Chris Simon
| Chris Simon | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. tammikuuta 1972 Wawa, Ontario, Kanada |
| Kuollut | 18. maaliskuuta 2024 (52 vuotta) |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | vasen laitahyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 193 cm |
| Paino | 105 kg |
| Pelinumero | 12 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1992–2013 |
| Seurat |
Quebec Nordiques Colorado Avalanche Washington Capitals Chicago Blackhawks New York Rangers Calgary Flames New York Islanders Minnesota Wild Vitjaz Tšehov OHK Dinamo Moskova Metallurg Novokuznetsk |
| NHL-varaus |
25. varaus, 1990 Philadelphia Flyers |
| Stanley Cup | ||
|---|---|---|
|
Colorado Avalanche | 1996 |
Chris Simon (30. tammikuuta 1972 Wawa, Ontario – 18. maaliskuuta 2024[1]) oli kanadalainen jääkiekkoilija. Simon pelasi 15 kautta NHL:ssa. Uransa loppupuolella useat loukkaantumiset hidastivat hänen tahtiaan, eikä hän enää pystynyt pelaamaan täydellä teholla kuten ennen. Pitkän NHL-uransa jälkeen Simon pelasi viisi vuotta Venäjän KHL-liigassa.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Simonin isä John oli ojibway-intiaani ja hänen äitinsä Linda oli kanadalainen. Simonia pidettiinkin intiaanijuuriensa takia Amerikan alkuperäisasukkaiden keskuudessa esikuvana. Hän muutti kotoa jo 14-vuotiaana, ja asettui Ottawaan tavoitteenaan jääkiekkoilijan ura. Hän oli pelannut jääkiekkoa jo kotipaikkakuntansa Wawa Flamesissa, ja lähistön Sault Ste. Marie Thunderbirdsissä nuorten NOHA-liigassa.[2] Hänen uransa oli kuitenkin vaarassa, kun hän ajautui alkoholismiin. Simo toipui alkoholismista, ystävien, AA-kerhon avulla ja tuella, jota hän sai silloiselta valmentajaltaan Ted Nolanilta, joka oli myös taustaltaan intiaani. Simon sanoo harrastavansa metsästystä ja kalastusta.[3] Hän oli naimisissa Valerie Simonin kanssa[4] ja heillä oli poika, Mitchell, Chrisin ensimmäisestä avioliitosta.[5]
Erikoisuutena Simonista mainittakoon, ettei hän menettänyt yhtään hammasta tai murtanut kertaakaan nenäänsä, vaikka olikin yksi NHL:n kovimmista tappelijoista. Ennen ammattilaisuraansa hän tupakoi.[4]
Stanley Cupin voittajajoukkueen pelaajat saavat yhden päivän palkinnon kanssa. Simon kulutti päivän soudellen ja kalastellen isoisänsä ja silloisen tyttöystävänsä kanssa kotipaikkansa järvellä.[4] Simon kertoi, että eläkkeelle siirtyessään hän aikoo perustaa kalastus- ja metsästysleirin, jonka ammattilaisohjaajana hän toimisi.[4]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koko Simonin uraa leimasivat loukkaantumiset ja ottelurangaistukset. Ensimmäisen kerran hänen olkapäänsä loukkaantui kaudella 1990–1991, mikä esti häntä pelaamasta miltei koko kautena. Olkapää vihoitteli tämän jälkeen useaan otteeseen, mikä rajoitti Simonin kontaktipelaamista. Parhaassa kunnossa ollessaan Simon oli samalla taitava maalintekijä ja voimakas taklaaja, joka ei pelännyt tapella, mikä on harvinaista NHL:ssä.
