Clemens von Pirquet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Clemens von Pirquet.

Clemens Peter Freiherr von Pirquet (12. toukokuuta 1874 Wien, Itävalta28. helmikuuta 1929) oli itävaltalainen tutkija ja lastenlääkäri. Hänen merkittävimmät saavutuksensa ovat bakteriologian ja immunologian alalta.

Pirquet opiskeli teologiaa Innsbruckin yliopistossa ja filosofiaa Leuvenin yliopistossa. Lääketiedettä hän opiskeli Wienissä ja Königsbergissä ennen kuin hän aloitti opinnot Grazin yliopistossa, josta hän valmistui vuonna 1900 lääketieteen tohtoriksi. Vuonna 1902 hän aloitti työskentelyn Wienin lastensairaalassa.[1]

Pirquet havaitsi vuonna 1906, että potilaat, jotka olivat aiemmin saaneet injektioina hevosen seerumia tai isorokkorokotuksen, reagoivat nopeammin ja voimakkaammin toisen ruiskeeseen, eli kyse oli seerumitaudista, tuberkuliinireaktiosta ja anafylaksiasta. Kun hän havaitsi, että immuniteetti ja yliherkkyys olivat ilmiöinä lähisukuisia mutta käsitteinä vastakohtia, hän muoodsti Bela Schickin kanssa sanan allergia kreikan kielen sanoista allos ('toinen') ja ergon ('reaktio'), jolla sittemmin pitkään kuvattiin tätä yliherkkyysreaktiota, ennen kuin käyttöön tuli atopia.[2]

Pian isorokkohavainnon jälkeen Pirquet ymmärsi, että tuberkuliini, jonka Robert Koch oli 1890 eristänyt tuberkuloosia aiheuttavasta bakteerista, voi saada aikaan samanlaisen reaktion. Charles Mantoux kehitti edelleen Pirquet'n ajatuksia, ja Mantoux'n testistä, jossa tuberkuliinia ruiskutetaan ihoon, tuli vuonna 1907 tuberkuloosin diagnostinen koe eli tuberkuliinikoe.[3]

Pirquet hylkäsi 1909 tarjouksen tehtävästä Pasteur-instituutissa Pariisissa ja otti vastaan nimityksen professoriksi Yhdysvaltoihin Johns Hopkinsin yliopistoon, jonne oli juuri perustettu lastentautien tiedekunta. Jo vuoden kuluttua 1910 hän palasi Eurooppaan ja otti vastaan viran ensin Breslaussa (nyk. Wrocław) ja sitten Wienissä.[1].

Clemens von Pirquet ja hänen vaimonsa tekivät 28. helmikuuta 1929 itsemurhan syanidilla.[1].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]