Charles Monro

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Charles Carmichael Monro
M107 16Monro.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 15. kesäkuuta 1860
merellä Maid of Judah-laivalla
Kuollut 7. joulukuuta 1929
Westminster, Lontoo, Englanti
Kansallisuus Yhdistynyt kuningaskunta
Sotilashenkilö
Palveluvuodet 1878 – 1920
Taistelut ja sodat buurisota,
ensimmäinen maailmansota,
kolmas afgaanisota
Sotilasarvo kenraali

Sir Charles Carmichael Monro, Bearcroftsin 1. paroni (15. kesäkuuta 18607. joulukuuta 1929) oli brittiläinen kenraali ja Gibraltarin kuvernööri 1920-1929.

Skottilaistaustainen Monro syntyi 15. kesäkuuta 1860 merellä Maid of Judah-matkustajalaivalla matkalla Englantiin. Hän kävi Sandhurstin sotakorkeakoulun, jonka jälkeen astui ensimmäiseen joukko-osastoonsa 2. jalkaväkirykmenttiin 1879. Ennen ensimmäistä maailmansotaa hänen uransa eteni tyypillisen brittiarmeijan upseerin tavoin ja hän osallistui buurisotaan 1900-luvun alussa.[1]

Maailmansodan hän aloitti brittiläisten siirtojoukkojen riveissä divisioonankomentajana Douglas Haigin 1. armeijan alaisuudessa. Turkkia vastaan käydyn Gallipolin taistelun käännyttyä fiaskoksi Monro komennettiin Ian Hamiltonin tilalle. Monro määräsi liittoutuneiden joukkojen evakuoinnin. Hallituksen kokouksessa 7. joulukuuta 1915 hän epäili joukkojen vetäytymisen aikana koituvan suuria tappioita aina 40% asti, mutta hänen suunnitelmansa toimi yllättävän hyvin eikä kaatuneita tullut. Viimeiset joukot vetäytyivät Dardanelleilta 9. tammikuuta 1916. [2] Tämän jälkeen hänet siirrettiin tammikuussa 1916 1. armeijan komentajaksi seuraten Haigia. Myöhemmin hänet nimitettiin edelleen 3. armeijan komentajaksi. [3]

21. elokuuta 1916 hänet siirrettiin Intiassa olevien brittijoukkojen komentajaksi. Hän seurasi tehtävässä kenraali Beauchamp Duffia. Intiassa Monro järjesteli uudelleen sotilaiden värväys- ja koulutustoimen pitäen silmällä joukkojen valmiustason nostamista.[4] Monro pysyi brittien Intian armeijan komentajana vuoteen 1920 osallistuen kolmanteen afgaanisotaan 1919.[5]

Hän sai paronin tittelin 1921. Vuonna 1923 hänestä tuli Gibraltarin kuvernööri. Hän jäi eläkkeelle 1928 ja kuoli Lontoossa seuraavana vuonna. [2]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. David F. Burg, L. Edward Purcell: Almanac of World War I, s. 270. University Press of Kentucky, 2004. ISBN 0813190878.
  2. a b Spencer Tucker, Priscilla Mary Roberts: World War I, s. 464,812. ABC-CLIO, 2005. ISBN 1851094202.
  3. Philip J. Haythornthwaite: Gallipoli, 1915, s. 84-85. Osprey Publishing, 1991. ISBN 1855321114.
  4. John F. Riddick: Esikatselu The history of British India, s. 100. Greenwood Publishing Group, 2006. ISBN 0313322805.
  5. Purnima Bose: Organizing Empire: Individualism, Collective agency, and India, s. 60. Duke University Press, 2003. ISBN 0822327686.