Chumashit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Chumashit
Santa Barbaran intiaanit
Chumash langs.png
Chumashien alueet ennen eurooppalaisten tuloa kartalla punaisella.
Väkiluku Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 5 000
Merkittävät asuinalueet
Flag of California.svg Kalifornia
Kielet englanti, espanja
Uskonnot katolilaisuus

Chumashit eli Santa Barbaran intiaanit ovat Yhdysvaltojen Kaliforniassa elävä intiaanikansa. Nykyisin chumasheja on noin 5 000 ja pieni osa heistä asuu heille tarkoitetussa Santa Ynezin intiaanireservaatissa. Santa Ynezin chumashit ovat myös ainoa virallisesti rekisteröidyistä chumash-ryhmistä, vaikka muitakin heidän järjestäytyneistä ryhmistään on edelleen olemassa.[1] Chumashien historiallinen asuinalue sijaitsee San Luis Obisposta Malibuun ja sisämaassa San Joaquiniin ulottuvalla alueella[2].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chumashien kalliomaalaus, jossa on kuvattuna lapsi, aikuinen ja aurinko.

Chumashien asuinalueella on ollut ihmisasutusta jo tuhansia vuosia. Santa Rosan saarelta vuonna 1959 löydetyt ihmisjäännökset ovat ajoitettu 13 000 vuotta vanhoiksi. Chumashien vanhoja asuinpaikkoja on tähän mennessä kaivettu esiin arkeologisissa kaivauksissa yhteensä 148.[1] Jotkut tutkijat ovat esittäneet teorian, että polynesialaiset olisivat vierailleet Kalifornian rannikolla chumashien alueella 500−700 jaa. Teoriaa on perusteltu sillä, että chumashit rakensivat aluksia, joita ei tavata muissa intiaanikulttuureissa. Lisäksi joidenkin tutkijoiden mukaan chumashin kielessä on lainasanoja polynesialaisista kielistä. Teorian oikeellisuudesta ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä tutkijoiden keskuudessa.[3] Chumasheja asui eurooppalaisten tullessa noin 15 000[4] elellen liikkuvaa metsästäjä-keräilijäelämää niin, että yksi ryhmä saattoi liikkua satojen neliökilometrien alueella.

Holoseenin lämpöhuippu alkoi heiketä chumashien alueella noin vuoden 2000 eaa. jälkeen, mikä aiheutti sen, että chumashien alueelle alkoi tulla sateita. Sateet tekivät alueen suotuisaksi tammen kasvamiselle, ja ilmaston muutokseen liittyvät uudet merivirrat lisäsivät rannikon merikaloja. Väestö kasvoi, ihmiset asettuivat paikoilleen ja asutuskeskukset suurenivat; parhailla kalastus- ja tammenterhopaikoilla asuneista suvuista tuli johtajasukuja[5]. Ajanlaskun alun aikoihin ilmaston lämpeneminen heikensi anjovista tuovaa merivirtaa, mikä heikensi myös hyvien vuosien kalasaaliita. Noin 450 eaa. kaloja tuova ylösvirtaus voimistui, kun merivesi viileni. Samalla rannikolle tuli kuitenkin kuivuus, koska viileä merivesi vahvisti korkeapainetta. Niinpä noin 450 eaa.–350 jaa. kuivuus paheni, mikä ei vaikuttanut kalastuksesta riippuvaiseen rannikkoasutukseen, mutta aiheutti nälkää villiruoholla, riistalla ja pähkinöillä elävälle sisämaan väestölle.

