Chinchilla

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee eläinlajia. Laura Chinchilla on Costa Rican presidentti.
Chinchilla
ChinchillaMaria.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen [1]
Äärimmäisen uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Piikkisikamaiset jyrsijät Hystricomorpha
Osalahko: Piikkisikamaiset Hystricognathi
Heimo: Tsintsillat Chinchillidae
Suku: Tsintsillat Chinchilla
Laji: lanigera
Kaksiosainen nimi
Chinchilla lanigera
(Molina, 1782)
Levinneisyyskartta
Chinchillan levinneisyys
Chinchillan levinneisyys
Synonyymit
  • Chinchilla laniger [2]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Chinchilla Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Chinchilla Commonsissa

Chinchilla (Chinchilla lanigera) on Etelä-Amerikasta Perun, Bolivian ja Chilen Andeilta kotoisin oleva jyrsijälaji, jota nykyisin pidetään lemmikkinä ja kasvatetaan varsinkin Yhdysvalloissa turkistarhoissa.[2] Sitä metsästettiin aiemmin turkin takia niin paljon,[2] että laji on luonnossa nykyisin äärimmäisen uhanalainen.[1] Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajille uutta suomenkielistä nimeä "chilentsintsilla".[3]

Chinchilla.jpg

Chinchilla painaa noin 400–1000 grammaa. Sen ruumiin pituus on noin 35–40 senttimetriä.[2] Ne elävät 1–15 vuotta, hyvässä hoidossa (hyvin harvoin) jopa yli 20-vuotiaaksi. Luonnollisessa ympäristössään chinchillat elävät kallioiden kolossa/ sisällä. Chinchillan pääravintoa on kuivattu heinä sekä hyvälaatuinen chinchillapelletti. Mm. siementangot, jyväsekoitukset, pähkinät tai mikään tuore ruoka eivät kuulu niiden terveelliseen ruokavalioon. Luontaisia vihollisia ovat haukat, haisunäädät ja kissaeläimet.

Chinchillat elävät pareittain. Toisaalta lemmikkeinä on mahdollista, että samaa sukupuolta olevat elävät sopuisasti yhdessä ja uroksella voi olla useampikin naaras. Naaraschinchillat ovat uroksia suurempia ja ne voivat synnyttää mihin vuodenaikaan tahansa. Chinchilla tulee sukukypsäksi 3–7 kk:n ikäisenä.

Naaraan aikaisin astutusikä on 10–12 kk. Kiima-aika on n. 30 vrk välein. Niiden kantoaika on 111 päivää, mikä on pitkä aika jyrsijöille. Poikasia syntyy yleensä 1–3 kerralla ja ne syntyvät täysin karvaisina ja silmät avoinna. Poikasten syntymäpaino on n.30–60 grammaa. Naaras tulee synnytyksen jälkeen kiimaan 3-15 vrk:n ajaksi, jolloin urosta ei tule pitää samassa häkissä naaraan kanssa. Vuodessa suositellaan 1–2 poikuetta naarasta kohden, jotta naaras "palautuu" alkuperäiseen massaansa ja kuntoonsa.

Kahta velvet-geenistä chinchillaa (esim. black velvet*brown velvet) tai kahta white-ryhmän eläintä ei tule yhdistää keskenään, koska yhdistelmissä ilmenee ns. "letaalitekijöitä", jotka aiheuttavat sikiölle kehityshäiriöitä tai jopa kuoleman. Kyseiset yhdistelmät vaarantavat naaraan terveyden.

Chinchillan turkki on moninkertaisesti pehmeämpää kuin ihmisen hius. Yhdestä karvatupesta kasvaa noin kahdeksankymmentä karvaa (vrt. ihmisellä yksi karva yhdestä karvatupesta).

Chinchillan luonne ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaliseläimenä chinchilla on luonnostaan arka, joskin oppii lemmikkinä ollessaan luottamaan ihmisiin.

Chinchilla on hämärä- ja yöeläin, joka torkkuu päivisin ja vilkastuu alkuillasta. Aamuhämäränkin aikaan chinchilla on vilkkaimmillaan. Parasta seurusteluaikaa on silloin, kun eläin on illalla/yöllä/aamulla hereillä. Sille pitää suoda sen oma vuorokausirytmi. Mikäli chinchillaa toistuvasti häiritään kesken sen unien, se saattaa stressaantua ja stressi saattaa aiheuttaa sairauksia. Uroksen ja naaraan välillä ei ole luonne-eroja. Chinchillat ovat yksilöitä. Luonne saattaa määräytyä pitkälti sen perusteella, kuinka paljon chinchillaa käsitellään sen ollessa poikanen, ts. paljonko se on kontaktissa ihmisen kanssa. Mikäli eläin on kasvattajalta, joka on rakentanut kunnon pohjan luottamukselle, eläin on todennäköisesti kesympi kuin esimerkiksi tarhalta kotoisin oleva yksilö. Tietysti perintötekijöilläkin on oma osansa luonteen muodostuksessa.