Simon sai kahdeksan kertaa pitkän ottelurangaistuksen, koska hän muun muassa haukkui Mike Grieriä nekruksi ("nigger")[6] ja polki Jarkko Ruutua jalkaan.[7] Simon sai yrityksestä vahingoittaa Ruutua ennätyspitkän 30 ottelun pelikiellon.[7]
Junioriura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Simon aloitti uransa OHL-liigassa Ottawa 67's -joukkueessa 1988–1989. Hän menestyi hyvin ja teki suurin piirtein pisteen ottelua kohti. Pisteiden ohella Simon keräsi myös paljon jäähyminuutteja. Philadelphia Flyers varasi Simonin NHL:n varaustilaisuudessa toisella kierroksella 1990. Varauksen jälkeen Simon pelasi vielä kaksi kautta OHL:ssä, sillä hänen nousunsa NHL:ään viivästyi vakavan olkapäävamman takia, mikä melkein esti häntä pelaamasta kaudella 1990–1991. Vihoittelevan olkapään vuoksi Simon ei pelannut seuraavaakaan kautta kokonaan. Kauden aikana hän vaihtoi kesken kaiken seuraa Sault Ste. Marie Greyhoundsiin.[8]
Simonin neljännen OHL-kauden jälkeen Philadelphia myi suuressa Lindros-kaupassa muun muassa Simonin Quebec Nordiquesiin. Hän solmi sopimuksen saman tien Quebecin kanssa ja siirtyi joukkueen farmijoukkueeseen Halifax Citadelsiin AHL:ään. Jo samalla kaudella hän nousi Quebecin kokoonpanoon.[2]
Quebec ja Colorado 1992–1996[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aika Quebecissä oli vaikeaa Simonille. Olkapääleikkauksen takia hän ei pystynyt pelaamaan kaudella 1993–1994 kuin 37 ottelua, joissa hän keräsi vaatimattomat tehopisteet, neljä maalia ja neljä syöttöä.[2] Kausi 1994–1995 pelattiin tynkänä pelaajayhdistyksen lakon takia, ja tuonakin kautena Simon pelasi vielä puolitehoisena tehden kolme maalia ja yhdeksän syöttöä. Noiden kahden kauden aikana hän pelasi yhteensä runkosarjassa vain 66 ottelua, tosin keräten niissä mainetta aggressiivisena hyökkääjänä.lähde?
Nordiquesin siirtyessä Coloradoon Simon matkasi joukkueen mukana. Colorado Avalanchessa hän jatkoi kuitenkin vain yhden kauden, kun Colorado myi hänet Curtis Leschyshynin kanssa Washington Capitalsiin Keith Jonesista ja varaustilaisuuden varausvuoroista. Ainoan Colorado-kautensa päätteeksi Simon voitti Stanley Cupin.[8][9]
Washington 1996–2002[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Simon pelasi Washingtonissa yli kuusi kautta. Capitals-aikana Simon harjoitteli luistelua ja laukomista, ja hän pystyikin tappelemisen ja taklaamisen lisäksi tekemään myös tehokkaasti maaleja.[2]
Kausina 1997–1998 ja 1998–1999 hän oli suurimman osan loukkaantuneena olkapäänsä takia. Vuonna 1997 Simonin ja Grierin välillä käytiin sanaharkka, jonka seurauksena Simon sai kolmen ottelun pelikiellon haukuttuaan Grieriä nekruksi.[10]
Uransa parhaat tehopisteet Simon saavutti kaudella 1999–2000, 29 maalia ja 20 syöttöä. Hän oli tuolloin Washingtonin paras maalintekijä. Joukkue lähti pudotuspeleihin konferenssinsa toisena, mutta seitsemänneksi sijoittunut Pittsburgh pudotti Washington yllättäen ensimmäisellä kierroksella otteluvoitoin 4–1. Penguinsin puolustus oli tehokasta, mistä kertoo, että Simon oli joukkueensa paras maalintekijä kahdella maalillaan.[11][12]
