Poju Zabludowicz
| Chaim ”Poju” Zabludowicz | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Poju |
| Syntynyt | 6. huhtikuuta 1953 Helsinki, Suomi |
| Muut tiedot | |
| Yritys |
Mustavaara Kaivos Outotec Synova Capital Tamares Group |
| Hallitusjäsenyydet |
Mustavaaran Kaivos Outotec Tamares Group |
| Siviilisääty | Naimisissa |
| Puoliso | Anita Zabludowicz |
| Vanhemmat | Shlomo Zabludowicz |
| Lapset | 4 |
| Lempinimet | Poju |
Chaim ”Poju” Zabludowicz (s. 6. huhtikuuta 1953 Helsinki[1]) on suomalainen liikemies ja suursijoittaja. Hän asuu Lontoossa ja kuuluu Euroopan sadan rikkaimman henkilön joukkoon.[1] Vuonna 2012 Sunday Times arvioi Zabludowiczin omaisuuden noin 1,7 miljardin euron arvoiseksi, jolloin hän olisi Suomen toiseksi rikkain kansalainen.[2] Omaisuuden tarkka arvo ei kuitenkaan ole tiedossa.[3] Vielä vuonna 2007 sama lehti arvioi Zabludowicz omaisuuden olevan arvoltaan 3,0 miljardia.[4] Zabludowiczit ovat maailmanlaajuisesti merkittävä yrittäjäperhe. Heidän sijoitusyhtiönsä Tamares toimii muun muassa kiinteistö-, teknologia- ja viihdealoilla. Chaim Zabludowicz on kansainvälisesti erittäin verkostoitunut.[5]
Zabludowicz on Liechtensteinissa toimivan Tamares Group -sijoitusyhtiön toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja.[6] Yhtiö omistaa arvorakennuksia ja kasinoita Las Vegasissa, New Yorkissa ja Lontoossa ja rahoittaa useita taidegallerioita. Hän toimii muun muassa Ferrovan Oy:n hallituksessa ja vaikuttaa useiden niin kotimaisten kuin kansainvälistenkin yritysten ja yhteisöjen hallituksissa.[7]
Zabludowicz omistaa vajaan neljäsosan Tampereen Tapparan jääkiekkotoiminnasta vastaavasta Tamhockeysta ja on siten Tapparan suurin omistaja. Omistukset kulkevat Liechtensteinin veroparatiisissa sijaitsevan Zabludowicz trust -nimisen trustiomistusjärjestelyiden kautta.[3]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zabludowicz on suomenjuutalainen.[8] Pojun isä Shlomo Zabludowicz loi uransa asekauppiaana ja työskenteli tiiviisti esimerkiksi Shimon Peresin kanssa.[9] Hän oli perustamassa Soltam-yritystä, joka alkoi valmistaa Israelissa lisenssillä Tampellan suunnittelemia kranaatinheittimiä. Zabludowicz on käynyt koulua Tampereella Svenska samskolanissa. Lisäksi hän on opiskellut Tel Avivin yliopistossa[5]. Opintojen jälkeen Poju Zabludowicz oli töissä muun muassa saksalaisessa liikepankissa, kunnes ryhtyi isänsä liikekumppaniksi.
Lobbaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zabludowicz on tukenut runsain lahjoituksin Britannian konservatiivipuoluetta ja Conservative Friends of Israel ('Konservatiiviset Israelin ystävät') -ystävyysjärjestöä.[4] Sen lisäksi hän on toiminut Israel-mielisen lobbausjärjestö Britain Israel Communications & Research Centre eli Bicomin puheenjohtajana ja on lahjoittanut sille miljoonia euroja.[10][11] Zabludowicz on järjestön merkittävin lahjoittaja.[9] Hän toimi järjestön hallituksessa sen perustamisesta vuodesta 2001 lähtien.[11] Asiantuntijoiden mukaan Bicom on keskeisin mediavaikuttaja ja Israel-lobbaaja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.[9] Järjestö pyrkii vaikuttamaan muun muassa siihen, että mielipiteet Gazan saartoa kohtaan muuttuisivat myönteisimmiksi, mutta sen toiminta on melko salattua.[9] Tässä sen katsotaan osittain onnistuneenkin vain muutaman vuoden aikana.[9] Bicom julkaisee useita lehdistötiedotteita päivittäin ja on esimerkiksi lähettänyt kutsuja toimittajille Lontoon huippuravintoloihin, joissa he voisivat haastatella korkea-arvoisia Israelin poliitikkoja, jopa hallitustasoisia.[9] Zabludowicz toimi myös Bicomin puheenjohtajana vuoteen 2013 asti.[5]
Zabludowicz on rahoittanut nykyisen ulkoministeri Elina Valtosen suurta kampanjaa eduskuntavaaleissa 2023 [12][13]. Hän on lisäksi tukenut myös Alexander Stubbin vaalikampanjoita.[14]
Huhtikuussa 2017 uutisoitiin, että Zabludowicz on ollut Israelin poliisin kuultavana tapauksessa, jossa Israelin pääministeriä Benjamin Netanjahua epäiltiin lahjonnan vastaanottamisesta. Kyseessä on niin kutsuttu Case 1000. Zabludowicz kertoi poliisille kestityksistä, joita hän on tarjonnut Netanyahulle. He ovat olleet ystäviä 1980-luvulta saakka. Zabludowicz antoi Netanyahun perheen käyttää Caesarean kaupungissa sijaitsevaa huvilaansa Netanjahun ensimmäisellä pääministerikaudella 1990-luvulla. Zabludowicz on painottanut, ettei hän itse ole syytteessä mistään, vaan antoi poliisille vapaaehtoisen todistajanlausunnon.[15]
Yrityselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Shlomo Zabludowicz kuoli vuonna 1994, ja Poju Zabludowicz ja hänen sisarensa Rebecka Belldegrun saivat isältä huomattavan perinnön, josta on käyty kiistaa. Sisarusten välit ovat katkenneet[16]. Poju Zabludowicz alkoi johtaa liiketoimintaa, ja hän myi suurimman osan aseteollisuuteen liittyvästä toiminnasta. Soltam kuuluu nykyisin israelilaiseen Mikal-konserniin. Poju Zabludowiczin valtapiiriin kuuluu amerikkalainen ammusjärjestelmiä valmistava Pocal.[1][17][18]
Sunday Timesin tietojen mukaan Zabludowiczin hallussa olisi jopa 40 prosenttia Las Vegasin keskustan kiinteistömassasta.[19]
Zabludowicz omisti osan Wingo-nimisessä konkurssiin menneessä virtuaalilentoyhtiössä, joka toimi tammikuusta 2008 syksyyn 2010.[20][21]
Zabludowicz istuu Mustavaaran Kaivos Oy:n ja Outotec Oy:n hallituksissa.[6] Vuonna 2007 hän oli Liekki Oy:n (nykyinen NLight Oy) hallituksen puheenjohtaja.[4]
Taidekokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin Taidehallissa oli keväällä 2016 esillä kokoelmanäyttely yhdeksältä taiteilijalta, joista kahdeksan on työskennellyt Zabludowiczin omistamassa Sarvisalon taiteilijaresidenssissä.[22] Poju Zabludowiczin omistamaa Zabludowicz Collection -kokoelmaa on kartutettu vuodesta 1995 alkaen.[23] Siihen kuuluu taidetta 1940-luvun lopulta nykypäivään, yhteensä noin 3 000 teosta 500 taiteilijalta.[22]
Zabludowicz Collection tukee taiteilijoiden lisäksi taideorganisaatioita, ja kokoelmalla on toimintaa Suomen lisäksi New Yorkissa ja Lontoossa, missä sen näyttelytila sijaitsee. Zabludowiczit saivat kansainvälisen keräilijäpalkinnon Arco Madrid -taidemessuilla vuonna 2014.[22]
Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lokakuussa 2015 sadan allekirjoittajan vetoomuksessa pyydettiin taiteilijoita ja kulttuurityöntekijöitä kieltäytymään myymästä työtään Zabludowicz Collectionille ja vetäytymään sen omistuksessa olevien teosten konseptuaalisesta sisällöstä. Boikotti ulottuu Zabludowicz Art Trustin yhteistoimintoihin ja esiintymisiin sekä siihen liittyvään Data Edition -nimiseen sovellusalustaan.[24]
Joulukuussa 2015 Voima-lehdessä nimimerkillä Häirikkö esiintynyt kirjoittaja kyseenalaisti sen, että "tämä sotabisnes rahoittaa moraalisena, humanistisena ja jopa puhtaan hyvänä pidettyä taidetta? Ja onko taideinstituutioiden tehtävä kiillottaa asekauppiaan haarniskaa?"[25]
Helsinkiläinen taidekriitikko Otso Kantokorpi ilmoitti boikotoivansa Taidehallin näyttelyä vedoten blogissaan Zabludowiczin ja hänen isänsä asekauppoihin.[26]
The Presidents Club -gaalaillallisen ahdisteluskandaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammikuussa 2018 uutisoitiin, että Zabludowicz osallistui ahdisteluskandaaliin johtaneeseen perinteikkääseen The Presidents Club -gaalaillalliseen.[27] Kyseessä oli vain miehille tarkoitettu gaala, jonne Financial Times -sanomalehden naistoimittaja Madison Marriage soluttautui naisviihdyttäjänä.[28] Heitä oli palkattu paikalle ihonmyötäisiin ja paljastaviin asuihin pukeutuneena 150 punnan maksua vastaan.[28] Marriage ja monet muut naiset joutuivat tapahtumassa seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun kohteeksi.[28] Muun muassa Yhdistyneen kuningaskunnan opetusministeriön korkea-arvoinen johtaja David Meller erosi tapahtumien johdosta.[28]
Kiasma_strike-kampanja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joulukuun alussa vuonna 2022 yli 40 taiteilijaa kieltäytyi yhteistyöstä Kiasman kanssa Zabludowiczin takia. Nimekkäiden taiteilijoiden joukko vaati kestävämpiä eettisiä periaatteita julkisin varoin rahoitetulle nykytaiteen museolle siten, että Zabludowicz Art Trustin edustaja luopuu hallituspaikasta Kiasman tukisäätiössä. Tukisäätiö on itsenäinen elin, joka tukee Kiasman toimintaa taloudellisesti. Taiteilijoiden vaatimusten perustana oli Zabludowiczin rahoittamien organisaatioiden pitkään jatkunut tuki Israelin valtion Palestiinaa ja palestiinalaisia kohtaan harjoittamalle apartheid-politiikalle, ja Palestiinan miehitykseen kytkeytynyt liiketoiminta.[29] Taustalla on ihmisoikeusjärjestö Amnestyn helmikuussa 2022 antama selvitys, jonka mukaan Israelin valtion ylläpitämä poliittinen järjestelmä täyttää apartheid-hallinnon tunnusmerkit. Sittemmin myös Yhdistyneiden kansakuntien asiantuntijat ovat määrittäneet Israelin toimet apartheid-rikoksiksi. Zabludowiczin rahoittama ja Israelin puolesta lobbaava Britain Israel Communications and Research Centre (Bicom) -järjestö on kiistänyt apartheid-väitteet ja tuominnut Amnestyn selvityksen ”kieroutuneeksi”.[5]
Kiasma_strike -kampanja sai alkunsa Terike Haapojan ja Eero Yli-Vakkurin haasteesta. Voima-lehdessä lokakuun alussa julkaistussa avoimessa kirjeessä he esittivät vaatimuksen Zabludowiczin jäsenyyden purusta Kiasman tukisäätiössä. Kampanjaan yhtyivät muun muassa vuonna 2022 Suomen suurimman kuvataidepalkinnon Ars Fennican saanut Eija-Liisa Ahtila sekä Pilvi Takala, Pauliina Feodoroff, Tuomas Laitinen, Jani Leinonen ja Teemu Mäki.[29] Kiasmalle kohdistamassaan avoimessa kirjeessä Haapoja ja Yli-Vakkuri kirjoittavat lisäksi, että Zabludowiczilla on sijoituksia yhdysvaltalaiseen Palantir Technologiesiin, jonka palveluita israelilaiset turvallisuuspalvelut käyttävät palestiinalaisten vakoilussa ja profiloinnissa. Vain parissa päivässä boikotoijien määrä kasvoi liki sataan taiteilijaan. He ilmoittivat keskeyttävänsä yhteistyön Kiasman kanssa, kunnes Zabludowicz Art Trustin edustaja luopuu hallituspaikasta museon tukisäätiössä.[5]