Chinchillat pitävät hyppelystä ja ahtaista paikoista, joihin kaivautua. Chinchilloiden tiedetään menneen jopa asunnon lattian alle, kiinteiden kaapistoiden taakse jne. joten on syytä valvoa aina, ettei eläin pääse paikkaan, josta sitä on hyvin vaikea saada pois. Jotkut yksilöt ovat tippuneet wc-pyttyyn, josta ne eivät välttämättä omin avuin pääse ylös. Chinchilla ei osaa uida. Veteen joutuessaan sen keuhkoihin saattaa mennä vettä, jolloin eläin hukkuu. Uteliaana ja ketteränä liikkujana chinchilla saattaa tippua akvaarioonkin, ellei sitä ole peitetty. Juoksutuksen aikaan on myös syytä pitää ikkunat suljettuna, koska chinchilla pienestä koostaan huolimatta hyppää melkoisen korkealle. Sillä on kanin tapaan vahvat takajalat, joilla ponnistaa. Sähköjohdot ovat myös riskitekijä jyrsijälle. Chinchillaa on hyvin vaikea saada oppimaan, etteivät sähköjohdot ole sille sopivaa jyrsittävää. Sähköjohtoa jyrsiessään eläin saattaa menehtyä sähköiskun seurauksena. Huonekasvitkin saattavat maistua chinchillalle. Se ei erota, onko kasvi myrkyllinen vai ei.

Chinchillan uloste on kuivaa ja pientä. Terveen chinchillan papanat ovat tasamuotoisia, ei kurttuisia tms., tosin niinsanotut "yöpapanat" ovat mahdollisesti pehmeämpiä. Niitä chinchilla syö samaan tapaan kuten esimerkiksi lemmikkikani, suoraan peräaukon suulta.Tämä käytös on chinchillalle ominaista käytöstä, eikä sitä ole syytä ihmetellä. Yöpapanoiksi kutsutut papanat ovat tärkeitä mm. eläimen ruoansulatukselle, sekä oikeanlaisen bakteeritasapainon säilyttämiselle suolistossa.

Lemmikkeinä ne virtsaavat yleensä häkkiinsä, elleivät tunne olevansa uhattuina. Naaraschinchilla voi olonsa uhatessaan tunnetuksi suihkauttaa jopa virtsasuihkun "ahdistavaa" tekijää kohden. Joissain tapauksissa naaras saattaa suihkauttaa virtsaa omistajan päälle, joka esim. häiritsee sen rauhaa aikana, jolloin eläin ei siitä pidä. Toisinaan taas yli-innokas uros saa osansa suihkautuksesta, esim. kosiessaan naarasta liiallisesti, jolloin naaras ei kosimistoiminnasta välitä. Lemmikki-chincilloja juoksutetaan päivittäin, koska ne tarvitsevat liikuntaa. Myös lemmikki-chinchillan häkki on suhteellisen suuri.

Chinchillan hampaat kasvavat koko sen elämän ajan ja ne järsivät esimerkiksi siporex-kiveä (= kevytbetonia) ja oksia pitääkseen hampaat riittävän lyhyinä. Puulajeista käy esim. omenapuu, kunhan puu on myrkyttämätöntä, huolellisesti pesty ja kuivatettu ennen chinchillalle antamista. Tuore puu ei sovellu chinchillan herkälle vatsalle. Mikäli tuoretta puuta antaa, chinchilla saattaa sairastua ripuliin, joka pahimmillaan saattaa koitua eläimen kohtaloksi. Otathan huomioon, ettet anna chinchillan jyrsittäväksi kuusta, tai mäntyä. Ne eivät ole soveltuvia puulajeja mm. pihkan vuoksi.

Chinchilla hoitaa turkkiaan pyörimällä hiekassa. Ne eivät kylve vedessä! Niitä ei myöskään pestä vedellä. Lemmikeille omistaja järjestää erikseen hiekkakylpyjä. N. 3-6 krt viikossa on hyvä määrä kylvetyksille, kunhan tarkkailee eläimen korvia ja käpäliä, etteivät ne pääse kuivumaan. Käpälien kuivuessa, on syytä rasvata niitä hajustamattomalla perusvoiteella, kuten Erioililla. Mikäli huomaat eläimen tassujen, tai korvien kuivuvan liian taajoista kylvetyskerroista, on kylpykertojen määrää viikossa syytä harventaa. Hyviä hiekkamerkkejä on esim. Carrera ja Wittemolen. Olethan tarkkana chinchillalle hiekkaa hankkiessasi, että kyseessä on nimenomaan chinchillan oma kylpyhiekka. Sellainen, joka ei sisällä kvartsia!

