Chilen presidentinvaali 2005–2006
 | |||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||
| Presidentinvaalien tulokset | |||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||
_(2).jpg)
_hoch.jpg)
Chilen presidentinvaalien 2005–2006 ensimmäinen kierros pidettiin 11. joulukuuta 2005 ja toinen kierros 15. tammikuuta 2006. Vaali oli neljäs presidentinvaali maan vuonna 1990 tapahtuneen demokratisoitumisen jälkeen. Vaali oli suora kansanvaali, ja koska kukaan ehdokkaista ei saanut ehdotonta yli 50 % enemmistöä äänistä, järjestettiin toinen kierros kahden parhaiten menestyneen ehdokkaan välillä. Toisella kierroksella vastakkain olivat hallitsevan keskustavasemmistolaisen koalition edustaja, sosialistipuolueen Michelle Bachelet, sekä maltillinen oikeistolainen liikemies, kansallisen uudistuspuolueen Sebastián Piñera.[1] Bachelet voitti vaalit runsaan 53 % ääniosuudella.[2]
Vaalivoittaja Michelle Bachelet seurasi virassa keskustavasemmistolaista presidenttiä Ricardo Lagosia. Aiemman kuuden vuoden toimikauden sijasta presidentti valittiin ensimmäistä kertaa neljäksi vuodeksi, maan parlamentin syksyllä 2005 tekemän lainmuutoksen lyhennettyä tulevien presidenttien toimikautta.
Vaalin tulosta voidaan pitää merkittävänä kehitysaskelena Chilen yhteiskunnassa, sillä alueen vanhoillisimpana tunnettu maa valitsi itselleen naispresidentin yhtenä ensimmäisten joukossa Amerikan mantereella.[3] Se oli myös tuen osoitus Chilen vasemmistolle, joka on pystynyt huolehtimaan niin talouskasvusta kuin kansalaistensa tasa-arvosta. Yhdessä joulukuun presidentinvaalin kanssa pidettiin myös kaksikamarisen parlamentin vaalit, jotka vasemmistolainen koalitio voitti. Näin vaalitulokset vahvistivat Etelä-Amerikan vasemmistosuuntausta.
Vaalijärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuohon aikaan Chilessä oli voimassa edelleen Augusto PInochetin aikainen järjestelmä, jossa äänestäjän täytyi olla rekisteröitynyt äänestäjäksi. Kuka tahansa 18 vuotta täyttänyt maan kansalainen voi vapaaehtoisesti rekisteröityä, mutta rekisteröityneen oli tämän jälkeen pakko äänestää jokaisissa Chilen vaaleissa.[4] Pysyvästi ulkomailla asuvat kansalaiset menettivät äänioikeutensa. Tämä tarkoitti sitä, ettei huomattava osa kansasta rekisteröidy lainkaan, ja vaikka rekisteröityneiden äänestysvilkkaus on korkea, osa annetuista äänistä on tyhjiä tai mitättömiä.
Chilen presidentti voi hallita vain yhden kauden ajan, eikä hän voi asettua uudelleen ehdolle. Lisäksi aiemmin kuusi vuotta kestänyt presidentin virkakausi lyhennettiin nyt neljään vuoteen. Vaikkei presidentin virka olekaan siis pitkäaikainen, on presidentillä paljon valtaa. Perustuslakinsa mukaan Chile on presidenttivaltainen maa, jossa parlamentarismi ei ole pääosassa. Suhteellisen suurilla valtaoikeuksilla mutta lyhyellä virkakaudella on pyritty tasapainottamaan vallan kertymistä, sillä Chilessä muistetaan Augusto Pinochetin sotilasdiktatuuri.
Presidenttiehdokkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka Chilessä on useita suuria puolueita, maassa on eräänlainen kaksipuoluejärjestelmä. Poliittinen kenttä jakautuu hallitsevaan keskustavasemmistolaiseen koalitioon Concertación de Partidos por la Democracia sekä oppositiossa olevaan oikeistolaiseen allianssiin Alianza por Chile, jotka molemmat asettavat oman presidenttiehdokkaan. Lisäksi presidenttiehdokkaan asettaa kolmas paljon pienempi liitto, äärivasemmistolainen Pacto Juntos Podemos Más.
Neljän puolueen muodostama Koalitio oli voittanut kaikki kolme vuoden 1990 jälkeen järjestettyä vaalia. Vuoden 2005 presidentinvaaliin ehdokkaiksi pyrkivät keväällä 2005 sosialistipuolueen Michelle Bachelet ja kristillisdemokraattien Soledad Alvear. Molemmat olivat erittäin suosittuja hallituksen ministereitä ja kumpi tahansa olisi ollut ensimmäinen naisehdokas presidentinvaaleissa. Kun Bachelet alkoi nousta mielipidemittauksissa, vetäytyi Alvear kilvasta ja Koalition ehdokas ratkesi ilman esivaaleja.
Oikeisto-opposition puolueiden muodostama Allianssi valitsi ehdokkaakseen jälleen demokraattipuolueen Joaquín Lavínin, joka oli hävinnyt vuoden 1999 vaalit täpärästi. Oikeiston tilanteen sekoitti kuitenkin Allianssiin kuuluvan uudistuspuolueen kieltäytyminen tukemasta Lavínia ja nimetessä ehdokkaakseen ulkomailla omaisuuksia ansainneen liikemiehen Sebastián Piñeran. Molempien kannatus mielipidemittauksissa jäi runsaaseen 20 prosenttiin.
Äärivasemmiston ja kommunistien liitto Podemos nimesi ehdokkaakseen humanistipuolueen Tomás Hirschin. Hänelle ei ennustettu kovinkaan suuria kannatuslukemia.
Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joulukuun 11. päivän vaaleissa Bachelet jäi hiukan alle 46 % ääniosuudella alle valintaan tarvittavan ehdottoman enemmistön. Oikeistoehdokkaista Piñera sai 25 % äänistä ja pääsi toiselle kierrokselle, ohittaen 23 % äänistä saaneen Lavínin. Hirsch jäi runsaan 5 % osuuteen.[2]
Kuukauden kestänyt kampanjointi kävi kiivaana ja huipentui TV-väittelyyn 4. tammikuuta, jossa Bachelet keräsi lisää kannatusta ja oli mielipidemittausten mukaan lähes kymmenen prosenttiyksikön johdossa ennen vaaleja. Toinen kierros pidettiin 15. tammikuuta ja ennakkosuosikki Bachelet valittiin presidentiksi runsaan 53 % ääniosuudella vastaehdokkaan 46 % vastaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Michelle Bachelet Encyclopedia Britannica. Viitattu 14.7.2014.
- ↑ a b Chile. Presidential Election 2005-2006 Electrolal Geography. Viitattu 14.7.2014.
- ↑ Chile gets first woman president BBC. Viitattu 14.7.2014.
- ↑ Bye-bye binomial? 2012. Economist. Viitattu 14.7.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- (espanjaksi) Sisäministeriön vaalitulossivu (Arkistoitu – Internet Archive)