Cato-instituutti

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Cato Institute

Cato-instituutti on vaikutusvaltainen yhdysvaltalainen markkinaliberalistinen ajatushautomo. Caton tieteilijät tutkivat laaja-alaisesti poliittisia kysymyksiä ja tuottavat kirjoja, tutkimuksia, kolumneja ja blogimerkintöjä. Heitä myös haastatellaan paljon tiedotusvälineissä.

Cato-instituutin päämääräksi on asetettu: "laajentaa julkisesta politiikasta käytävän keskustelun parametrejä niin, että perinteiset amerikkalaiset periaatteet rajoitetusta valtiovallasta, yksilönvapaudesta, vapaista markinnoista ja rauhasta voitaisiin ottaa huomioon."

Nimensä instituutti on saanut Caton kirjeistä, jotka liberaalin filosofin John Locken hengessä vastustivat tyranniaa ja vaativat sananvapautta 1700-luvun Englannissa.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Caton tavoitteita[1]

  • Yksilönvapauksien edistäminen
  • Valtion roolin vähentäminen
  • Valinnanvapauden kasvattaminen terveydenhoidossa ja koulutuksessa
  • Yritystukien poistaminen
  • Taloudellisen vapauden, yksityisomaisuuden ja laillisuusperiaatteen edistäminen kansainvälisesti
  • Rauhan edistäminen

Lisäksi Cato on vastustanut molempia Irakin sotia sekä kansalaisvapauksia rajoittanutta George W. Bushin hallinnon PATRIOT-lainsäädäntöä.


[muokkaa] Caton tieteilijöitä

Caton piirissä on työskennellyt ja työskentelee useita professoreita ja muita tieteilijöitä nobelisteja myöten, mm. Friedrich von Hayek ja James Buchanan. Tällä hetkellä tittelillä adjuct scholar työskentelevät mm.

[muokkaa] Caton kantoja

Caton tieteilijät vastaavat kirjoituksistaan omilla nimillään, ja heidän näkemyksensä eivät noudata kummankaan pääpuolueen linjauksia. Esimerkiksi he ovat olleet erittäin kriittisiä George W. Bushin hallintoa kohtaan monenlaisissa asioisssa kuten Irakin sota, kansalaisvapaudet, koulutus, terveydenhuolto, maataloustuet, energiapolitiikka ja runsaasti lisääntyneet julkiset menot. Toisaalta kolumneistä löytyy myös eräiden hallituksen verotuksen, sosiaaliturvan, ilmasto- ja maahanmuuttopolitiikan aloitteiden kannatuspuheenvuoroja.

Caton oppineet ovat arvostelleet vuoden 2008 USA:n presidentinvaalien molempia pääehdokkaita, John McCainia[2][3] ja Barack Obamaa.[4][5]

Cato-instituutti on järjestänyt ilmastopaneeleja, joissa on esiintynyt sekä ilmastonmuutoksen ihmiskeskeisyyteen uskovasti että siihen skeptisesti suhtautuvia osallistujia.

[muokkaa] Cato ja uuskonservatismi

Caton presidentti Ed Crane ja Caton suomalaiset juuret omaava emeritus-puheenjohtaja William Niskanen kutsuivat artikkelissaan vuonna 2003 uuskonservatismia "erityiseksi uhaksi vapaudelle, kenties suuremmaksi kuin vasemmistoliberalismin ideologisesti kuluneet ajatukset"[6] Jo vuonna 1995 Crane kirjoitti, että uuskonservatiivit ovat fundamentaalisen valtiomyönteisiä", ja Crane pitää valtiokeskeisyyttä yksilönvapauden vastaisena.[7] Caton ulkopolitiikan ryhmä on jatkuvasti kritisoinut uuskonservatiivista ulkopolitiikkaa.[8]

[muokkaa] Cato ja vasemmistoliberaalit

Vasemmistoliberaalit jakavat Caton kielteisen suhtautumisen sotaan ja George W. Bushin hallintoon sekä Caton suvaitsevaisuuden ei-perinteisiä elämäntapoja kohtaan ja rauhan ja kansalaisvapauksien kannatuksen, liberaalin maahanmuuttopolitiikan, homojen ja lesbojen tasa-arvon.[9] [10] Inquiry Magazine pyrkii nostamaan esiin näitä seikkoja. Toisaalta Yhdysvaltojen vasemmistoliberaalit vastustavat sellaisia Caton kantoja kuten valtiovallan rajoittaminen, kevyempi verotus, vapaa koulunvalinta, oikeus kantaa aseita.

