Chrétien de Troyes
Chrétien de Troyes (n. 1135–1190[1] oli ranskalainen kirjailija, jota pidetään yhtenä merkittävimmistä keskiaikaisen ritarirunouden edustajista. Hän on tunnettu etenkin pyöreän pöydän ritareita käsittelevistä romansseistaan.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chrétien de Troyes'n elämästä tiedetään hyvin vähän, eikä itse asiassa tiedetä muuta varmaa kuin mitä hänen omista teoksistaan voi lukea. Hän mainitsee nimen Chrétien vain muutamia kertoja kirjoissaan ja vain kerran yhdistäen sen Troyes'n kaupunkiin. Lisäksi Lancelot-teoksessa hän kertoo työskentelevänsä Champagnen kreivitär Marielle (1145–1198) ja viimeiseksi jääneessä Perceval-teoksessa Flanderin kreiville Philipelle (k. 1191). Näistä tiedoista voi päätellä, että hän on kirjoittanut aktiivisesti noin vuosina 1159–1191. Monien tutkijoiden yleisesti hyväksymä tarkempi ajoitus Chrétien de Troyes'n kirjalliselle tuotannolle on noin 1170–1191.[2]
Troyes'n alueella nimi Chrétien tai Christianus ei ole ollut kovin suosittu Chrétien de Troyes'n elinaikana. Arkistoista on löydetty vain kaksi Christianus-nimistä henkilöä, jotka ovat saattaneet olla Chrétien de Troyes. Toinen on augustinolaisluostari Saint-Loup'n kaniikki, joka mainitaan piispan asiakirjan todistajana vuonna 1173, toinen on Saint-Macloun kirkon kappalainen, joka kopioi erään dokumentin vuonna 1179. Nämä kaksi Christianusta saattavat jopa olla yksi ja sama henkilö, eikä ole mitään näyttöä siitä, että he olisivat sama henkilö kuin Chrétien de Troyes.[3]
Chrétien de Troyes'n on ajateltu olleen kirkollisen koulutuksen saanut henkilö. Siitäkään ei ole varmuutta, ja jotkut tutkijat ajattelevatkin, että hän olisi ennemmin ollut kiertelevä runonlaulaja, joka sattui kirjoittamaan laulunsa ylös. Ajatusta kirkollisesta koulutuksesta tukee se seikka, että hänen teoksissaan on selkeitä viitteitä siitä, että hän on lukenut antiikin kirjailijoiden teoksia.lähde?
Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chrétien de Troyes'n kirjoituksilla oli suuri vaikutus kuningas Arthurista kertovien tarujen kehittymiseen ja suosioon. Hänen teoksiaan käännettiin pian muille kielille, ja niitä muokattiin uudelleen. Chrétien de Troyes oli tiettävästi ensimmäinen kirjailija, joka mainitsi Graalin maljan. Chrétien de Troyes oli myös ensimmäinen, joka kirjoitti Guineveren ja Lancelotin rakkaussuhteesta.[4]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Érec et Énide, noin 1170
- Cligès, noin 1176
- Le Chevalier de la Charrette, roman de Lancelot, noin 1178–1181
Lancelot on kertomus Lancelot nimisestä ritarista, joka pelastaa kuningatar Guineveren ja useita muita vankeja pahan Méléagant-prinssin vankilasta. Lancelot joutuu kirjan alkupuolella nousemaan häpeällisiin kärryihin saadakseen tietää, minne kuningatar on viety. Vaikka kärryihin nouseminen on ritarille äärimmäisen häpeällistä ja Lancelot joutuu sen vuoksi kärsimään pilkkaa, hän kuitenkin nousee kärryihin, koska rakastaa kuningatarta niin paljon. Lancelot seikkailee, kunnes löytää kuningattaren. Pelastettuaan kuningattaren Lancelot viettää yhden yön tämän kanssa. Seikkailut eivät pääty tähän, vaan Lancelot joutuu vielä Méléagant:in vangiksi. Lopussa Lancelot kuitenkin tappaa Méléagantin
- Le Chevalier au Lion, roman d'Yvain, noin 1178–1181
Chevalier au Lionissa on kysymys ritariudesta ja rakkaudesta. Chrétien de Troyes pohtii kirjan kautta, millainen on ihanteellinen ritari ja ihanteellinen rakastaja.[5] Kirjan juoni koostuu perättäisistä seikkailuista, joita Yvain kohtaa.
