Chris Simon

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Chris Simon
ChrisSimon.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 30. tammikuuta 1972 (ikä 42)
Wawa, Ontario, Kanada
Kansalaisuus Kanadan lippu Kanada
Pelipaikka vasen laitahyökkääjä
Maila vasen
Pituus 193 cm
Paino 105 kg
Seura
Seura Metallurg Novokuznetsk
Sarja KHL
Pelinumero 12
Pelaajaura
Pääsarjaura 1992–
Aik. seurat Quebec Nordiques
Colorado Avalanche
Washington Capitals
Chicago Blackhawks
New York Rangers
Calgary Flames
New York Islanders
Minnesota Wild
Vitjaz Tšehov
OHK Dinamo Moskova
NHL-varaus 25. varaus, 1990
Philadelphia Flyers
Stanley Cup
Stanley Cup winner.gif Colorado Avalanche 1996

Chris Simon (s. 30. tammikuuta 1972 Wawa, Ontario) on kanadalainen jääkiekkoilija, joka on pelannut useita kausia NHL:ssa. Viime aikoina useat loukkaantumiset ovat hidastaneet hänen tahtiaan, eikä hän enää ole pystynyt pelaamaan täydellä teholla kuten ennen. Nykyisin Simon pelaa Venäjällä, KHL-liigan Metallurg Novokuznetskissa.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simonin isä John on ojibway-intiaani ja hänen äitinsä Linda on kanadalainen. Simonia pidetäänkin intiaanijuuriensa takia Amerikan alkuperäisasukkaiden keskuudessa esikuvana. Hän muutti kotoa jo 14-vuotiaana, ja asettui Ottawaan tavoitteenaan jääkiekkoilijan ura. Hän oli pelannut jääkiekkoa jo kotipaikkakuntansa Wawa Flamesissa, ja lähistön Sault Ste. Marie Thunderbirdsissä nuorten NOHA-liigassa.[1] Hänen uransa oli kuitenkin vaarassa, kun hän ajautui alkoholismiin pariin, mutta toipui siitä ystävien, AA-kerhon ja silloisen valmentajansa Ted Nolanin tuella. Simon sanoo harrastavansa metsästystä ja kalastusta.[2] Hän on naimisissa Valerie Simonin kanssa[3] ja heillä on poika, Mitchell, Chrisin ensimmäisestä avioliitosta.[4]

Erikoisuutena Simonista mainittakoon, ettei hän ole menettänyt yhtään hammasta tai murtanut kertaakaan nenäänsä, vaikka onkin ollut yksi NHL:n kovimmista tappelijoista. Ennen ammattilaisuraansa hän tupakoi.[3]

Stanley Cupin voittajajoukkueen pelaajat saavat yhden päivän palkinnon kanssa. Simon kulutti päivän soudellen ja kalastellen isoisänsä ja silloisen tyttöystävänsä kanssa kotipaikkansa järvellä.[3] Eläkkeelle siirtyessään Simon aikoo perustaa kalastus- ja metsästysleirin, jonka ammattilaisohjaajana hän toimisi.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koko Simonin uraa on leimannut loukkaantumiset ja ottelurangaistukset. Ensimmäisen kerran hänen olkapäänsä hajosi kaudella 1990–91, mikä esti häntä pelaamasta miltei koko kautena. Olkapää on vihoitellut tämän jälkeen useaan otteeseen, mikä on rajoittanut Simonia ottamasta rajumpia kontakteja vastustajan kanssa. Parhaassa kunnossaan Simon oli samalla taitava maalintekijä ja voimakas taklaaja, joka ei pelännyt tapella, mikä on harvinaista NHL:ssä. Simon on kahdeksan kertaa saanut pidemmän ottelurangaistuksen, kun hän on rikkonut rajusti sääntöjä mm. haukkumalla Mike Grieriä nekruksi ("nigger")[5] ja potkaisemalla Jarkko Ruutua.[6] Simon sai yrityksestä vahingoittaa Ruutua ennätyspitkän 30 ottelun pelikiellon.[6]