Helsingin Sanomain kolumnissa Saska Saarikoski piti boikottia tympeänä, kohtuuttomana, cancelointina ja ahdistavia ajatuksia mieleen tuovana. Hän kirjoitti ymmärtävänsä, että juutalaiset saattavat tukea Israelia liian tiukasti. Hän piti sitä inhimillisenä, varsinkin, jos tukija sattuu olemaan holokaustista selvinneen isän lapsi, kuten Zabludowicz.[30] Kun yli 130 taiteilijaa oli liittynyt boikottiin, kansanedustaja Ben Zyskowicz totesi, että boikotti oli kohtuuton ja vaatimukset tuntuivat pahoilta, koska Zabludowiczin isä selvisi holokaustista. Zyskowicz asettui tukemaan Zabludowiczia. Zyskowicz totesi, että koska Zabludowicz on yksi Suomen tunnetuimmista ja varakkaimmista juutalaisista, boikotti näytti Zyskowiczista rasismilta ja antisemitismiltä eli juutalaisvihalta. Myös Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo syytti Kiasman mielenilmaukseen osallistuvia taiteilijoita juutalaisvihasta. Tähän Yli-Vakkuri vastasi, että: "Tavoitteena on, ettei Kiasman toiminnassa olisi mukana henkilöitä, jotka ovat rikastuneet laittomilla siirtomaa-alueilla tapahtuvasta liiketoiminnasta tai osallistuneet asekauppaan. Kyse on Palestiinan ihmisoikeustilanteen huomioimisesta". Hän sanoi, että Israelin valtion toimia miehitysalueella on voitava arvostella ilman, että vedetään yhtäläisyysmerkkejä juutalaisvastaisuuteen. Zyskowicz piti tätä ristiriitaisena, sillä tässä nostettiin hänen mukaansa silti tikunnokkaan yksittäinen juutalaistaustainen henkilö.[31] Kun boikottiin oli yhtynyt yli 160 taiteilijaa, julkisuuteen tuli tieto, että Zabludowicz oli toiminut vielä alkuvuonna 2019 Bicomin hallituksessa. Kuitenkin aikaisemmin Kiasman tukisäätiön puheenjohtaja Pekka Lehtinen oli todennut, että Zabludowicz oli kertonut säätiön hallitukselle irtautuneensa Bicomista seitsemän vuotta sitten.[11]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zabludowicz esiintyy äärimmäisen harvoin julkisuudessa.[15] Hän puhuu sujuvasti suomea, ruotsia, englantia, saksaa, hepreaa ja jiddišiä.[1] Hän on naimisissa brittiläisen taiteentukijan Anita Zabludowiczin kanssa, ja perheeseen kuuluu neljä lasta. Yksi lapsista on New Yorkin Manhattanilla asuva taidekeräilijä Tiffany Zabludowicz, joka kuuluu Solomon R. Guggenheimin säätiön nuorten taidekeräilijöiden neuvoston puheenjohtajistoon.[32] Zabludowiczit asuvat Lontoossa, ja kesäpaikka heillä on Pernajan Sarvisalossa, jossa on kuvataidekeskus.[16][33] He ostivat tilan Helsingin Sanomat -lehden omistavalta mediakonserni Sanoma Oyj:ltä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d 3 000 000 000 euron suomalainen 18.2.2007. Aamulehti. Arkistoitu 12.3.2007. Viitattu 26.4.2007.
- ↑ Hän on oikeasti Suomen rikkain mies - miljardiomaisuus Venäjällä www.iltalehti.fi. Arkistoitu 1.7.2016. Viitattu 9.6.2016.
- ↑ a b c Miljardööri omistaa osuuden Tapparasta Liechtensteinin veroparatiisin kautta Yle Uutiset. Viitattu 9.6.2016.
- ↑ a b c Suomalaismiljardööri lahjoitti britti-puolueelle jättisumman 30.12.2007. Ilta-Sanomat. Viitattu 6.1.2008.
- ↑ a b c d e Taiteilijoiden boikotti Kiasmaa kohtaan kasvaa vauhdilla – tästä on kyse mielenilmauksessa, joka kohdistuu miljardööri Poju Zabludowicziin Yle Uutiset. 2.12.2022. Viitattu 3.12.2022.
- ↑ a b Yhtiö › Hallitus | Mustavaaran Kaivos Oy Mustavaaran Kaivos Oy. Arkistoitu 1.6.2016. Viitattu 9.6.2016.
- ↑ Hallitus – Ferrovan Oy www.ferrovan.com. Viitattu 26.1.2018.
- ↑ Tällainen on Suomen rikkain mies - Madonnakin kävi vieraana www.iltalehti.fi. Viitattu 3.12.2022.
- ↑ a b c d e f Rajeev Syal: How the pro-Israel lobby in Britain benefits from a generous London tycoon the Guardian. 4.1.2009. Viitattu 26.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Taidetta keräävän upporikkaan suomalaisen Poju Zabludowiczin mainetta tahrii Lontoossa boikotti – HS selvitti, mistä on kyse HS.fi. Viitattu 9.6.2016.