Seuraava kausi 2000–2001 alkoi Simonin palkkaneuvotteluilla. Washington pelasi kymmenisen ottelua, ennen kuin suostui Simonin 4,5 miljoonan dollarin palkkavaatimuksiin.[13] Kausi oli kuitenkin hänen osaltaan vaisu, ja hän joutui olemaan jälleen useasti poissa olkapäävaivansa takia. Palattuaan Simon keskittyi enemmän kaukalossa häiriköintiin.[14] Tuloksena kahden ottelun pelikielto väkivaltaisesta taklauksesta Anders Erikssonia kasvoihin[15] ja toinen samanlainen poikittaisesta mailasta Peter Popovicin kaulaan.[10] Runkosarjassa Simon teki 10 maalia ja 10 syöttöpistettä. Washington voitti runkosarjassa divisioonansa, mutta putosi jälleen pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Pittsburghia vastaan. Simon oli tehoton saavuttaen vain yhden syöttöpisteen.[9]
Kauden 2001–2002 Simon pystyi pelaamaan kokonaan, ja hänen teki kaudella 14 maalia ja antoi 17 maalisyöttöä. Simon pelasi taas kovaa, mistä kertovat tuon kauden aikana hänelle tuomitut jäähyminuutit. Washington ei kuitenkaan selviytynyt pudotuspeleihin.[16]
Kauden 2002–2003 alussa Washington myi Simonin ja Andrei Nikolishinin Chicago Blackhawksiin. Washington sai kaupassa Michael Nylanderin ja varausvuoron.[17]
Chicago, New York Rangers, Calgary ja New York Islanders 2002–2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Capitalsin jälkeen Simonin tehot pienenivät. Loukkaantumisista toivuttuaan hänen pelaamistaan leimasivat useat pelikiellot, joita hän sai pelatessaan lyhyitä, parin kauden mittaisia jaksoja eri joukkueissa. Molemmilla Islanders-kausillaan Simonin kausi loppui ennätyspitkiin loppukauden kestäneisiin pelikieltoihin.[14]
Chicagossa Simon pelasi vain yhden kauden. Hän teki 12 maalia ja kuusi syöttöä, joka oli yhtä heikko suoritus, kuin loukkaantumisten vaivaamilla kausilla. Kauden jälkeen hän siirtyi vapaana agenttina New York Rangersiin. Rangers kuitenkin myi Simonin ja seitsemännen kierroksen varausvuoron jo samalla kaudella Calgary Flamesiin, josta Rangers sai Jamie McLennanin, Blair Bettsin ja Greg Mooren. Calgary sai Simonista tarvitsemaansa kokemusta ja voimaa pudotuspelejä varten[18], ja joukkue pääsikin Stanley Cup in loppuotteluihin, mutta hävisi ottelusarjan Tampa Bay Lightningille voitoin 4–3.[19]
Simon pelasi kaudet 2003–2004 ja 2005–2006 kohtalaisella menestyksellä, mutta Calgary ei halunnut uusia hänen sopimustaan. Calgary-kausien välissä työsulkukaudella 2004–2005 Simon ei pelannut missään. Vuonna 2004 hän oli jälleen kahdesti pelikiellossa. Ensimmäinen kiellon syynä oli, kun hän taklasi poikittaisella mailalla Tampa Bayn Ruslan Fedotenkoa, jonka jälkeen Simon vielä hyppäsi Fedotenkon päälle ja löi häntä.[20] Toisen Simon sai Sergei Zubovin kampittamisesta.[20]
Simon teki kesällä 2006 New York Islandersin kanssa kahden vuoden mittaisen sopimuksen. Hänen uransa Islandersissa oli kovassa vastatuulessa monien rikkeiden takia. Kausi 2006–2007 eteni hyvin, kunnes New Yorkin paikallisottelussa maaliskuussa 2007 Simon löi Rangersin Ryan Hollwegia mailalla päähän Hollwegin selkään taklauksen jälkeen.[21] Hollweg makasi pitkään jäässä, muttei saanut vakavia vammoja, koska Simonin maila osui ensin olkapäähän, joka heikensi iskua. Rangaistukseksi tapauksesta Simon sai 25 ottelun mittaisen pelikiellon ja joutui olemaan loppukauden sivussa. Pelikielto oli NHL:n historian pisin. Edellinen ennätys oli Marty McSorleyn 23 ottelua.[22]