Junioriura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simon aloitti uransa OHL-liigassa Ottawa 67's -joukkueessa 1988–89. Hän menestyi hyvin ja teki suurin piirtein pisteen ottelua kohti. Pisteiden ohella Simon keräsi myös paljon jäähyminuutteja. Philadelphia Flyers varasi Simonin NHL:n varaustilaisuudessa toisella kierroksella 1990. Varauksen jälkeen Simon pelasi vielä kaksi kautta OHL:ssä, sillä hänen nousunsa NHL:ään viivästyi vakavan olkapäävamman takia, mikä melkein esti häntä pelaamasta kaudella 1990–91. Vihoittelevan olkapään vuoksi Simon ei pelannut seuraavaakaan kautta kokonaan. Kauden aikana hän vaihtoi kesken kaiken seuraa Sault Ste. Marie Greyhoundsiin.[7]

Simonin neljännen OHL-kauden jälkeen Philadelphia myi suuressa Lindros-kaupassa mm. Simonin Quebec Nordiquesiin. Hän solmi sopimuksen saman tien Quebecin kanssa ja siirtyi joukkueen farmijoukkueeseen Halifax Citadelsiin AHL:ään. Jo samalla kaudella hän nousi Quebecin kokoonpanoon.[1]

Quebec ja Colorado 1992–1996[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aika Quebecissä oli vaikeaa Simonille. Olkapääleikkauksen takia hän ei pystynyt pelaamaan kaudella 1993–94 kuin 37 ottelua, joissa hän keräsi vaivaiset tehot neljä maalia ja neljä syöttöä.[1] Kausi 1994–95 pelattiin tynkänä pelaajayhdistyksen lakon takia, ja sinäkin kautena Simon pelasi vielä puolitehoisena tehden kolme maalia ja yhdeksän syöttöä. Noiden kahden kauden aikana hän pelasi yhteensä runkosarjassa vain 66 ottelua, tosin keräten niissä mainetta aggressiivisena hyökkääjänä.lähde?

Nordiquesin siirtyessä Coloradoon Simon matkasi joukkueen mukana. Colorado Avalanchessa hän jatkoi kuitenkin vain yhden kauden, kun Colorado myi hänet Curtis Leschyshynin kanssa Washington Capitalsiin Keith Jonesista ja varaustilaisuuden varausvuoroista. Ainoan Colorado-kautensa päätteeksi Simon voitti Stanley Cupin.[7][8]

Washington 1996–2002[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simon pelasi Washingtonissa yli kuusi kautta. Capitals-aikana hän harjoitteli luistelua ja laukomista, ja hän pystyikin tappelemisen ja taklaamisen lisäksi tekemään myös tehokkaasti maaleja.[1]

Kausina 1997–98 ja 1998–99 hän oli suurimman osan sairastuvalla olkapäänsä kanssa. Vuonna 1997 sattui Simonin ja Grierin sanaharkka, jonka seurauksena Simon sai kolmen ottelun pelikiellon nekruksi haukkumisen takia.[9]

Uransa parhaan tuloksena Simon teki kaudella 1999–00; 29 maalia ja 20 syöttöä. Hän oli tuolloin Washingtonin paras maalintekijä. Joukkue lähti pudotuspeleihin konferenssinsa toisena, mutta seitsemänneksi sijoittunut Pittsburgh pudotti Washington yllättäen ensimmäisellä kierroksella otteluvoitoin 4–1. Penguinsin puolustus oli tehokasta, josta kertoo se, että Simon oli joukkeensa parhain maalintekijä kahdella maalillaan.[10][11]

Seuraava kausi 2000–01 alkoi Simonin palkkaneuvotteluilla. Washington pelasi kymmenisen ottelua, ennen kuin suostui Simonin 4,5 miljoonan dollarin palkkavaatimuksiin.[12] Kausi oli kuitenkin hänen osaltaan vaisu, ja hän joutui olemaan jälleen useasti poissa olkapäänsä takia. Palattuaan Simon keskittyi enemmän kaukalossa häiriköintiin.[13] Tuloksena kahden ottelun pelikielto väkivaltaisesta taklauksesta Anders Erikssonia kasvoihin[14] ja toinen samanlainen poikittaisesta mailasta Peter Popovicin kaulaan.[9] Runkosarjassa Simon teki 10 maalia ja 10 syöttöpistettä. Washington voitti runkosarjassa divisioonansa, mutta putosi jälleen pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Pittsburghia vastaan. Simon oli tehoton tehden vain yhden syöttöpisteen.[8]

2001–02 -kauden Simon pystyi pelaamaan kokonaan, ja hänen teki kaudella 14 maalia ja 17 syöttöä. Ruumiillisen pelin lisääntymisestä kertoivat kasvaneet jäähyminuutit. Washington ei kuitenkaan selviytynyt pudotuspeleihin.[15]

