Clifford Curzon
Clifford Curzon (18. toukokuuta 1907 Lontoo – 1. syyskuuta 1982 Lontoo) oli brittiläinen pianisti. Hän aloitti pianonsoiton vakavan opiskelun 6-vuotiaana kokeiltuaan jo sitä ennen viulua. 12-vuotiaana hän pääsi Royal Academy of Musiciin, ja ensimmäisen julkisen esiintymisensä hän teki 16-vuotiaana. Pian tämän jälkeen hän aloitti opettamisen Royal Academyssa, jonka professori hän oli jo 19-vuotiaana.[1]
Curzon opiskeli myös Artur Schnabelin johdolla Berliinissä ja sai lisäksi opetusta Wanda Landowskalta ja Nadia Boulangerilta. Heinäkuussa 1931 Curzon meni Pariisissa naimisiin cembalisti Lucille Wallacen kanssa. Hänellä oli kaksi adoptoitua poikaa, jotka jäivät orvoiksi, kun heidän äitinsä, sopraano Maria Cebotari kuoli vuonna 1949.[1]
Yhdysvaltain-debyyttinsä Curzon teki vuonna 1939, ja hän esiintyi siellä säännöllisesti myöhemminkin sekä resitaaleissa että sellaisten kapellimestarien kuin Bruno Walterin, George Szellin, Eugene Ormandyn ja Alexander Smallensin johdolla orkesterin kanssa. Hänen levytyksistään tuli myyntimenestyksiä. Hänellä oli laaja ohjelmisto, johon kuului muun muassa yli 50 konserttoa ja joka kattoi eri aikakaudet varhaisista klassikoista nykyteoksiin. Virgil Thomson piti Curzonia romanttisen ohjelmiston tyydyttävimpänä tulkitsijana.[1] Curzon oli myös huomattava Mozartin tulkitsija.[2]
Curzon lyötiin ritariksi vuonna 1977. Hän kuoli vuonna 1982 pitkään sairastettuaan.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naxos: Clifford Curzon (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
