Claude Sautet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Claude Sautet (23. helmikuuta 1924[1]22. heinäkuuta 2000 Pariisi[2]) oli ranskalainen elokuvaohjaaja. Kriitikko Helena Yläsen mukaan "hän teki parhaat elokuvansa ihmisistä, joissa ei ollut muuta ainutlaatuista kuin se kliseiden läpi porautuva tarkkuus, jolla heitä kuvattiin".

Ennen uraansa elokuvaohjaajana Sautet opiskeli kuvanveistoa, maalasi elokuvalavasteita ja työskenteli musiikkikriitikkona. 1950-luvulla hän oli lukuisissa tuotannoissa apulaisohjaajana. Sautet'n ensimmäinen pitkä elokuvaohjaus oli vuonna 1956 valmistunut Bonjour sourire, joka ei kuitenkaan herättänyt juurikaan huomiota. Vuonna 1960 ilmestynyt Rikolliset nosti hänet huomionarvoisten elokuvaohjaajien joukkoon. Sautet ei kuitenkaan kuulunut ranskalaisen elokuvan uuden aallon ohjaajanimiin, vaan hänen tyyliään pidettiin Hollywoodiin rinnastettavana ja vanhanaikaisena.[3] Hän siirtyikin hetkeksi työskentelemään käsikirjoittajana.[4]

Vuonna 1969 valmistunut elokuva Sellaista on elämä merkitsi käännekohtaa Sautet'n uralla.[4] Se aloitti yhdentoista elokuvan sarjan, jonka elokuvissa Helena Yläsen sanoin "tavalliset ranskalaiset miehet ja naiset elävät keskenään ja synnyttävät toisissaan irrationaalisia, tuskallisia ja kipeitä reaktioita". Kulloiseenkin nykyhetkeen sijoittuvissa elokuvissa kerrottiin usein keski-ikäisistä miehistä, joita näyttelivät muun muassa Ranskan tähtinäyttelijöihin kuuluvat Yves Montand ja Michel Piccoli. Sautet'n elokuvissa nähtiin myös muun muassa Romy Schneider sekä myöhemmin Sandrine Bonnaire, Daniel Auteuil, Michel Serrault ja Emmanuelle Béart. Sautet'n 1970-luvun elokuvista Ylänen pitää hienoimpana vuonna 1974 valmistunutta Ystäväpiiriä. Vuonna 1971 Sautet ohjasi elokuvan Likainen ansa (ransk. Max et les ferrailleurs), jonka juoni ja henkilö rikollisuutta vastaan taistelevasta keski-ikäisestä poliisista muistuttaa samana vuonna valmistunutta yhdysvaltalaista elokuvaa Likainen Harry.[5] Vuotta myöhemmin valmistunut Cesar ja Rosalie (ransk. César et Rosalie) puolestaan kuvasi rakkauden tunteita ja siitä aiheutunutta kolmiodraamaa ja mustasukkaisuutta.[3] Sautet'n viimeinen elokuva oli vuonna 1995 valmistunut Nelly ja herra Arnaud, josta tuli Ranskassa suuri yleisön suosikki ja joka keräsi myös runsaasti palkintoja.

Maksasyöpää sairastanut Sautet kuoli 76-vuotiaana heinäkuussa 2000.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ylänen, Helena: Porvariston hillitty kuvaaja. Helsingin Sanomat, 26.7.2000, s. A12.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rediscover the Cinema of Claude Sautet Catalogue. Rialto Pictures. Viitattu 20.1.2024. (englanniksi)
  2. Mort du réalisateur Claude Sautet Articles. 25.7.2000. Les Echos. Viitattu 20.1.2024. (ranskaksi)
  3. a b Romy Schneiderin kuolemasta 40 vuotta – kolmen elokuvan sarjan aloittaa Cesar ja Rosalie Yle Teema. 21.10.2022. Yleisradio (Yle). Viitattu 20.1.2024.
  4. a b Tong, Janice: Sautet, Claude Senses of Cinema. maaliskuu 2003. Viitattu 10.11.2021. (englanniksi)
  5. Paha poliisi virittää ansaa Claude Sautet'n elokuvassa, joka on samalla intiimi draama Yle Teema. 31.5.2022. Yleisradio (Yle). Viitattu 20.1.2024.
  6. Claude Sautet, 76, French Film Director, Dies Arts. 28.7.2000. The New York Times. Viitattu 20.1.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]