Kauden 2002–03 alussa Washington myi Simonin ja Andrei Nikolishinin Chicago Blackhawksiin. Washington sai kaupassa Michael Nylanderin ja varausvuoron.[16]

Chicago, NY Rangers, Calgary ja NY Islanders 2002–2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Capitalsin jälkeen Simonin tehot pienenivät. Loukkaantumisista toivuttuaan hänen pelaamistaan leimasivat useat pelikiellot, joita hän sai pelatessaan lyhyitä, parin kauden mittaisia jaksoja eri joukkueissa. Molemmilla Islanders-kausillaan Simonin kausi loppui ennätyspitkiin loppukauden kestäneisiin pelikieltoihin.[13]

Chicagossa Simon pelasi vain yhden kauden. Hän teki 12 maalia ja kuusi syöttöä, joka oli yhtä heikko suoritus, kuin loukkaantumisten vaivaamilla kausilla. Kauden jälkeen hän siirtyi vapaana agenttina New York Rangersiin. Rangers kuitenkin myi Simonin ja seitsemännen kierroksen varausvuoron jo samalla kaudella Calgary Flamesiin, josta Rangers sai Jamie McLennanin, Blair Bettsin ja Greg Mooren. Calgary sai Simonista tarvitsemaansa kokemusta ja voimaa pudotuspelejä varten[17], ja joukkue pääsikin Stanley Cup -finaaliin, mutta hävisi ottelusarjan Tampa Bay Lightningille 4–3.[18]

Simon pelasi kaudet 2003–04 ja 2005–06 kohtalaisella menestyksellä, mutta Calgary ei halunnut uusia hänen sopimustaan. Calgary-kausien välissä työsulkukaudella 2004–05 Simon ei pelannut missään. Vuonna 2004 hän oli jälleen kahdesti pelikiellossa. Ensimmäinen syynä oli, kun hän taklasi poikittaisella mailalla Tampa Bayn Ruslan Fedotenkoa, jonka jälkeen Simon vielä hyppäsi Fedotenkon päälle ja löi häntä.[9] Toisen Simon sai Sergei Zubovin kampittamisesta.[9]

Simon teki kesällä 2006 New York Islandersin kanssa kahden vuoden mittaisen sopimuksen. Hänen uransa Islandersissa on ollut kovassa vastatuulessa monien rikkeiden takia. Kausi 2006–07 eteni mallikkaasti, kunnes New Yorkin paikallisottelussa maaliskuussa 2007 Simon löi Rangersin Ryan Hollwegia mailalla päähän Hollwegin selkään taklauksen jälkeen.[19] Hollweg makasi pitkään jäässä, muttei saanut vakavia vammoja, koska Simonin maila osui ensin olkapäähän, joka heikensi iskua. Rangaistukseksi tapauksesta Simon sai 25 ottelun mittaisen pelikiellon ja joutui olemaan loppu kauden sivussa Islandersin kokoonpanosta. Pelikielto oli NHL:n historian pisin. Edellinen ennätys oli Marty McSorleyllä; 23 ottelua.[20]

Kauden 2007–08 alussa Simonilla oli vielä viiden ottelun verran Hollweg-tapauksen pelikieltoa jäljellä. Hän ehti pelata 26 ottelua, kun taas joulukuussa 2007 Simon sai uuden ennätyspitkän ottelurangaistuksen – 30 ottelua, tilanteesta, jossa hän kaatoi Pittsburgh Penguinsin Jarkko Ruudun jäähän, astui hänen jalkansa päälle ja potkaisi luistimella sääreen.[6] Tapaus käynnisti keskustelun, mikä on NHL:ssä sallittua ja mikä rangaistavaa. Simon ei enää pelannut otteluakaan Islandersissa, vaan joukkue myi hänet Minnesota Wildiin Simonin vielä ollessa pelikiellossa. Islanders sai kaupassa Wildin kuudennen kierroksen varausvuoron vuoden 2008 varaustilaisuuteen.[21]

Minnesotasta Venäjälle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wildissä Simon sai rinnalleen kaksi muuta tappelijaa, Derek Boogaardin ja Todd Fedorukin.[22] Simon pelasi pelikiellon loputtua kymmenen ottelua runkosarjassa ja kaksi pudotuspeleissä.[8]

