Chartismi
Chartismi (engl. Chartism) oli Isossa-Britanniassa toiminut poliittista ja sosiaalista uudistusta kannattanut työväenliike, joka toimi vuosien 1838–1850 välillä. Liike vaati poliittisten oikeuksien laajentamista ja äänioikeutta työväelle.[1]
Nimen chartismi taustalla on lontoolaisen radikaalin William Lovettin toukokuussa vuonna 1838 laatima asiakirja, jota kutsuttiin kansanjulistukseksi, englanniksi the people's charter.[2] Kansanjulistuksen pääkohtia olivat yleinen äänioikeus ("mies ja ääni"), vuosittaiset parlamentin istunnot, varallisuusehdon poistaminen vaalikelpoisuudelta, palkka parlamenttiin valituille edusmiehille, vaalisalaisuus ja tasaiset vaalipiirit. Lisäksi kansanjulistuksessa vaadittiin yleistä tuloveroa, uuden vaivaislain poistamista ja tehdaslakien säätämistä. Äänioikeutta oli laajennettu vuonna 1832, mutta työväestö piti laajennusta riittämättömänä. Lisäksi vuonna 1834 oli lakkautettu vanha vaivaishoitojärjestelmä, jonka tilalle oli tullut aiempaa ankarampi järjestelmä.[3]
Vuonna 1839 annettiin parlamentille yli miljoonan henkilön allekirjoittama anomus kansanjulistuksen hyväksymisestä. Kun parlamentti hylkäsi anomuksen, poltti työväki 30 taloa Birminghamin kaupungissa. Seuraavana vuonna perustettiin kansallinen chartistien liitto. Chartismi vaikutti siihen, että vuonna 1847 hyväksyttiin parlamentissa laki 10-tuntisista työpäivistä tehtaissa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Taskutietojätti, Gummerus 1986 Jyväskylä, ISBN 951-20-2776-3, sivu 294
- ↑ Chartism britannica.com.
- ↑ a b N. R. af Ursin: Työväenkysymyksiä I marxists.org.