- ↑ a b c Asiakirjat paljastavat: Poju Zabludowicz toimi Israel-myönteisessä viestintäyrityksessä vuosia myöhemmin kuin hän on kertonut Yle Uutiset. 10.12.2022. Viitattu 11.12.2022.
- ↑ Miljonäärit tukivat ehdokkaita avokätisesti kevään vaaleissa – Nämä kansanedustajat saivat ”Nallelta” täydet 6 000 euroa www.iltalehti.fi. Viitattu 19.12.2023.
- ↑ Olli Waris: Kokoomuksen Valtosella yli 136 000 euron kampanja – sai Wahlroosilta ja Zabludowiczilta 6 000 euroa Ilta-Sanomat. 6.6.2023. Viitattu 19.12.2023.
- ↑ Björn Wahlroos ja Poju Zabludowicz lahjoittivat tuhansia euroja Alexander Stubbin EU-vaalikampanjaan ess.fi. Viitattu 26.6.2016.
- ↑ a b Suomalainen miljardööri ja urheiluvaikuttaja mukana poliisitutkinnassa, joka voi kaataa Israelin pääministerin Yle Uutiset. Viitattu 9.4.2017.
- ↑ a b Anssi Miettinen, Isänsä Poju, HS Kuukausiliite 9/2011 sivut 25–33
- ↑ Z - hän sijoittaa jälleen Suomeen 7.2.2008. Talouselämä. [vanhentunut linkki]
- ↑ Vegas casino billionaire bankrolls the Tories joulukuun 30 2007. Times.
- ↑ Iltalehti 22.10.2008
- ↑ Miljardööri Zabludowicz sijoittaa Wingo-lentoyhtiöön kauppalehti.fi. 25.10.2007. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 18.112007.
- ↑ Lentoyhtiö Wingo konkurssiin ("Wingo on niin sanottu virtuaalilentoyhtiö, joka ei käytä omia lentokoneita eikä lentävää henkilöstöä."), Hs.fi 10.8.2011, viitattu 4.9.2011
- ↑ a b c Zabludowicz Collection (näyttelyesite) Taidehalli. 2016. Helsingin Taidehalli. Viitattu 20.3.2016.
- ↑ Miljardööripariskunnalla iso hanke Suomessa Ilta-Sanomat. 3.8.2011. Viitattu 9.6.2016. fi-FI
- ↑ Statement 2: October 2015 (bdzgroup-nimisen ryhmän verkkoblogi) Boycott Zabludowicz. 1.10.2015. bdzgroup. Viitattu 20.3.2016. (englanniksi)
- ↑ nim. "Härikkö": Aseet taiteeksi ja taide aseeksi (lehden blogi) Voima. 23.12.2015. Voima Kustannus. Viitattu 20.3.2016. [vanhentunut linkki]
- ↑ Otso Kantokorpi: Veritaidetta Taidehallissa? (taidekriitikon verkkoblogi) Alaston kriitikko. 19.3.2016. Viitattu 20.3.2016.
- ↑ Madison Marriage: Men Only: Inside the charity fundraiser where hostesses are put on show Financial Times. 23.1.2018. Viitattu 26.1.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d Naistoimittaja soluttautui viihdyttäjäksi vain miehille tarkoitettuun brittieliitin gaalaan – Häntä ahdisteltiin ja kopeloitiin Yle Uutiset. Viitattu 26.1.2018.
- ↑ a b Yli 40 taiteilijaa kieltäytyy yhteistyöstä Kiasman kanssa "Poju" Zabludowiczin takia – museonjohtaja: “Emme voi boikotoida yksityistä kansalaista” Yle Uutiset. 1.12.2022. Viitattu 1.12.2022.
- ↑ Kolumni | Kiasman boikotointi tuntuu tympeältä Helsingin Sanomat. 6.12.2022. Viitattu 7.12.2022.
- ↑ Kiasma | Ben Zyskowicz tuohtui taiteilijoiden Kiasma-boikotista: ”Kyllä tämä juutalaisvihalta näyttää” Helsingin Sanomat. 6.12.2022. Viitattu 7.12.2022.
- ↑ Miksi Jan Vapaavuori tapasi miljardöörin tyttären ja käy ulkomailla vähintään kerran kuussa? Yle selvitti Helsingin johdon matkat ja luottokorttilaskut yle.fi. 28.8.2019. Viitattu 28.8.2019.
- ↑ Sarvisalo avautuu – mutta harvoille, Helsingin Sanomat, 10.8.2012
|