Ääntely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chinchilla ääntelee paljon erilaisia ääniä, joilla se ilmaisee olonsa. Pehmeä kuherrus tarkoittaa tyytyväisyyttä ja leikkimieltä. Toisinaan ne hankaavat hampaitaan syömisen jälkeen ja aivastavat, jos vaikkapa kylpyhiekkaa on mennyt sieraimiin. Kun chinchilla tuntee olevansa vaarassa se päästää korkean, voimakkaan kivahduksen. Esim. kuten orava. Joskus se päästää äänekkään sarjan hevosen murahduksia/hirnuntaa muistuttavaa ääntä, joka varoittaa muita chinchilloja vaarasta. Ne käyttävät lähes aina tätä äännähdystä, kun ovat hermostuneita, näkevät pahaa unta tai ovat yksinäisiä.

Sairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chinchillan tavallisimpia sairauksia ovat hammasviat, ruoansulatuselimistön sairaudet, ihon ja turkin sairaudet, silmätulehdukset sekä loukkaantumiset.

Hammasvioista harvempi on geneettinen, ts., että se olisi periytyvä, tosin tämäkin on mahdollista. Vastuuntuntoinen kasvattaja tosin pitää kirjaa eläimen suvusta ja tarkkailee perinnöllisen hammasvian mahdollisuuksia. Eläin, jonka todetaan olevan geneettisestä hammasviasta kärsivä, se usein "karsitaan pois kasvatuksesta". Toisin sanoen, eläin on ainoastaan lemmikkinä, tai pahimmillaan se joudutaan lopettamaan. Geneettiset hammasviat tulevat ilmi yleensä eläimen ollessa n.5-vuotias. Tästä merkkinä esimerkiksi chinchillan silmä on saattanut vuotaa. Johon eläinlääkäri kirjoittaa antibioottikuurin. Pian vaiva uusiutuu ja lopuksi hammas rtg-kuvista selviää yleensä karu totuus.Pitkälle edennyt hammasvika aiheuttaa kuolaamista, jolloin eläimen tassut ja "rinnus" on märkä. Pitkälle edennyt hammasvika vaikeuttaa syömistä, jolloin lopuksi eläin ei syö enää mitään kovaa, tai edes heinää.Useimmiten kuitenkin hammasviat ovat seurauksia loukkaantumisesta. Eläin esim. tipahtaa jostain korkealta, jolloin loukkaa suutaan. Hampaat saattavat loukkaantumisen yhteydessä jopa katketa. Tällöin hampaat saattavat alkaa kasvaa virheasennossa. Toinen suhteellisen yleinen hammasvian aiheuttaja on vääränlainen ruokinta. Eläin saa esim. liiallisesti sokeria sisältävää ravintoa (paljon sokeria sisältävä herkku, esim. rusinat,hunajaiset herkkupalat jne. saattavat altistaa eläimen myös diabetekselle= sokeritauti). Myös nopeaa tahtia kasvaneilla eläimillä on todettu olevan ongelmia hampaissa. Pyöreä päänmuotokin saattaa olla altistava tekijä hammasvialle.

Useimmiten, mikäli ennen seurallisuudestaan tunnettu eläin alkaa olla vetäytyvä, eikä innostunut samaantapaan, kuten ennen, tällöin on syytä epäillä, että eläin on sairas. On tärkeää, että mahdollisessa sairaustapauksessa eläin saa nopeasti hoitoa. Chinchilla saattaa suhteellisen nopeasti mennä huonoon kuntoon ilman asianmukaista hoitoa. Tällöin puhutaan muutamasta päivästä, joka on eläimen kannalta kohtalokas.

Mikäli eläin tarvitsee nukutusta johonkin toimenpiteeseen, kuten esim. kastraatioon, on syytä varmistua siitä, että eläinlääkäri on asiansa osaava. Chinchilla tarvitsee n. kymmenesosan ainoastaan nukutusainetta, verraten siihen, mitenkä paljon yleensä samankokoinen eläin nukutusainetta tarvitsisi. Mikäli eläinlääkäri ei osaa toimia oikein, on syytä esim. turvautua konsultaatio-apuun, ell.asemalta, jossa on useasti hoidettu ko. lajia onnistunein tuloksin. Mikäli eläinlääkäri nukuttaa eläimen liian suurella lääkemäärällä, eläin saattaa menehtyä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b D'elia, G. & Teta, P.: Chinchilla lanigera IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 2.7.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Ahola, Veikko; Kuhlman, Irmeli; Luotio, Jorma (toim.): Tietojätti 2000. (tietosanakirja, hakusana "sinsilla"). Jyväskylä: Gummerus, 2000. ISBN 951-20-5909-x.
  3. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 7.11.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]