Alussa tapahtumat sijoittuvat kuningas Arthurin hoviin, jossa Calogrenant-niminen ritari kertoo tarinaa omasta epäonnistumisestaan lumotulla lähteellä. Yvain päättää kokeilla tätä seikkailua ja kiirehtii lähteelle. Perille saavuttuaan hän taistelee Esclados Punaista vastaan. Yvain ei onnistu tappamaan tätä ritaria, vaikkakin haavoittaa häntä kuolettavasti. Sen sijaan Yvain jää vangiksi Escladosin linnaan. Linnassa häntä auttaa Lunete-neito, joka antaa hänelle taikasormuksen. Sormus tekee hänestä näkymättömän, niin etteivät häntä löydetä. Yvain rakastuu kuitenkin linnanrouvaan, Laudineen, jonka miehen on tappanut. Lunete auttaa Yvainiä saamaan Laudinen suosiolliseksi itselleen. Viimein he menevät naimisiin.
Yvain haluaa kuitenkin lähteä seikkailemaan Arthurin hovin mukana. Laudine päästää hänet lähtemään, antaen hänelle kuitenkin vuoden määräajan, jonka jälkeen hänen on palattava. Yvain unohtaa määräajan, minkä vuoksi Laudine hylkää hänet. Yvain suistuu hulluuteen ja elää metsässä, kunnes hänet parantaa eräs linnanrouva ja tämän kamarineito. Kiitollisuuden osoituksena Yvain taistelee Alierin kreiviä vastaan ja voittaa tämän linnanrouvan puolesta.
Yvain lähtee seikkailemaan yksin ja saapuu aukiolle, jossa leijona ja käärme taistelevat keskenään. Hän päättää auttaa leijonaa ja tappaa pahan käärmeen. Leijona on hänelle kiitollinen ja niin leijonasta tulee hänen uskollinen ystävänsä. Yhdessä he taistelevat Harpin-jättiläistä vastaan ja Luneten puolesta, jota syytetään petoksesta. Sen jälkeen Yvain lupautuu taistelemaan Noir Epinen nuoremman tyttären puolesta. Matkalla he yöpyvät Pesme Avnturen -linnassa, jossa Yvain joutuu taistelemaan kahta demonin poikaa vastaan. Yvain voittaa leijonan avulla vastustajansa ja vapauttaa linnassa orjina työskentelevät neidot.
Yvain saapuu taistelemaan Noir Epinen toisen tyttären puolesta perintöriita-asiassa. Hänen tietämättään hänen vastustajansa on Gawain eli Yvainin serkku. Serkukset taistelevat pitkään tunnistamatta toisiaan. Lopulta he kuitenkin tunnistavat toisensa ja kieltäytyvät jatkamasta taistelua toisiaan vastaan. Arthur julistaa tällöin harkintansa pohjalta oikeudenmukaisen tuomion asiassa. Yvain lähtee takaisin lähteelle saadakseen Laudinen takaisin ja lopussa he päätyvät takaisin yhteen.
- Le Conte du Graal ou roman de Perceval, (keskeneräinen) noin 1182–1190
Runoelmassa Le Conte du Graal ou roman de Perceval Chrétien de Troyes kirjoittaa nuoresta ritarista, Percevalista, joka ei tiedä mitään ritariudesta hänen äitinsä pimitettyä häneltä kaiken tiedon siitä. Perceval näkee kuitenkin sattumalta metsässä ritareita ja päättää ryhtyä itsekin ritariksi. Hän lähtee äitinsä luota jättäen tämän surun valtaan. Perceval kuvataan hyvin naiiviksi ja muista piittaamattomaksi henkilöksi.
Perceval saapuu kuningas Arthurin hoviin, jossa vaatii kuninkaalta ritarin haarniskaa ja oikeuksia. Samaan aikaan paikalle ratsastaa punainen ritari, joka vie maljan kuninkaan pöydästä loukatakseen kuningasta. Kuninkaan senesalkki, ilkeämielinen Keu, sanoo silloin Percevalille, että tämä saa ritariuden jos kukistaa punaisen ritarin. Perceval lähtee saman tien ritarin perään ja tappaa tämän heittämällä tätä keihäällä. sitten Perceval ottaa ritarin varusteet itselleen.
