Charles Canning

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Charles Canning.

Charles John Canning, Canningin jaarli (vuosina 1837–1859 Canning of Kilbrahanin varakreivi; 14. joulukuuta 1812 Lontoo17. kesäkuuta 1862 Lontoo)[1] oli brittiläinen virkamies ja poliitikko, joka toimi Intian kenraalikuvernöörinä vuosina 1856–1862 sekä vuodesta 1858 Intian ensimmäisenä varakuninkaana. Hänen kaudellaan Intiassa puhkesi vuonna 1857 Sepoy-kapina, joka johti Intian hallinnon uudistamiseen.

Charles Canning oli pääministerinäkin toimineen George Canningin nuorin poika. Hän kävi Etonin poikakoulua ja valmistui 1832 Oxfordin Christ Churh -collegesta. Hänet valittiin vuonna 1836 parlamentin alahuoneeseen Warwickin edustajana, mutta hän siirtyi jo seuraavana vuonna ylähuoneeseen perittyään äitinsä kuoltua Canning of Kilbrahanin varakreivin arvon. Canning toimi ulkoministeriön alivaltiosihteerinä Robert Peelin hallituksessa 1841–1846 ja sen jälkeen lyhyen aikaa kruununmetsien ylivalvojana (Chief Commissioner of Woods and Forests). Lordi Aberdeenin hallituksessa hän oli 1853–1855 postiministerinä (Postmaster General) ja uudisti Britannian postilaitosta.[2][1]

Vuonna 1855 Henry Palmerstonin hallitus nimitti Canningin Intian kenraalikuvernööriksi ja hän aloitti tehtävässä seuraavana vuonna. Edellisen kenraalikuvernöörin Lordi Dalhousien aikana brittien siirtomaavalta Intiassa oli laajentunut merkittävästi ja Canningin saapuessa maassa vallitsi rauha. Jo ensimmäisenä virkavuonnaan hän joutui kuitenkin sotaan Persiaa vastaan, joka oli vallannut Britannian protektoraattina olleen Heratin Afganistanissa. Canning määräsi sotaretken Persianlahdelle ja Persian joukot ajettiin pois Heratista. Seurauksena syntyi myös liittosopimus Afganistanin hallitsijan Dost Mohammedin kanssa 1857. Canning toteutti kautensa alussa armeijan uudistuksen, jonka yhteydessä brittiarmeijan intialaiset sotilaat eli sepoyt velvoitettiin palvelukseen myös ulkomailla. Epäsuositut uudistukset johtivat Bengalissa puhjenneeseen sepoyden kapinaan, joka laajeni pian koko Intian laajuiseksi kansannousuksi brittien siirtomaavaltaa vastaan. Canningia arvosteltiin liian heikoksi kapinan taltuttamisessa ja hän sai pilkkanimen ”Clemency Canning”. Hän kuitenkin onnistui palauttamaan järjestyksen maahan kokoamalla vahvistusjoukkoja, jotka valtasivat takaisin kapinallisten haltuun päätyneet asemat.[1][2]

Sepoy-kapinan seurauksena brittiläisen Intian hallinto uudistettiin vuonna 1858 ja siirrettiin Itä-Intian kauppakomppanialta suoraan kruunun alaisuuteen. Samassa yhteydessä kenraalikuvernööri Canning sai myös Intian varakuninkaan tittelin. Seuraavana vuonna hän sai lisäksi jaarlin arvon.[1][2] Vuonna 1861 Intian toimeenpanovaltaa käyttänyt neuvosto sekä armeija uudistettiin eurooppalaisen mallin mukaisesti. Canningin kuvernöörikaudella brittien ote Intian yhteiskunnasta tiukkeni ja hän määräsi Oudhissa toimeenpantavaksi maareformin, joka oli epäedullinen paikallisille maanomistajille. Toisaalta hän antoi myös maanvuokraajien aseman turvaamiseen suunnattuja säädöksiä ja tuki rautateiden rakentamista sekä yliopistojen perustamista Kalkuttaan, Bombayhyn ja Madrasiin. Canning jätti tehtävänsä vuonna 1862, pian vaimonsa kuoleman jälkeen. Heillä ei ollut lapsia eikä kukaan perinyt Canningin jaarlin arvoa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Charles John Canning, Earl Canning (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 14.9.2013.
  2. a b c Nordisk familjebok (1905), s. 1094 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 14.9.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]