Kauden 2007–2008 alussa Simonilla oli vielä viiden ottelun verran Hollweg-tapauksen pelikieltoa jäljellä. Hän ehti pelata 26 ottelua, kunnes taas joulukuussa 2007 Simon sai uuden ennätyspitkän ottelurangaistuksen – 30 ottelua – tilanteesta, jossa hän kaatoi Pittsburgh Penguinsin Jarkko Ruudun jäähän, astui hänen jalkansa päälle ja potkaisi luistimella sääreen.[7] Tapaus käynnisti keskustelun, mikä on NHL:ssä sallittua ja mikä rangaistavaa. Simon ei enää pelannut otteluakaan Islandersissa, vaan joukkue myi hänet Minnesota Wildiin Simonin vielä ollessa pelikiellossa. Islanders sai kaupassa Wildin kuudennen kierroksen varausvuoron vuoden 2008 varaustilaisuuteen.[23]
Minnesotasta Venäjälle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wildissä Simon sai rinnalleen kaksi muuta tappelijaa, Derek Boogaardin ja Todd Fedorukin.[24] Simon pelasi pelikiellon loputtua kymmenen ottelua runkosarjassa ja kaksi pudotuspeleissä.[9]
Simon siirtyi kesällä 2008 pois Pohjois-Amerikasta, kun hän teki sopimuksen Vitjaz Tšehovin joukkueen kanssa. Tšehov pelaa Venäjän KHL-liigassa.[25] Simon toi mukanaan poliisikulttuurin KHL:ään, jossa aiemmin pelaajat keskittyivät taitokiekkoiluun ennemmin kuin vastustajan häirintään.[26] Ensimmäisellä KHL-kaudellaan Simon oli joukkueensa toiseksi paras pisteidentekijä kahdeksalla maalilla ja 20 syötöllä sekä koko liigan jäähytilastojen ensimmäinen 263 jäähyminuutillaan.[27][28] Tšehov ei selviytynyt pudotuspeleihin.[29]
Kaudella 2009–2010 Simon pelasi vain 30 ottelua ollen heikosti pärjänneen Tšehovin kolmanneksi paras pistemies.[30] Kauden aikana Simon pelasi KHL:n tähdistöottelussa,[31] kuten myös Tšehovin ja Avangard Omskin välisessä ottelussa, joka jouduttiin keskeyttämään joukkotappelun vuoksi.[32] Tšehov sijoittui liigassa toiseksi viimeiseksi.[33]
Kausi 2010–2011 oli viimeinen Simonin sopimuskausi Tšehovin kanssa. Hän pelasi toistamiseen KHL:n tähdistöottelussa. Siirtorajan umpeutuessa Tšehov karsi pelaajakustannuksiaan myymällä muun muassa Simonin OHK Dynamoon.[34] Kauden päätteeksi Dynamo karsi kokoonpanostaan ulkomaalaiset pelaajat.[35]
Kaudella 2011–2012 Simon jatkoi uraansa Metallurg Novokuznetskin joukkueessa.[36] Hän teki kauden aikana vain kolme maalia, mutta sai vuoden jatkosopimuksen. Kaudella 2012–2013 teki maalin ja kolme syöttöä 28 ottelussa. Kausi jäi Simonin viimeiseksi, ja hän päätti pelaajauransa keväällä 2013.
Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | |||||||||
| 1986–87 | Wawa Flyers | NOHA | 36 | 12 | 20 | 32 | 108 | - | - | - | - | - | |||||||||
| 1987–88 | Sault Ste. Marie Thunderbirds | NOHA | 55 | 42 | 36 | 78 | 172 | - | - | - | - | - | |||||||||
| 1988–89 | Ottawa 67's | OHL | 36 | 4 | 2 | 6 | 31 | - | - | - | - | - | |||||||||
| 1989–90 | Ottawa 67's | OHL | 57 | 36 | 38 | 74 | 146 | 3 | 2 | 1 | 3 | 4 | |||||||||
| 1990–91 | Ottawa 67's | OHL | 20 | 16 | 6 | 22 | 69 | 17 | 5 | 9 | 14 | 59 | |||||||||
| 1991–92 | Ottawa 67's / Sault Ste. Marie Greyhounds |
OHL | 2 31 |
1 19 |
1 25 |
2 44 |
24 143 |
- 11 |
- 5 |
- 8 |
- 13 |
