Chico Buarque

Chico Buarque konsertissa vuonna 2007.

Francisco Buarque de Hollanda (s. 19. kesäkuuta 1944 Rio de Janeiro), tunnettu nimellä Chico Buarque [ˈʃikʊ ˈbwaɾkɪ], on brasilialainen laulaja, kitaristi, säveltäjä ja kirjailija. Hänet tunnetaan Brasilian yhteiskunnallisia oloja 1960-luvulta saakka kommentoineena lauluntekijänä. Hänen tuotantonsa katsotaan kuuluvaksi musiikkityyliin Música Popular Brasileira (MPB).

Akateemikko-kirjailija Sérgio Buarque de Hollandan poika Chico asui lapsena perheensä kanssa monissa paikoissa, etenkin Rio de Janeirossa, São Paulossa ja Italiassa. Nuorena hän oli hyvin kiinnostunut kirjallisuudesta, mutta innostui sitten uudesta musiikkityylistä bossa novasta Antônio Carlos Jobimin ja João Gilberton laulujen myötä.

Hän esitti musiikkia läpi 1960-luvun sekä kirjoitti näytelmän, jonka Brasilian silloinen sotilasdiktatuuri kielsi vaarallisena kansankiihotuksena. Hallitus uhkaili Buarquea ja muita muusikoita, ja nämä päättivät paeta maasta vuonna 1970. Buarque matkusti lapsuutensa Italiaan, mutta palasi Brasiliaan jo seuraavana vuonna 1971 ja jatkoi levytyksiään, esiintymisiään ja kirjailijantyötään huolimatta töitään usein kohdanneesta sensuurista. Levyalbumien teko jatkui 1980-luvulla, ja 1990–2000-luvuilla hän julkaisi kolme hyvät arvostelut saanutta romaania.^lähde?

1970-luvun alussa hän levytti ilmeisen vertauskuvallisen, sotilasjuntan vastaisen protestilaulunsa ”Apesar de Você” (”Ilman sinua”). Juntta ei heti kieltänyt laulua, vaan siitä tuli demokratialiikkeen merkittävä tunnussävelmä. Levy vedettiin markkinoilta vasta myytyään sadan tuhannen singlelevyn edestä.^lähde?

”Cálice”

Brasilian sotilasvallankaappauksen 1964 aikoihin Buarque kirjoitti arvoituksellisiin sanaleikkeihin ja vertauksiin verhottuja protestilauluja. Laulussa ”Cálice”, jonka Buarque kirjoitti yhdessä Gilberto Gilin kanssa ja levytti duona Milton Nascimenton kanssa, hän käyttää hyväksi sanonnan ”suu kiinni!” (”cale-se”) ja sanan ”ehtoollismalja” (”cálice”) samankuuloisuutta protestoidakseen maan sananvapaustilannetta. Laulun maljateema viittaa Jeesuksen rukoukseen Getsemanessa, ja laulun sanoitus sisältää monia vertauskuvallisia viittauksia muun muassa Buarquen omaan yläluokkaiseen perhetaustaan ja sotilasjuntan toisinajattelijoihin kohdistamiin kidutusmenetelmiin.^lähde?

Perhe

Buarquen sisar on laulaja Miúcha, joka on João Gilberton toinen vaimo Astrud Gilberton jälkeen. Heidän tyttärensä ja siis Chico Buarquen sisarentytär on laulaja Bebel Gilberto.

Laulujen suomennoksia

Suomeksi Chico Buarquen lauluja on esittänyt etenkin Liisa Tavi. Näihin kuuluvat ”Malja” (Cálice, suom. Pentti Saaritsa), ”Miten käy” (O Que Sera, suom. Liisa Akimof), ”Kuinka paljon ihminen tarvitsee maata” (Funeral De Um Lavrador, suom. Liisa Ryömä), ”Rakennus” (Construcao, suom. Liisa Ryömä), ”Sambatyttö” (Quem Te Viu, Quem Te Vê, suom. Jaana Lappo), ”Suuri kaipuu” (Tanta Saudade, suom. Jaana Lappo), ”Tosirakkauden samba” (Samba Do Grande Amor, suom. Jaana Lappo), ”Terezinha” (suom. Jaana Lappo) ja ”On elämä enemmän kuin luulee” (A Rita, suom. Markku Salo).

Vuonna 1967 Kristina Hautala levytti Buarquen sävelmän A Banda Pertti Reposen tekstillä ”En katso naamion taa”. Tuula Amberla levytti 1984 laulun ”Maailman mies” (Quem Te Viu, Quem Te Vê, suom. Jukka Alihanka). Saman sävelmän on suomentanut myös Ilkka Kortesniemi Cornelis Vreeswijkin ruotsinnoksen pohjalta nimellä "Deirdren samba”, esittäjänä Eija Kourimo. Lissu Lehtimaja on suomentanut Buarquen kappaleet ”Feijoada completa”, ”A Rita” ja ”Apesar de voce” Maria Gasolina -yhtyeen levyille nimillä ”Kunnon papupata”, ”Teemalasit” ja ”Susta huolimatta”. Ahti Taponen on suomentanut Buarquen kappaleen ”Com acucar, com afeto” Tessa Virran levytykseksi ”Sokerilla ja rakkaudella”.

Aiheesta muualla

• Chico Buarquen virallinen sivusto
• YouTube: "Cálice"
• YouTube: "Vai passar"
• Chico Buarquen diskografia