Chinchilla

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee eläinlajia. Laura Chinchilla on Costa Rican presidentti.
Chinchilla
ChinchillaMaria.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen [1]
Äärimmäisen uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Piikkisikamaiset jyrsijät Hystricomorpha
Osalahko: Piikkisikamaiset Hystricognathi
Heimo: Tsintsillat Chinchillidae
Suku: Tsintsillat Chinchilla
Laji: lanigera
Kaksiosainen nimi
Chinchilla lanigera
(Molina, 1782)
Levinneisyyskartta
Chinchillan levinneisyys
Chinchillan levinneisyys
Synonyymit
  • Chinchilla laniger[2]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Chinchilla Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Chinchilla Commonsissa

Chinchilla (Chinchilla lanigera) on Etelä-Amerikasta Perun, Bolivian ja Chilen Andeilta kotoisin oleva jyrsijälaji, jota nykyisin pidetään lemmikkinä. Sitä kasvatetaan varsinkin Yhdysvalloissa myös turkistarhoissa.[2] Chinchillaa metsästettiin aiemmin turkin takia niin paljon,[2] että laji on luonnossa nykyisin äärimmäisen uhanalainen.[1] Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajille uutta suomenkielistä nimeä "chilentsintsilla".[3]

Chinchilla.jpg

Chinchilla painaa noin 400–1000 grammaa. Sen ruumiin pituus on noin 35–40 senttimetriä.[2] Chinchilla elää 1–15 vuotta, hyvässä hoidossa joskus yli 20-vuotiaaksi. Luonnollisessa ympäristössään chinchillat elävät kallioiden koloissa. Chinchillan pääravintoa on kuivattu heinä sekä hyvälaatuinen chinchillapelletti. Mm. siementangot, jyväsekoitukset, pähkinät tai mikään tuore ruoka eivät kuulu niiden terveelliseen ruokavalioon. Luontaisia vihollisia ovat haukat, haisunäädät ja kissaeläimet.

Chinchillat elävät yleensä pareittain. Lemmikkeinä on mahdollista, että samaa sukupuolta olevat elävät sopuisasti yhdessä ja uroksella voi olla useampikin naaras. Naaraschinchillat ovat uroksia suurempia ja ne voivat synnyttää mihin vuodenaikaan tahansa. Chinchilla tulee sukukypsäksi 3–7 kk:n ikäisenä.

Naaraan aikaisin astutusikä on 10–12 kk. Kiima-aika on n. 30 vrk välein. Niiden kantoaika on 111 päivää, mikä on pitkä aika jyrsijöille. Poikasia syntyy yleensä 1–3 kerralla ja ne syntyvät täysin karvaisina ja silmät avoinna. Poikasten syntymäpaino on n.30–60 grammaa. Naaras tulee synnytyksen jälkeen kiimaan 3-15 vrk:n ajaksi, jolloin urosta ei tule pitää samassa häkissä naaraan kanssa. Vuodessa suositellaan 1–2 poikuetta naarasta kohden, jotta naaras "palautuu" alkuperäiseen massaansa ja kuntoonsa.

Kahta velvet-geenistä chinchillaa (esim. black velvet*brown velvet) tai kahta white-ryhmän eläintä ei tule astuttaa keskenään, koska yhdistelmissä ilmenee ns. "letaalitekijöitä", jotka aiheuttavat sikiölle kehityshäiriöitä tai jopa kuoleman. Kyseiset yhdistelmät vaarantavat myös naaraan terveyden.

Chinchillan turkki on moninkertaisesti pehmeämpää kuin ihmisen hius. Yhdestä karvatupesta kasvaa noin kahdeksankymmentä karvaa.

Chinchillan luonne ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaliseläimenä chinchilla on luonnostaan arka, mutta oppii lemmikkinä ollessaan luottamaan ihmisiin.