Nuori ritari saapuu Gornement de Goort nimisen aatelisherran luokse, joka huomaa heti että Perceval on kypsymätön nuorukainen, joka ei tiedä tuon taivaallista ritariudesta. Hän opettaa Percevalille ritariuden perusteet sekä käytännössä (miten taistella oikein) että teoriassa (minkälainen on ihanteellinen ritari, miten ritarin tulee käyttäytyä. Opittuaan tarpeeksi Gornement antaa Percevalille miekan ja tekee tästä ritarin.
Perceval jatkaa matkaansa ja saapuu seuraavaksi Blanchefleur nimisen nuoren neidon linnaan, joka on huonossa kunnossa pitkään jatkuneen piirityksen takia. Hän pelastaa linnan taistelemalla neidon vihollisia vastaan ja osoittaa siten hallitsevansa ritariuden periaatteet. Hän ei kuitenkaan jää linnaan, vaikka hänen ja Blanchefleurin välille on kehkeytymässä rakkaussuhde, vaan huolestuu äitinsä kohtalosta ja lähtee etsimään tätä.
Matkalla hän tulee salaperäiseen linnaan jossa näkee kulkueen, jossa kannetaan verta vuotavaa keihästä ja Graalin maljaa. Perceval on edelleen hengellisellä tasolla sydämeltään kypsymätön nuorukainen eikä ymmärrä, että hänen täytyisi kysyä keihäästä ja Graalista linnan isännältä. Hän noudattaa liian tarkasti Gornement:in hänelle antamaa ohjetta olla puhumatta liikaa. Perceval siis epäonnistuu tässä hengellisessä initiaatiossa. Seuraavana aamuna hän herää tyhjässä linnassa, josta kaikki ihmiset ovat poissa.
Seuraavaksi Perceval kohtaa Arthurin hovin ja siirtyy osaksi sitä, kuitenkin vain lyhyeksi aikaa, sillä pian hoviin saapuu nainen, joka tuo Percevalille viestin. Perceval on epäonnistunut Graalin linnassa ja siitä seuraa onnettomuus koko Arthurin kuningaskunnalle. Perceval lähtee uudelleen seikkailuun löytääkseen Graalin maljan ja kysyäkseen oikeat kysymykset maljaan ja keihääseen liittyen.
Tästä eteenpäin kertomus siirtyy kuvaamaan Gawainin seikkailuja. Gawain seikkailee monessa eri linnassa, pääsemättä kuitenkaan eteenpäin. Hänen seikkailunsa pyörivät ikään kuin ympyrää, toisin kuin Percevalin, jonka seikkailut johtavat initiaatiosta toiseen. Kesken Gawainin seikkailujen kerrotaan, kuinka Perceval tulee metsässä elävän erakon luo. Hän on seikkaillut viisi vuotta unohtaen Jumalan kokonaan. Pitkänä perjantaina hän kuitenkin kohtaa ritareita, jotka kehottavat häntä ripittäytymään ja niin hän menee erakon luo ja kertoo tälle epäonnistumisestaan Graalin linnassa. Erakko kertoo, että syy hänen epäonnistumiseensa oli synti, jonka Perceval teki lähtiessään äitinsä luota. Äiti oli kuollut tuskasta, kun Perceval ei välittänyt hänestä. Erakko kertoo Percevalille mikä on Graalin maljan salaisuus ja paljastaa, että sekä Graalin linnan ruhtinas ja erakko itse ovat Percevalin äidin veljiä. Näin Perceval löytää uudelleen perheensä ja paikkansa yhteiskunnassa.
Gawainin matkat jatkuvat tämän jälkeen. Hän siirtyy yliluonnolliseen maailmaan, jossa kohtaa monia ritareita ja neitoja. Lopuksi hän löytää Ihmeiden linnan, jonka kuninkaaksi hän pääsee, vain huomatakseen joutuneensa sidotuksi linnaan. Kertomus jää kesken kun Gawain on järjestämässä turnajaisia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Duggan, Joseph: Romances of Chretien de Troyes. New Haven: Yale University Press, 2001. ISBN 9780300133707.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