- 49 | |||||||||
| 1992–93 | Halifax Citadels / Quebec Nordiques |
AHL NHL |
36 16 |
12 1 |
6 1 |
18 2 |
131 67 |
- 5 |
- 0 |
- 0 |
- 0 |
- 26 | |||||||||
| 1993–94 | Quebec Nordiques | NHL | 37 | 4 | 4 | 8 | 132 | - | - | - | - | - | |||||||||
| 1994–95 | Quebec Nordiques | NHL | 29 | 3 | 9 | 12 | 106 | 6 | 1 | 1 | 2 | 19 | |||||||||
| 1995–96 | Colorado Avalanche | NHL | 64 | 16 | 18 | 34 | 250 | 12 | 1 | 2 | 3 | 11 | 
| ||||||||
| 1996–97 | Washington Capitals | NHL | 42 | 9 | 13 | 22 | 165 | - | - | - | - | - | |||||||||
| 1997–98 | Washington Capitals | NHL | 28 | 7 | 10 | 17 | 38 | 18 | 1 | 0 | 1 | 26 | |||||||||
| 1998–99 | Washington Capitals | NHL | 23 | 3 | 7 | 10 | 48 | - | - | - | - | - | |||||||||
| 1999–00 | Washington Capitals | NHL | 75 | 29 | 20 | 49 | 146 | 4 | 2 | 0 | 2 | 24 | |||||||||
| 2000–01 | Washington Capitals | NHL | 60 | 10 | 10 | 20 | 109 | 6 | 0 | 1 | 1 | 4 | |||||||||
| 2001–02 | Washington Capitals | NHL | 82 | 14 | 17 | 31 | 137 | - | - | - | - | - | |||||||||
| 2002–03 | Washington Capitals / Chicago Blackhawks |
NHL | 10 61 |
0 12 |
2 6 |
2 18 |
23 125 |
- - |
- - |
- - |
- - |
- - | |||||||||
| 2003–04 | New York Rangers / Calgary Flames |
NHL | 65 13 |
14 3 |
9 2 |
23 5 |
225 25 |
- 16 |
- 5 |
- 2 |
- 7 |
- 74 | |||||||||
| 2005–06 | Calgary Flames | NHL | 72 | 8 | 14 | 22 | 94 | 6 | 0 | 1 | 1 | 7 | |||||||||
| 2006–07 | New York Islanders | NHL | 67 | 10 | 17 | 27 | 75 | - | - | - | - | - | |||||||||
| 2007–08 | New York Islanders / Minnesota Wild |
NHL | 28 10 |
1 0 |
2 0 |
3 0 |
43 16 |
- 2 |
- 0 |
- 0 |
- 0 |
- 0 | |||||||||
| 2008–09 | Vitjaz Tšehov | KHL | 40 | 8 | 20 | 28 | 263 | - | - | - | - | - | |||||||||
| 2009–10 | Vitjaz Tšehov | KHL | 30 | 13 | 12 | 25 | 110 | - | - | - | - | - | |||||||||
| 2010–11 | Vitjaz Tšehov / OHK Dinamo Moskova |
KHL | 43 3 |
16 0 |
12 1 |
28 1 |
130 0 |
- 6 |
- 2 |
- 0 |
- 2 |
- 18 | |||||||||
| 2011–12 | Metallurg Novokuznetsk | KHL | 24 | 3 | 0 | 3 | 43 | - | - | - | - | - | |||||||||
| 2012–13 | Metallurg Novokuznetsk | KHL | 28 | 1 | 3 | 4 | 28 | - | - | - | - | - | |||||||||
| OHL yhteensä | 146 | 76 | 72 | 148 | 413 | 31 | 12 | 18 | 30 | 112 | |||||||||||
| NHL yhteensä | 782 | 144 | 161 | 305 | 1824 | 75 | 10 | 7 | 17 | 191 | |||||||||||
| KHL yhteensä | 168 | 41 | 49 | 90 | 574 | 6 | 2 | 0 | 2 | 18 | |||||||||||
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chris Simon The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Stanley Cup-winning winger Simon dead at 52 TSN. 19.3.2024. Viitattu 19.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Chris Simon Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
- ↑ Nativehockey.com - Chris Simon Nativehockey.com. Arkistoitu 24.10.2008. Viitattu 24.12.2007. (englanniksi)
- ↑ a b c d Eleanor Jean: In Honor of Chris Simon geocities.com. Viitattu 28.12.2007. (englanniksi)
- ↑ Chris Simon - Biography IMDb. Viitattu 24.12.2007. (englanniksi)
- ↑ Violence and racial slurs on the rise in kids' hockey thestar.com. Viitattu 21.8.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c NHL - Uutiset: NHL:ssä tapahtuu viikolla 51 22.12.2007. Jatkoaika.com. Viitattu 23.12.2007.