Chinchilla on hämärä- ja yöeläin, joka torkkuu päivisin ja vilkastuu alkuillasta. Aamuhämäränkin aikaan chinchilla on vilkkaimmillaan. Parasta seurusteluaikaa on silloin, kun eläin on illalla/yöllä/aamulla hereillä. Sille pitää suoda sen oma vuorokausirytmi. Mikäli chinchillaa toistuvasti häiritään kesken sen unien, se saattaa stressaantua ja stressi saattaa aiheuttaa sairauksia. Uroksen ja naaraan välillä ei ole luonne-eroja. Luonne saattaa määräytyä pitkälti sen perusteella, kuinka paljon chinchillaa käsitellään sen ollessa poikanen, ts. paljonko se on kontaktissa ihmisen kanssa. Mikäli eläin on kasvattajalta, joka on rakentanut kunnon pohjan luottamukselle, eläin on todennäköisesti kesympi kuin esimerkiksi tarhalta kotoisin oleva yksilö.

Chinchillat pitävät hyppelystä ja ahtaista paikoista, joihin kaivautua. Chinchilla ei osaa uida. Juoksutuksen aikaan on syytä pitää ikkunat suljettuna, koska chinchilla pienestä koostaan huolimatta hyppää melkoisen korkealle. Sillä on kanin tapaan vahvat takajalat, joilla ponnistaa.

Chinchillan uloste on kuivaa ja pientä. Terveen chinchillan papanat ovat tasamuotoisia, ei kurttuisia tms., tosin niin sanotut "yöpapanat" ovat mahdollisesti pehmeämpiä. Niitä chinchilla syö samaan tapaan kuin esimerkiksi lemmikkikani, suoraan peräaukon suulta. Tämä on chinchillalle ominaista käytöstä. Yöpapanoiksi kutsutut papanat ovat tärkeitä mm. eläimen ruoansulatukselle sekä oikeanlaisen bakteeritasapainon säilyttämiselle suolistossa.

Lemmikkeinä chinchillat virtsaavat yleensä häkkiinsä, elleivät tunne olevansa uhattuina. Naaraschinchilla voi olonsa uhatuksi tuntiessaan suihkauttaa virtsasuihkun "ahdistavaa" tekijää kohden. Joissain tapauksissa naaras saattaa suihkauttaa virtsaa omistajan päälle, jos tämä häiritsee sen rauhaa aikana, jolloin eläin ei siitä pidä. Toisinaan taas yli-innokas uros saa osansa suihkautuksesta, esim. kosiessaan naarasta liiallisesti.

Lemmikki-chincilloja juoksutetaan päivittäin, koska ne tarvitsevat liikuntaa. Myös lemmikki-chinchillan häkki on suhteellisen suuri.

Jyrsijänä chinchillan hampaat kasvavat koko sen elämän ajan ja ne jyrsivät esimerkiksi siporex-kiveä (kevytbetonia) ja kuivattuja oksia pitääkseen hampaat riittävän lyhyinä. Puulajeista käy esim. omenapuu, kunhan puu on myrkyttämätöntä, huolellisesti pesty ja kuivatettu ennen chinchillalle antamista. Tuore puu ei sovellu chinchillan herkälle vatsalle. Mikäli tuoretta puuta antaa, chinchilla saattaa sairastua ripuliin, joka pahimmillaan saattaa koitua eläimen kohtaloksi. Chinchillan jyrsittäväksi ei pidä antaa kuusta tai mäntyä, sillä ne eivät ole soveltuvia puulajeja mm. pihkan vuoksi.

Chinchilla hoitaa turkkiaan pyörimällä chinchillan kylpyhiekassa. Chinchillat eivät kylve vedessä eikä niitä ei myöskään koskaan pestä vedellä. Lemmikeille omistaja järjestää erikseen hiekkakylpyjä. N. 3-6 krt viikossa on hyvä määrä kylvetyksille, kunhan tarkkailee eläimen korvia ja käpäliä, etteivät ne pääse kuivumaan. Käpälien kuivuessa on syytä rasvata niitä hajustamattomalla perusvoiteella. Chinchillalle hiekkaa hankkiessa on varmistettava, että kyseessä on nimenomaan chinchillan oma kylpyhiekka, joka ei sisällä kvartsia (quartz). Kvartsihiekka saattaa aiheuttaa vakavia terveysongelmia.

