Carl von Clausewitz
Sivulta puuttuu 
Carl Philipp Gottlieb von Clausewitz (1. kesäkuuta 1780 Magdeburg, Preussi – 16. marraskuuta 1831 Breslau, Preussi) oli preussilainen kenraali ja yksi kuuluisimmista sotateoreetikoista. Hänen kirjansa ”Vom Kriege” (osaksi suom. Sodankäynnistä) julkaistiin postuumisti vuonna 1832 kolmiosaisena. Tutkimustyö jäi kesken von Clausewitzin kuoleman takia. Von Clausewitzin pääongelma oli selittää aikakautensa mullistus, Napoleonin sodat. Sodankäynnistä oli eräs ensimmäisistä nykyaikaista sotilasstrategiaa käsittelevistä kirjoista.
Von Clausewitz palveli Venäjän armeijassa vuosina 1812–14. Hän toimi Preussin sotakorkeakoulun johtajana vuosina 1818–30.
Von Clausewitz vaikutti keskeisesti moniin sotiin ja sodanjohtajiin kuolemansa jälkeen.
Sisällysluettelo |
Peruskäsitteitä (von Clausewitzin sodankäynnin maksiimit) [muokkaa]
- sota on politiikan jatkamista toisin keinoin
- sota on osa politiikkaa, ei itsetarkoitus
- sotaa tulee välttää, jos poliittiset keinot riittävät päämäärään pääsyyn
- voiman keskittämisen tärkeys ja painopisteen luominen
- ratkaisutaistelun tärkeys
- sodankäynnin kitka keskeisenä sodankäynnin käsitteenä
- taktiikka on oppi sotavoimien käytöstä taistelussa
- strategia on oppi taistelujen käyttämisestä sodan päämäärän saavuttamiseen
- sota on väkivallan käyttöä eikä siinä ole rajoja
- sota on kameleontti, siis jatkuvasti muuttuva ilmiö
- jokainen sota on erilainen eikä sota ole siis teoretisoitavissa
- edelliseen liittyen on oleellista sotapäällikön nerous
- sotatieteen on perustuttava empiriseen tutkimukseen
- sota on ihmisten välistä vuorovaikutusta
- sota on ensisijaisesti mielen vaikutusta mieleen, ei materian materiaan.
Virheellisiä tulkintoja [muokkaa]
Kirjassaan Sodankäynnistä käyttämänsä dialektisen tyylin vuoksi Clausewitzia on usein tulkittu virheellisesti ja ristiriitaisesti. Hänen tunnetuin ajatuksensa ”sota on politiikan jatkamista toisin keinoin” (saks. Der Krieg ist eine bloße Fortsetzung der Politik mit anderen Mitteln) on muun muassa tämän vuoksi ollut myös useimmin virheellisesti lainattu. Yhdysvaltalaisen historioitsijan Cristopher Bassfordin mukaan lausetta ei tarkoitettu eittämättömäksi totuudeksi. Se oli antiteesi aiemmin analyysissä esitetylle teesille sodasta laajemman mittakaavan kaksintaisteluna. Näistä kahdesta rohkeasta väittämästä muodostettu synteesi löytyy Clausewitzin ajatuksesta ”kiehtovasta kolminaisuudesta” (wunderliche Dreifaltigkeit), jonka mukaan sota on dynaamista, luonnostaan epävakaata vuorovaikutusta toisilleen vihamielisten joukkojen, sattuman ja järkiperäisen laskelmoinnin välillä.[1]
Arvostelu [muokkaa]
Kuuluisia Clausewitzin arvostelijoita ovat mm. brittiläiset Basil Liddell Hart ja John Keegan, joka on seurannut Liddell Hartin linjauksia.[2]
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- Christopher Bassford: John Keegan and the Grand Tradition of Trashing Clausewitz alkup: War and History, v.1, no.3 (Marraskuu 1994). Clausewitz.com. (englanniksi)
- Clausewitz- kotisivut
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Christopher Bassford: Clausewitz and His Works Viitattu 14.5.2009
- ↑ John Keegan and the Grand Tradition of Trashing Clausewitz Viitattu 14.5.2009
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Clausewitz, Karl von: Sodankäynnistä. (Vom Kriege, 1832.) Käsikirjaksi muokanneeet ja selittävällä jälkisanalla varustaneet Wolfgang Pickert ja Wilhelm Ritter von Schramm. Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: Art House, 1998 (4. painos 2005). ISBN 951-884-227-2.
- Strachan, Hew: Clausewitzin Sodankäynnistä. (Clausewitz's On war: A biography, 2007.) Suomentanut Jouni Avelin. Helsinki: Ajatus, 2010. ISBN 978-951-20-7443-3.
