  4. Debo 1982 s. 38 - 40.
  5. Debo 1982 s. 71 - 73.
  6. a b Ricky 1999 s.67.
  7. Brown 1991 s. 208 - 213.
  8. Debo 1982 s. 91.
  9. Brown 1991 s. 193.