Caton varapresidentti Brink Lindsey totesi vuonna 2006, että libertaristit ja vasemmistoliberaalit ovat toistensa luonnollisia ideologisia liittolaisia[11] mutta korosti mielipide-eroista talouspolitiikassa, Caton ollessa Amerikan itsenäisyysjulistuksen (1776) kirjoittaneen "Thomas Jeffersonin filosofian" linjoilla.

Yhdysvaltalaisessa keskustelussa termi "liberal" tarkoittaa usein "vasemmistoliberaalia", joten klassisen liberalismin kannattajista katsoo lukeutuvansa libertaristeihin, osa (mm. Catoa lähellä olleet talousnobelistit Milton Friedman ja Friedrich von Hayek) kutsuu itsään liberaaleiksi.

[muokkaa] Caton historia ja rahoitus

Cato Institute building in Washington, D.C.

Instituutin perustivat 1977 miljardööri, Yhdysvaltain libertaarisen puolueen entinen varapresidenttiehdokas Charles G. Koch ja Edward H. Crane. Instituutti sai nimensä Caton kirjeistä, John Trenchardin ja Thomas Gordonin brittiläisistä esseistä, jotka 1700-luvun alussa tekivät tunnetuksi filosofi John Locken liberaalia poliittista filosofiaa vastustaen tyranniaa ja vaatien sananvapautta. Näiden esseiden nimen takana ei ollut äärivanhoillinen valtiomies Cato vanhempi ("Muuten, minusta Karthago olisi hävitettävä") vaan korruptiota ja tyranniaa vihannut ja tasavaltalaisuutta kuolemaansa asti puolustanut stoalainen senaattori Cato nuorempi (95 - 46 eaa.).

Murray Rothbard oli instituutin ensimmäisessä johtokunnassa mutta hänet erotettiin vuonna 1981 hänen jyrkentyneiden äärimmäisen libertarististen mielipiteittensä vuoksi.[12] Instituutin katsotaan silti olevan lähellä maltillisempia libertaristeja.

Cato saa rahoituksestaan 82 % yksityishenkilöiden lahjoituksina, 10 % säätiöiltä, 7 % ohjelma- ym. tuotoista ja 1 % yritysten lahjoituksina.[13] Vuonna 2000 instituutissa oli 90 täyspäiväistä työntekijää ja sen budjetti oli 13 miljoonaa dollaria.

[muokkaa] Milton Friedman -palkinto

Vuodesta 2002 lähtien Cato-instituutti on palkinnut joka toinen vuosi henkilön, joka on merkittävästi edistänyt ihmisten vapautta "Milton Friedman Prize for Advancing Liberty" -palkinnolla. Palkinnon mukana tulee 500 000 dollaria.

Palkinnon saaneet
Vuosi Palkittu Kansallisuus
2002 Peter Thomas Bauer Yhdistynyt kuningaskunta Iso-Britannia
2004 Hernando de Soto Peru Peru
2006 Mart Laar Viro Viro
2008 Yon Goicoechea[14] Venezuela Venezuela

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Cato-instituutin vuosiraportti 2007 Viitattu 18.7.2008.
  2. ↑ McCain vs. Madison
  3. ↑ John McCain on Foreign Policy: Even Worse Than Bush
  4. ↑ Hurting the Rich Important to Obama
  5. ↑ Obama's Stale New Deal
  6. ↑ Crane, Edward H.; and William A. Niskanen. "Upholding Liberty in America". Financial Times. 24.6.2003.
  7. ↑ Crane, Edward H. "The Government Habit". Cato Policy Report. November/December 1995.
  8. ↑ Preble, Christopher and Justin Logan. "Neocons Forced to Face Reality". 26.7.2004.
  9. ↑ http://www.cato.org/pub_display.php?pub_id=4545
  10. ↑ http://www.cato.org/pub_display.php?pub_id=3053
  11. ↑ Lindsey, Brink. "Liberaltarians". 4.12.2006.
  12. ↑ Bryan Doherty. Radicals for Capitalism; a Freewheeling History of the Modern American Libertarian Movement. New York: Public Affairs, 2007, s. 413 ja 417.
  13. ↑ Cato-instituutin vuosikertomus 2008 s. 52
  14. ↑ Associated Press: Student wins $500,000 for challenging Chavez MSNBC. 23.04.2008. MSNBC. Viitattu 21.12.2008. (englanniksi)
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Cato-instituutti
Henkilökohtaiset työkalut