Simon siirtyi kesällä 2008 pois Pohjois-Amerikasta, kun hän teki sopimuksen Vitjaz Tšehovin joukkueen kanssa. Tšehov pelaa Venäjän KHL-liigassa.[23] Simon toi mukanaan poliisikulttuurin KHL:ään, jossa aiemmin pelaajat keskittyivät taitokiekkoiluun ennemmin kuin vastustajan häirintään.[24] Ensimmäisellä KHL-kaudellaan Simon oli joukkueensa toiseksi paras pisteentekijä kahdeksalla maalilla ja 20 syötöllä, sekä koko liigan jäähytilastojen ensimmäinen 263 jäähyminuutillaan.[25][26] Tšehov ei selviytynyt pudotuspeleihin.[27]

Kaudella 2009–2010 Simon pelasi vain 30 ottelua, ollen heikosti pärjänneen Tšehovin kolmanneksi paras pistemies.[28] Kauden aikana Simon pelasi KHL:n tähdistöottelussa,[29] kuin myös Tšehovin ja Avangard Omskin välisessä ottelussa, joka jouduttiin keskeyttämään joukkotappelun vuoksi.[30] Tšehov sijoittui liigassa toiseksi viimeiseksi.[31]

Kausi 2010–2011 oli viimeinen Simonin sopimuskausi Tšehovin kanssa. Hän pelasi toistamiseen KHL:n tähdistöottelussa. Siirtorajan umpeutuessa Tšehov karsi pelaajakustannuksiaan myymällä muun muassa Simonin OHK Dynamoon.[32] Kauden päätteeksi Dynamo karsi kokoonpanostaan ulkomaalaiset pelaajat.[33]

Kaudella 2011–2012 Simon jatkoi uraansa Metallurg Novokuznetskin joukkueessa.[34]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot päivitetty 2010–2011 kauden jälkeen[1][8]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM            
1986–87 Wawa Flyers NOHA 36 12 20 32 108 - - - - -
1987–88 Sault Ste. Marie Thunderbirds NOHA 55 42 36 78 172 - - - - -
1988–89 Ottawa 67's OHL 36 4 2 6 31 - - - - -
1989–90 Ottawa 67's OHL 57 36 38 74 146 3 2 1 3 4
1990–91 Ottawa 67's OHL 20 16 6 22 69 17 5 9 14 59
1991–92 Ottawa 67's /
Sault Ste. Marie Greyhounds
OHL 2
31
1
19
1
25
2
44
24
143
-
11
-
5
-
8
-
13
-
49
1992–93 Halifax Citadels /
Quebec Nordiques
AHL
NHL
36
16
12
1
6
1
18
2
131
67
-
5
-
0
-
0
-
0
-
26
1993–94 Quebec Nordiques NHL 37 4 4 8 132 - - - - -
1994–95 Quebec Nordiques NHL 29 3 9 12 106 6 1 1 2 19
1995–96 Colorado Avalanche NHL 64 16 18 34 250 12 1 2 3 11 Stanley Cup
1996–97 Washington Capitals NHL 42 9 13 22 165 - - - - -
1997–98 Washington Capitals NHL 28 7 10 17 38 18 1 0 1 26
1998–99 Washington Capitals NHL 23 3 7 10 48 - - - - -
1999–00 Washington Capitals NHL 75 29 20 49 146 4 2 0 2 24
2000–01 Washington Capitals NHL 60 10 10 20 109 6 0 1 1 4
2001–02 Washington Capitals NHL 82 14 17 31 137 - - - - -
2002–03 Washington Capitals /
Chicago Blackhawks
NHL 10
61
0
12
2
6
2
18
23
125
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
2003–04 New York Rangers /
Calgary Flames
NHL 65
13
14
3
9
2
23
5
225
25
-
16
-
5
-
2
-
7
-
74
2005–06 Calgary Flames NHL 72 8 14 22 94 6 0 1 1 7
2006–07 New York Islanders NHL 67 10 17 27 75 - - - - -
2007–08 New York Islanders /
Minnesota Wild
NHL 28
10
1
0
2
0
3
0
43
16
-
2
-
0
-
0
-
0
-
0
2008–09 Vitjaz Tšehov KHL 40 8 20 28 263 - - - - -
2009–10 Vitjaz Tšehov KHL 30 13 12 25 110 - - - - -
2010–11 Vitjaz Tšehov /
OHK Dinamo
KHL 43
3
16
0
12
1
28
1
130
0
-
6
-
2
-
0
-
2
-
18
2011–12 Metallurg Novokuznetsk KHL 24 3 0 3 43 - - - - -
2012–13 Metallurg Novokuznetsk KHL 28 1 3 4 28 - - - - -
OHL yhteensä 146 76 72 148 413 31 12 18 30 112
NHL yhteensä 782 144 161 305 1824 75 10 7 17 191
KHL yhteensä 168 41 49 90 574 6 2 0 2 18