Ääntely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chinchillan ääntely koostuu monista erilaisista äänistä, joilla se ilmaisee olonsa. Pehmeä kujerrus tarkoittaa tyytyväisyyttä ja leikkimieltä. Toisinaan chinchillat hankaavat hampaitaan syömisen jälkeen ja aivastavat, jos vaikkapa kylpyhiekkaa on mennyt sieraimiin. Kun chinchilla tuntee olevansa vaarassa, se päästää korkean, voimakkaan kiljahduksen, kuten esimerkiksi orava. Joskus se päästää äänekkään sarjan hevosen murahduksia/hirnuntaa muistuttavaa ääntä, joka varoittaa muita chinchilloja vaarasta. Ne käyttävät lähes aina tätä äännähdystä, kun ovat hermostuneita, näkevät pahaa unta tai ovat yksinäisiä.

Sairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chinchillan tavallisimpia sairauksia ovat hammasviat, ruoansulatuselimistön sairaudet, ihon ja turkin sairaudet, silmätulehdukset sekä loukkaantumiset.

Hammasviat eivät yleensä ole geneettisiä eli periytyviä, mutta tämäkin on mahdollista. Geneettiset hammasviat tulevat ilmi yleensä eläimen ollessa maksimissaan n.5-vuotias. Noin 2-vuotiaan /alle tämän ikäisten hammasongelmat on todennäköisemmin geneettisiä, periytyviä. Tällaista eläintä ei tulisi käyttää jalostuksessa.

Useimmiten kuitenkin hammasviat ovat seurauksia loukkaantumisesta. Eläin esim. putoaa jostain korkealta ja loukkaa suutaan. Hampaat saattavat loukkaantumisen yhteydessä jopa katketa. Tällöin hampaat saattavat alkaa kasvaa virheasennossa.

Toinen suhteellisen yleinen hammasvian aiheuttaja on vääränlainen ruokinta. Eläin ei saa tarpeeksi jyrsittävää, joka kuluttaisi kasvavia hampaita. Eläin saa esim. liiallisesti sokeria sisältävää ravintoa: paljon sokeria sisältävä herkku, esim. rusinat,hunajaiset herkkupalat jne. Sokeripitoiset hedelmät saattavat altistaa eläimen myös diabetekselle eli sokeritaudille.

Myös nopeaa tahtia kasvaneilla eläimillä on todettu olevan ongelmia hampaissa. Pyöreä päänmuotokin saattaa olla altistava tekijä hammasvialle.

Useimmiten, mikäli ennen seurallisuudestaan tunnettu eläin alkaa olla vetäytyvä, on syytä epäillä, että eläin on sairas. On tärkeää, että mahdollisessa sairaustapauksessa eläin saa nopeasti hoitoa. Chinchilla saattaa suhteellisen nopeasti mennä huonoon kuntoon ilman asianmukaista hoitoa.

Mikäli eläin tarvitsee nukutusta johonkin toimenpiteeseen, kuten kastraatioon, on syytä varmistua siitä, että eläinlääkäri on asiansa osaava. Chinchilla tarvitsee ainoastaan n. kymmenesosan nukutusainetta verrattuna siihen, miten paljon yleensä samankokoinen eläin nukutusainetta tarvitsisi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b D'elia, G. & Teta, P.: Chinchilla lanigera IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 2.7.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Ahola, Veikko; Kuhlman, Irmeli; Luotio, Jorma (toim.): Tietojätti 2000. (tietosanakirja, hakusana "sinsilla"). Jyväskylä: Gummerus, 2000. ISBN 951-20-5909-x.
  3. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 7.11.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]