Castlevania: Symphony of the Night

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Castlevania: Symphony of the Night
Euroopan version kansikuva, jossa keskellä pelin päähahmo Alucard.
Euroopan version kansikuva, jossa keskellä pelin päähahmo Alucard.
Kehittäjä KCET (PlayStation), KCEN (Saturn)
Julkaisija Konami
Taiteilija(t) Ayami Kojima
Säveltäjä(t) Michiru Yamane
Pelisarja Castlevania
Julkaisupäivä 1997
Lajityyppi Toimintaseikkailupeli
Pelimuoto Yksinpeli
Alusta PlayStation, Sega Saturn, PlayStation Portable, Xbox Live Arcade, PlayStation Network
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Castlevania: Symphony of the Night (Japanissa nimellä Akumajō Dracula X: Gekka no Yasōkyoku) on Konamin kehittämä videopeli, ja osa Castlevania-pelisarjaa. Se julkaistiin vuonna 1997 ja on tyypiltään kaksiulotteinen toimintaseikkailu roolipelien elementeillä. Alun perin se julkaistiin PlayStationilla ja Sega Saturnilla. Myöhemmin siitä myös tehtiin uudelleenjulkaistu versio Xbox Live Arcadeen ja peli on sisällytetty kokonaisuudessan osana PlayStation Portablen peliin Castlevania: The Dracula X Chronicles. Viimeisenä mainitussa pelin ääninäyttely on toteutettu täysin uusiksi.

Pelaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten monet muut pelit Castlevania-pelisarjassa, Castlevania: SOTN on kaksiulotteinen toimintaseikkailu. Sitä kuitenkin pidetään huomattavana käännekohtana sarjassa, sillä se esitteli kaksi uutta piirrettä jotka nähtiin myös useissa sarjan myöhemmissä osissa.

  • Pelin maailmaa ei ole jaettu lineaarisesti kenttiin jotka pelattaisiin järjestyksessä aiempien osien tapaan, vaan pelimaailma on avoimesti tutkittavissa, mutta kaikkiin alueisiin ei pääse heti alusta alkaen. Alucard saa pelin aikana uusia kykyjä kuten lentämisen lepakon muodossa joka antaa mahdollisuuden tutkia alueita joihin ei aiemmin päässyt.
  • Peli sisältää roolipelielementtejä. Alucardin kokemustaso nousee kun Alucard taistelee vihollisia vastaan ja pelaaja löytää pelin aikana useita aseita, haarniskoita ja muita esineitä taisteluita helpottamaan. Pelissä on myös kauppa josta pelaaja voi ostaa esineitä kerättyään tarpeeksi rahaa.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Symphony of the Night on suora jatko-osa vuonna 1993 PC Enginelle julkaistulle pelille Castlevania: Rondo of Blood. Pelin prologissa näytetään Rondo of Bloodin viimeiset tapahtumat, jossa pelin sankari Richter Belmont taistelee Draculaa vastaan ja voittaa hänet.

Viisi vuotta myöhemmin Draculan linna on ilmestynyt jälleen, ja Richter Belmont on kadonnut jälkiä jättämättä. Draculan poika Alucard, joka oli aiemmin taistellut isäänsa vastaan 300 vuotta aiemmin pelin Castlevania III: Dracula's Curse aikana, herää silloin unestaan ja lähtee tutkimaan linnaa. Linnassa Alucard tapaa Kuoleman (Death) joka varoittaa häntä tunkeutumasta linnaan, ja myös Richterin apurin Maria Renardin. Pian Alucard saa selville, että linnan mestari ei olekaan Dracula, vaan itse Richter Belmont. Selviää myös että Rondo of Bloodista tuttu pimeyden pappi Shaft on ottanut Richterin mielen hallintaansa.

Marian antamien lasien avulla Alucard rikkoo Shaftin kirouksen ja Richter palaa entiselleen. Selviää että linna on jakautunut kahteen eri osaan, joista toinen on samanlainen linna mutta ylösalaisin. Kuljettuaan toisen linnan lävitse Alucard tapaa Shaftin ja tuhoaa hänet. Silloin myös selviää että Draculan henkiinherätys on jo lähes valmis. Alucard tapaa viimein isänsä 300 vuoden jälkeen, ja Dracula ei ole tyytyväinen siihen että Alucard on antanut "heikon inhimillisen puolensa" ottaa vallan hänestä. Alucard ei voi sallia Draculaa tekemään pahojaan maailmalle ja voittaa hänet taistelussa. Taistelun lopuksi Dracula kysyy mitkä olivat Lisan, Alucardin kuolleen äidin, viimeiset sanat. Alucard kertoo että Lisa ei halua Alucardin ja Draculan kostavan hänen kuolemaansa ja että Lisa tulee rakastamaan Draculaa ikuisesti. Nämä kuullessaan Dracula pyytää Lisan sielulta anteeksi tekojaan ja toivottaa jäähyväiset pojalleen.

Draculan linna tuhoutuu ja Alucard, Richter ja Maria tapaavat ulkopuolella. Alucard kertoo että koska hänen suonissaan virtaava veri on kirottua, hänen tulisi kadota ikuisesti. Kahdessa eri loppuratkaisussa Maria joko lähtee tai ei lähde Alucardin perään suostuttelemaan häntä jäämään.

Pelissä on myös kolmas loppuratkaisu, niin sanottu huono loppu, jos Alucard tappaa aivopestyn Richterin pelin ensimmäisessä linnassa.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peli sai ilmestyessään hyvän vastaanoton sekä kriitikoilta että pelaajilta. Sen keskiarvo Metacritic-sivustolla on 93 pistettä[1]. Myös pelin musiikit saivat paljon kehuja. Säveltäjänä toimi Michiru Yamane, joka oli aiemmin säveltänyt musiikit peliin Castlevania: Bloodlines.

Pelilehdistö on usein verrannut pelin tyyliä Super Metroidiin, jonka seurauksena on syntynyt termi ”Metroidvania” viittaamaan samantapaisiin kaksiulotteisiin toimintaseikkailuihin. Samaa ”Metroidvania”-tyyliä jatkoivat esimerkiksi Game Boy Advancelle ja Nintendo DS:lle tehdyt Castlevaniat, kuten Aria of Sorrow ja Dawn of Sorrow.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]