Carl Evert Ekelund

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Carl Evert Ekelund, sukunimi alun perin Eklund (13. lokakuuta 1791 Heinola9. marraskuuta 1843 Helsinki) oli suomalainen juristi. Hän oli vuodesta 1829 Helsingin yliopiston roomalaisen ja venäläisen oikeuden professori. Hänet määrättiin avustamaan komissiota, joka suoritti lainkodifioimistyön, mutta suunnitelma todettiin vääräksi, ja näin hänen työnsä jäi turhaksi. Hänen luentosarjojaan julkaistiin postuumisti.[1]

Ekelundin vanhemmat olivat Heinolan residenssin vouti, nimismies Johan Eklund ja Sofia Magdalena Maexmontan. Hän kävi Porvoon lukiota ja pääsi ylioppilaaksi Turussa 1807. Ekelund valmistui Turun akatemiasta filosofian kandidaatiksi 1814, filosofian maisteriksi 1815 sekä molempien oikeuksien kandidaatiksi 1821, lisensiaatiksi 1827 ja tohtoriksi 1840. Hän toimi Turun akatemian konsistorin amanuenssina vuodesta 1816, yleisen lainopin apulaisena vuodesta 1825 sekä Aleksanterin yliopiston roomalaisen ja venäläisen lainopin professorina vuodesta 1829. Hän jäi virkavapaalle 1840.[2]

Julkaisut (postuumit)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Föreläsningar öfver Romerska privaträtten, 1850-1851
  • Föreläsningar öfver panträtten, 1854

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 2, p. 737
  2. Kotivuori, Yrjö: Karl Evert Ekelund. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Luettu 26.5.2015.
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.