Chengdu Xiaolong

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Chengdu Xiaolong/ JF-17 "Thunder"
Side view of JF-17 taxiing with trucks in background cropped version.jpg
Tyyppi Hävittäjä
Valmistaja Chengdu Aircraft Industry Corporation
Pakistan Aeronautical Complex
Miehistö 1
Ensilento 25. elokuuta 2003
Käyttöönottovuosi 2007
Valmistettu 4 prototyyppiä ja valmiita versioita 10 kpl
Mitat
Pituus 14,94 m
Kärkiväli 9,45 m
Korkeus 4,77 m
Siipipinta-ala 24,4 m²
Nopeus 1 792 km/h
Lentomatka 7 000 km
Tyhjäpaino 6 441 kg
Voimanlähde
Koneisto 1× venäläinen RD-93 suihkumoottori
Teho 50 kN, jälkipolttimella 81,4 kN
Aseistus
Aseistus Tykki: GSh-23
Kuormaripustimet: 6, lastia 3 600 kg, useita erilaisia ohjuksia ja pommeja, myös länsimaisia aseita

Xiaolong / JF-17 Thunder on kiinalais-pakistanilainen kevyt hävittäjä, jonka sarjavalmistus alkaa tammikuussa 2007. Siitä käytetään vaihtelevasti nimiä FC-1 (Fighter China 1) ja FC-4. Pakistan käyttää nimeä JF-17 (Joint Fighter-17).

Xiaolongin rahoittajat ovat CAIC-I (China Aviation Industry Corporation I) ja Pakistanin ilmavoimat ja kehittäjä Chengdun suunnittelutoimisto. Hävittäjän kehitys alkoi 1999. Xiaolongin sarjatuotantomallin ensilennon teki kansan vapautusarmeijan ilmavoimien koelentäjä He Binbin 28. huhtikuuta 2006 Chengdussa Sichuanin provinssissa. Kone on suunnattu etupäässä Pakistanin ilmavoimille ja vientiin ja tarkoitettu maille, jotka vielä käyttävät MiG-21 tai F-5-kalustoa. Yksikköhinnaksi arvioidaan 15 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.

Xiaolong on yksipaikkainen, yksimoottorinen kevyt monitoimihävittäjä. Sillä on BVR-kyky ilmataistelussa (beyond-visual-range) ja se pystyy kantamaan laserohjattuja aseita. Tutka on alkuvaiheessa luultavasti israelilainen Elta-2032, koska kiinalainen malli on kehitysvaiheessa. Pakistan käyttää omassa koneissaan italialaista FIAR Grifo S7 -tutkaa. Tuleva kiinalainen tutka mahdollistaa SD-10/PL-12-ohjuksen käytön (venäläisen R-77, AA-12 Adder, "Amraamskin" kopio, kantama 70 km) Aseripustimia on seitsemän, joihin saa 3 600 kg lastia. Tykkinä on GSh-23. Moottori on kiinalaisvalmisteinen Klimov RD-93, joka on MiG-29:n moottorin edelleen kehitetty versio. Teho/painosuhteeksi jää kokonaan alumiinirakenteisessa koneessa 0,95 ja nopeudeksi 1,8 mach. Navigointi käyttää GPS:ää ja ohjaamo on varustettu HUD:illa ja värinäytöillä ja venäläisellä kypärätähtäimellä. FLIR ilmeisesti puuttuu.

Pakistanin ilmavoimat tilasi aluksi 150 konetta, joista 134 kootaan Pakistanissa. Kone korvaa Pakistanin palveluksessa F-7, Mirage III/5 ja Q-5-koneet, ja saattaa korvata F-16-hävittäjät. Koneen hankkimista kansan vapautusarmeijan ilmavoimille ei ole vahvistettu, mutta Kiina saattaa hankkia 250 konetta, riippuen Pakistanin käyttökokemuksista. Muita potentiaalisia ostajamaita ovat Malesia, Bangladesh, Egypti ja Nigeria.

Koneen kehitystyön voi laskea alkaneeksi jo 1986, kun Kiina ja Pakistan halusivat uudistaa J-7-koneitaan Super-7-koneiksi (Chao Qi). Tammikuussa 1987 solmittiin yhteistyösopimus Grumman Aerospacen kanssa, mutta 1989 Kiinan suhteet ulkomaille heikkenivät Tiananmenin tapahtumien vuoksi ja USA julisti maan kauppasaartoon ja asevientikieltoon. Pakistan taas joutui USA:n hampaisiin 1993 vietyään ballististen ohjusten osia. On epäilyksiä, että MiG luovutti kiinalaisille oman suunnitelmansa (projekti 33), joka oli neuvostoilmavoimien hylkäämä kevyt hävittäjä. Kesäkuussa 1999 Kiina ja Pakistan solmivat sopimuksen koneen kehittämisestä.

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]