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Chris Simon Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
  2. Nativehockey.com - Chris Simon Nativehockey.com. Viitattu 24.12.2007. (englanniksi)
  3. a b c d Eleanor Jean: In Honor of Chris Simon Viitattu 28.12.2007. (englanniksi)
  4. Chris Simon - Biography IMDb. Viitattu 24.12.2007. (englanniksi)
  5. Violence and racial slurs on the rise in kids' hockey thestar.com. Viitattu 21.8.2010. (englanniksi)
  6. a b c NHL - Uutiset: NHL:ssä tapahtuu viikolla 51 22.12.2007. Jatkoaika.com. Viitattu 23.12.2007.
  7. a b Chris Simon jatkoaika.com:issa jatkoaika.com. Viitattu 21.8.2010.
  8. a b c d HockeyDB
  9. a b c d ESPN - Simon suspended for hitting player with stick 10.3.2001. ESPN. Viitattu 24.12.2007. (englanniksi)
  10. 1999-00 Washington Capitals NHL HockeyDB. Viitattu 21.8.2010. (englanniksi)
  11. 2000 NHL Playoffs hockeynut.com. Viitattu 21.8.2010. (englanniksi)
  12. ProNews. Pro Hockey, joulukuu 2001, nro 12, s. 11.
  13. a b Chris Simon - TSN TSN. Viitattu 21.8.2010. (englanniksi)
  14. NHL - Uutiset: Simonille pelikieltoa 7.4.2001. Jatkoaika.com. Viitattu 23.12.2007.
  15. 2001-02 National Hockey League NHL standings at hockeydb.com
  16. NHL - Uutiset: Marraskuu toi mukanaan pelaajasiirtoja NHL:ssä 1.11.2002. Jatkoaika.com. Viitattu 4.3.2008.
  17. NHL - Uutiset: Flames hankki Simonin Rangersista 6.3.2004. Jatkoaika.com. Viitattu 24.12.2007.
  18. 2003-04 NHL Playoff Results at hockeydb.com
  19. NHL - Uutiset: Arnottille juhlamaali, Simonille aivokramppi 9.3.2007. Jatkoaika.com. Viitattu 23.12.2007.
  20. NHL - Uutiset: Chris Simon koko loppukauden sivussa 10.3.2007. Jatkoaika.com. Viitattu 23.12.2007.
  21. NHL - Uutiset: Hossa suurkaupassa Pittsburghiin, Phoenix ja Rangers kaupoilla 27.2.2008. Jatkoaika.com. Viitattu 27.2.2008.
  22. Simon tekee Wildin villimmäksi. Pro Hockey, huhtikuu 2008, nro 4, s. 60. Egmont.
  23. Reports: After numerous NHL suspensions, Simon signs to play in Russia ESPN.com. 19.5.2008. ESPN Internet Ventures. Viitattu 26.9.2008. (englanniksi)
  24. Juha Hiitelä: Venäjä - rahaa ja rauhaa. Jääkiekkolehti, 2008, nro 9, s. 37. Egmont.
  25. 2008-09 Chekhov Vityaz KHL HockeyDB. Viitattu 14.3.2009. (englanniksi)
  26. 2008-09 KHL League Leaders HockeyDB. Viitattu 14.3.2009. (englanniksi)
  27. 2008-09 Kontinental Hockey League KHL standings at hockeydb.com
  28. 2009-10 Chekhov Vityaz KHL HockeyDB. Viitattu 12.8.2010. (englanniksi)
  29. KHL All-Star Game 2010 Coverage russianhockeyfans.com. Viitattu 12.8.2010. (englanniksi)
  30. 691 jäähyminuuttia näistä tappeluista Ilta-Sanomat. Viitattu 12.8.2010.
  31. 2009-10 Kontinental Hockey League KHL standings at hockeydb.com
  32. NHL-tappelija Simon katuu Jarkko Ruudun telomista Helsingin Sanomat. Viitattu 19.2.2011.
  33. Dynamo Moscow release Satan, Strbak, and Chris Simon, as well as eight other players sports.ru. Viitattu 18.11.2011. (englanniksi)
  34. Саймон пополнил «Металлург» sportbox.ru. Viitattu 18.11.2011. (venäjäksi)