- ↑ a b Chris Simon jatkoaika.com:issa jatkoaika.com. Arkistoitu 20.5.2008. Viitattu 21.8.2010.
- ↑ a b c d HockeyDB
- ↑ a b ESPN - Simon suspended for hitting player with stick 10.3.2001. ESPN. Viitattu 24.12.2007. (englanniksi)
- ↑ 1999-00 Washington Capitals NHL HockeyDB. Viitattu 21.8.2010. (englanniksi)
- ↑ 2000 NHL Playoffs hockeynut.com. Viitattu 21.8.2010. (englanniksi)
- ↑ ProNews. Pro Hockey, joulukuu 2001, nro 12, s. 11.
- ↑ a b Chris Simon - TSN TSN. Viitattu 21.8.2010. (englanniksi)
- ↑ NHL - Uutiset: Simonille pelikieltoa 7.4.2001. Jatkoaika.com. Viitattu 23.12.2007.
- ↑ 2001-02 National Hockey League NHL standings at hockeydb.com
- ↑ NHL - Uutiset: Marraskuu toi mukanaan pelaajasiirtoja NHL:ssä 1.11.2002. Jatkoaika.com. Viitattu 4.3.2008.
- ↑ NHL - Uutiset: Flames hankki Simonin Rangersista 6.3.2004. Jatkoaika.com. Viitattu 24.12.2007.
- ↑ 2003-04 NHL Playoff Results at hockeydb.com
- ↑ a b ESPN - Simon suspended for hitting player with stick 10.3.2001. ESPN. Viitattu 24.12.2007. (englanniksi)
- ↑ NHL - Uutiset: Arnottille juhlamaali, Simonille aivokramppi 9.3.2007. Jatkoaika.com. Viitattu 23.12.2007.
- ↑ NHL - Uutiset: Chris Simon koko loppukauden sivussa 10.3.2007. Jatkoaika.com. Viitattu 23.12.2007.
- ↑ NHL - Uutiset: Hossa suurkaupassa Pittsburghiin, Phoenix ja Rangers kaupoilla 27.2.2008. Jatkoaika.com. Viitattu 27.2.2008.
- ↑ Simon tekee Wildin villimmäksi. Pro Hockey, huhtikuu 2008, nro 4, s. 60. Egmont.
- ↑ Reports: After numerous NHL suspensions, Simon signs to play in Russia ESPN.com. 19.5.2008. ESPN Internet Ventures. Viitattu 26.9.2008. (englanniksi)
- ↑ Juha Hiitelä: Venäjä - rahaa ja rauhaa. Jääkiekkolehti, 2008, nro 9, s. 37. Egmont.
- ↑ 2008-09 Chekhov Vityaz KHL HockeyDB. Viitattu 14.3.2009. (englanniksi)
- ↑ 2008-09 KHL League Leaders HockeyDB. Viitattu 14.3.2009. (englanniksi)
- ↑ 2008-09 Kontinental Hockey League KHL standings at hockeydb.com
- ↑ 2009-10 Chekhov Vityaz KHL HockeyDB. Viitattu 12.8.2010. (englanniksi)
- ↑ KHL All-Star Game 2010 Coverage russianhockeyfans.com. Viitattu 12.8.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ 691 jäähyminuuttia näistä tappeluista Ilta-Sanomat. Viitattu 12.8.2010.
- ↑ 2009-10 Kontinental Hockey League KHL standings at hockeydb.com
- ↑ NHL-tappelija Simon katuu Jarkko Ruudun telomista Helsingin Sanomat. Arkistoitu 22.2.2011. Viitattu 19.2.2011.
- ↑ Dynamo Moscow release Satan, Strbak, and Chris Simon, as well as eight other players sports.ru. Viitattu 18.11.2011. (englanniksi)
- ↑ Саймон пополнил «Металлург» sportbox.ru. Viitattu 18.11.2011. (venäjäksi)