Clay Aiken

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Clay Aiken
Clay website headshot.jpg
Clay Aiken vuonna 2014.
Syntynyt 30. marraskuuta 1978 (ikä 35)
Kotipaikka Raleigh, Pohjois-Carolina
Aktiivisena 2003
Tyylilajit pop
Ammatit laulaja-lauluntekijä
Levy-yhtiöt RCA Records
Kotisivut www.clayaiken.com

Clayton Holmes ”Clay” Aiken (alkuperäiseltä sukunimeltään Grissom, s. 30. marraskuuta 1978) on yhdysvaltalainen poplaulaja ja poliitikko. Hän nousi yleisön tietoisuuteen osallistuttuaan American Idoliin ohjelman toisella tuotantokaudella vuonna 2003. Hän sijoittui toiseksi häviten täpärästi Ruben Studdardille. RCA Records -levy-yhtiö tarjosi Aikenille levytyssopimusta, ja hänen esikoisalbuminsa Measure of A Man julkaistiin vuoden 2003 lopulla. Clay Aikenistä on tullut kilpailun historian menestynein toiseksi sijoittunut kilpailija.

Vuonna 2014 Aiken pyrkii Yhdysvaltain kongressiin. Hän voitti demokraattisen puolueen esivaalit Pohjois-Carolinassa vastaehdokkaansa kuoltua äkillisesti.[1]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clay Aiken syntyi ja varttui Raleighin kaupungissa Pohjois-Carolinassa. Teini-ikäisenä hän esiintyi monissa paikallisissa musikaaleissa ja liittyi Raleighin poikakuoroon. Hän vaihtoi sukunimensä Grissomista Aikeniksi heti ollessaan tarpeeksi vanha. Aiken on hänen äitinsä tyttönimi. Vaikka American Idol aiheutti viivästystä hänen opintoihinsa, Aiken valmistui Pohjois-Carolinan yliopistosta Charlottesta erityisopettajaksi vuonna 2003.

American Idolin 2. kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikenin laulamat laulut:

  • Top 2 This Is The Night - 20. toukokuuta 2003
  • Top 2 Here, There and Everywhere - 20. toukokuuta 2003
  • Top 2 Bridge Over Troubled Water - 20. toukokuuta 2003
  • Top 3 Vincent - 13. toukokuuta 2003
  • Top 3 Mack The Knife - 13. toukokuuta 2003
  • Top 3 Unchained Melody - 13. toukokuuta 2003
  • Top 4 Grease - 6. toukokuuta 2003
  • Top 4 To Love Somebody - 6. toukokuuta 2003
  • Top 5 Solitaire - 29. huhtikuuta 2003
  • Top 5 Build Me Up Buttercup - 29. huhtikuuta 2003
  • Top 6 I Could Not Ask For More - 22. huhtikuuta 2003
  • Top 7 Tell Her About It - 15. huhtikuuta 2003
  • Top 8 At This Moment - 8. huhtikuuta 2003
  • Top 9 Everlasting Love - 1. huhtikuuta 2003
  • Top 10 Someone Else's Star - 25. maaliskuuta 2003
  • Top 11 Somewhere Out There - 18. maaliskuuta 2003
  • Top 12 I Can't Help Myself - 11. maaliskuuta 2003
  • Wildcard-ryhmä Don't Let the Sun Go Down On Me - 4. maaliskuuta 2003
  • 2. ryhmä Open Arms - 11. helmikuuta 2003

21. toukokuuta 2003 Aiken hävisi American Idol -tittelin suhteellisen niukasti runsaalla 130 000 tuhannella äänellä – ääniä annettiin kokonaisuudessaan yhteensä 24 miljoonaa. Häviö ei kuitenkaan hidastanut hänen suosiotaan. Ensimmäinen single "Bridge over Troubled Water" / "This Is the Night" myi platinaa ja nousi Billboard Hot 100 -listalla suoraan ykköseksi. Single myi esimerkiksi Kanadassa kuusinkertaista platinaa.

Kiertueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2003: The American Idols Live! Tour
  • 2004: The Independent Tour, co-headlining Kelly Clarksonin kanssa
  • 2004: The Not a Tour 2004 Summer Solo Tour
  • 2004: The Joyful Noise Tour
  • 2005: The Jukebox Tour
  • 2005: The Joyful Noise 2005 Tour
  • 2006: Christmas Symphony Tour 2006
  • 2007: Summer Symphony Tour 2007
  • 2007: Christmas In The Heartland Tour

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisestä albumista Measure of a Man (2003) tuli menestys, sillä ensimmäisen viikon jälkeen sitä oli myyty jo yli 600 000 kappaletta ympäri Yhdysvaltoja. Levy sisältää kappaleet "Invisible", "The Way" ja "I Will Carry You".

Toinen albumi, jouluinen Merry Christmas With Love (2004), sai myös hienon vastaanoton, ja sitä myytiin kaksi miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti.

Kolmas albumi A Thousand Different Ways(2006) sisältää monia legendaarisia kappaleita, jotka Aiken otti ja muutti täysin uudenlaisiksi balladeiksi. Esimerkiksi Bryan Adamsin "Everything I Do (I Do It For You)" ja Elton Johnin "Sorry Seems to be the Hardest Word" kokivat pieniä muutoksia, mutta samalla Aiken tuo oman tunnelmansa lauluun, ja se on hienoa kuunneltavaa.

Aikenin neljäs albumi On My Way Here julkaistiin 2008. Myöhemmin hän vaihtoi levy-yhtiötä Decca Recordsiin. Hänen viides albuminsa Tried and True ilmestyi 1. kesäkuuta 2010.

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Measure of a Man (2003)
  • Merry Christmas with Love (2004)
  • A Thousand Different Ways (2006)
  • On My Way Here (2008)
  • Tried and True (2010)
  • Steadfast (2012)

[2]

Fanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut Clay Aikenin ihailijat kutsuvat itseään nimellä "Claymates", ja esimerkiksi kanadalaiset fanit ovat kehittäneet nimen "Claynadians". Aiken äänestettiin lempireality-tähdeksi vuonna 2003 ja People-lehden kyselyssä helmikuussa 2006 hänet äänestettiin suosikiksi American Idolin osallistujista.

Hyväntekeväisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähellä Aikenin sydäntä ovat apua tarvitsevat lapset. Hän tekee työtä sekä amerikkalaisten että kehitysmaiden lasten hyväksi.

Aiken perusti Bubel-Aiken Foundation -nimisen säätiön 28. heinäkuuta 2003. Hän oli ennen osallistumistaan American Idoliin ollut opiskelujensa vuoksi tekemisissä Diane Bubelin pojan Miken kanssa, joka on autistinen. He huomasivat, että monet ovet pysyvät tällaisilta lapsilta suljettuina ihmisten tietämättömyyden takia. Säätiön tarkoituksena on toimia siltana sen kuilun yli, joka on erityislasten ja heitä ympäröivän maailman välillä.

Vuonna 2004 Aiken nimitettiin UNICEFin hyvän tahdon lähettilääksi tehtävänään auttaa kaikkia lapsia kaikkialla saamaan opetusta. Aiken on myös vieraillut esimerkiksi Indonesiassa tsunamikatastrofin jälkeen ja tehnyt paljon töitä järjestölle.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clay Aiken tunnustautui homoksi yhdysvaltalaisen People-lehden 26. syyskuuta 2008 ilmestyneessä numerossa. Hän poseeraa kannessa vastasyntyneen poikansa kanssa. Lapsi sai alkunsa keinohedelmöityksen avulla. Äiti on Aikenin pitkäaikainen ystävä ja yhteistyökumppani Jaymes Foster, jonka veli puolestaan on kanadalainen säveltäjä-tuottaja-muusikko David Foster.[3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Idols-tähti voitti vaalit vastaehdokkaan kuoltua 14.5.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.10.2014.
  2. Discography Allmusic. Viitattu 17.10.2014.
  3. Amerikkalainen idoli tuli kaapista Elisa.Net 24.9.2009. Viitattu 24.9.2009.
  4. Clay Aiken: I'm a Gay Dad People 24.9.2009. Viitattu 24.9.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä laulajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.