Ajoittaisia kuivuuskausia oli 300–850 jaa.[6], minkä jälkeen alkoi pysyvä kuivuus. Tämä ajoi kylät enenevässä määrin sotimaan keskenään rajallisista niukkenevista ruokavaroista[7]. Myös rannikon Santa Cruzin saaren monet kylät hävisivät 1000-luvulla kuivuuden takia. Hautausmailla tehtyjen kaivausten mukaan aseiden aiheuttamia kallovaurioita oli eniten vuosien 300–1150 jaa. käsittävän jakson lopulla, minkä jälkeen nämä merkit väkivallasta vähenivät jyrkästi. Merkkejä satunnaisesta väkivallasta oli toki jo arkaaisen ajan (n. 3500 eaa.) löydöksissä[8]. Joidenkin mielestä väkivallan väheneminen saattoi johtua siitä, että chumashit saivat sovittua keskinäiset kiistansa[8]. Käytännöllinen selitys tähän on se, että pysyvä kuivuus hävitti maaluonnonvarat, joista ei siten enää voitu taistella. Vuosina 950–1300 meren ylösvirtaus kuitenkin kasvoi ja toi rannikoille yhä enemmän kaloja. Rannikon asutukset suurenivat. Tämä nosti hyvään sosiaaliseen asemaan ajopuulaudoista tehtyjen avomerikalastukseen sopivien veneiden omistajat[6], jotka kävivät kauppaa tammenterhoilla ja simpukankuorikoruilla. Kauppa kohensi sekä saarten että mantereen asukkaiden elannon saantia, vaikka ajoittaista nälkää esiintyikin[9].

Vuodesta 1772 fransiskaanit perustivat chumashien alueelle useita lähetysasemia. Vanhin lähetysasemista on San Luis Obispo. Vuoteen 1800 mennessä kaikki chumashit oli kastettu.[10] Espanjan kruunu pyrki tekemään lähetysasemista asutuskeskuksia, mutta suunnitelmat eivät koskaan tuottaneet tulosta. Vuodesta 1795 kruunu vaihtoi perinteisen politiikkansa ja määräsi, että espanjan kieltä pitäisi opettaa alkuasukkaille ja sen tulisi korvata alkuperäiskielet yleisessä käytössä. Lähetysasemat olivat tätä ennen pyrkineet opettamaan intiaaneja heidän omalla kielellään.[11] Vuonna 1824 barbareñot, purisimeñot ja ynezeñot nousivat kapinaan Meksikon hallitusta vastaan Pacomio-niminen kirvesmies johtajanaan. Sotaväki kuitenkin kukisti niin sanotun chumashikapinan jo samana vuonna. Tappiollisen kapinan jälkeen monet chumashit pakenivat Kalifornian sisämaahan, jossa he liittyivät yokuts-intiaaneihin. Kuitenkin kapinaa johtanutta Pacomiota rangaistiin vain lievästi. Kulkutaudit, alkoholismi ja taloudellinen rappio johtivat chumashien määrän vähenemiseen.[10] Chumasheja oli alkuaan 22 000[2]−14 000, mutta vuonna 1832 heitä oli enää 2 500 ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin enää 1 100[10]. Nykyisin vain 213 chumashia elää Santa Ynezin intiaanireservaatissa; loput elävät Kalifornian etelärannikon kaupungeissa[2]. Chumashien aiemmin puhuma chumashin kieli hävisi sen viimeisen puhujan kuoltua vuonna 1965[12].

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rafael Solares, Soxtonoxmu-kylän päällikkö. Kuvannut Leon de Cessac 1800-luvun lopussa.

Elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chumashit elivät metsästyksellä, keräilyllä ja kalastuksella[13] Chumashit olivat ainoa Kalifornian intiaanikansa, joka oli merkittävässä määrin riippuvaisia kalastuksesta merellä[2]. Kalan ohella merestä pyydettiin simpukoita, hylkeitä, merilintuja ja pyöriäisiäkin. Lisäksi syötiin rannikolle ajautuneita valaanruhoja. Chumashit kulottivat niittyjä parantaakseen luonnonvaraisten isojyväisten heinien kasvua. Tammenterhoista tehtiin rouhetta, jota liotettiin syömiskelpoiseksi kallioon koverretuissa kuopissa.[13]

Asuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chumashit rakensivat isoja yhteismajoja, joissa saattoi asua jopa 50 henkilöä. Yhteismajat olivat kupolin muotoisia ja niiden pohja oli pyöreä. Seinät rakennettiin vahvoiksi ja ne verhottiin ruohopunoksilla. Chumashien asumukset erosivat muiden intiaanien asumuksista siten, että ne oli jaettu useampaan huoneeseen. Suurien yhteismajojen lisäksi chumashit rakensivat pieniä yhden perheen majoja.[13]

Yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chumashit olivat jakaantuneet kuuteen ryhmään, jotka olivat barbareñot, purisimeñot, ynezeñot, ventureñot, obispeñot ja sisämaan chumashit[2]. Kyliä johtaneilla päälliköillä oli suhteellisen vähän valtaa. Päälliköt toimivat lähinnä riitti- ja sotapäälliköinä. Päälliköinä saattoivat toimia myös naiset. Chumashit kävivät sotia, mutta yleensä pienessä mittakaavassa.[10]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luolamaalauksia Santa Barbaran piirikunnassa, Kaliforniassa.

Chumashien varhaisesta uskonnosta ei tiedetä paljoa. Se tiedetään, että uskontoon liittyi toloache-kultti ja että yhden naispuolisen jumaluuden nimi oli sama kuin hulluruohosta käytetty nimi.[10] Toloache-kultissa hulluruohoa käytettiinkin hallusinaatioiden tuottamiseen. Hulluruoho saattaa tappaa käyttäjänsä liiaksi nautittuna ja ne, jotka osasivat annostella sitä oikein, saivat suurta arvonantoa yhteisöltä, koska hulluruohon käyttö oli yleistä niin naisten kuin miestenkin keskuudessa. Näistä henkilöistä espanjalaiset käyttivät nimeä tochaleros.[14] Muita chumashien palvomia jumaluuksia olivat aurinko ja maa[10]. Chumashien uskontoon liittyivät myös kalliopiirustukset, joiden tarkkaa merkitystä ei kuitenkaan tiedetä. Kalliopiirustukset esittivät myyttisiä hahmoja, luonnonvoimia ja abstrakteja kuvioita.[15]

Käsityöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chumashit olivat taitavia käsityöläisiä, joiden tuotteita myytiin myös muille intiaanikansoille[10]. Koreja valmistettiin punomalla ja ne saatettiin tiivistää asfaltilla vesiastioiksi. Vuolukivestä valmistettiin ruukkuja, piippuja sekä pieniä veistoksia. Maljoja valmistettiin hiekkakivestä ja puusta. Puusta tehtyjä esineitä koristeltiin leikkauksilla. Käsityöläiset olivat järjestäytyneet eräänlaisiin yhdistyksiin. Tiettyä käsityöläisyyden alaa oppimaan haluavan täytyi päästä tämän alan mestarin oppilaaksi.[13]

Chumashit valmistivat aluksia, jollaisia ei muiden intiaanikansojen keskuudesta tunneta. Alukset tehtiin lankuista, jotka halottiin pohjoisesta tuoduista havupuun rungoista. Lankut kiinnitettiin toisiinsa kasveista punotuilla rihmoilla ja ne tiivistettiin piellä. Alukset olivat 3,5–9 metriä pitkiä ja niihin mahtui 2–13 henkilöä. Melominen tapahtui kaksilapaisilla meloilla.[13]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Native Inhabitants National Park Service - U.S Department of the Interior. Viitattu 27.10.2010. (englanniksi)
  2. a b c d e California Indians and Their Reservations San Diego State University Libary. Viitattu 27.10.2010. (englanniksi)
  3. Did ancient Polynesians visit California? Maybe so. Scholars revive idea using linguistic ties, Indian headdress San Francisko Chronicle. Keay Davidson. Viitattu 27.10.2010. (englanniksi)
  4. Fagan 2008, s. 339.
  5. Fagan 2008, s. 342.
  6. a b Fagan 2008, s. 346.
  7. Fagan 2008, s. 343.
  8. a b Fagan 2008, s. 345.
  9. Fagan 2008, s. 347.
  10. a b c d e f g Virrankoski 1994, s. 304.
  11. Mancall ja Merrell 2000, s. 509.
  12. Chumash - An extinct language of United States Ethnologue. Viitattu 27.10.2010.
  13. a b c d e Virrankoski 1994, s. 303.
  14. Mancall ja Merrell 2000, s. 507.
  15. Chumash Rock Paintings The Santa Barbara Museum of Natural History. Viitattu 27.10.2010. (englanniksi)