Carl Adolph Sattler
Carl Adolph Sattler (1751, Jaakkima – 23. toukokuuta 1815, Turku) oli suomalainen kollegineuvos ja korkeimman oikeuden varhaisen edeltäjän hallituskonseljin oikeusosaston jäsen. Hän vietti lapsuutensa Vanhan Suomen alueella ruhtinas M. I. Vorontsovin lahjoitusmaalla Jaakkimassa. Sattler kartutti kielitaitoaan kirkkoherra Bogislaus Hornborgin yksityisoppilaana ja lähti 1767 yhdessä kirkkoherran pojan Henrikin kanssa Turun akatemiaan. Molemmat jatkoivat samana vuonna matkaansa Uppsalan yliopistoon Turussa käytyjen osakuntariitojen vuoksi. Ajalle oli tyypillistä, että Vanhasta Suomesta lähdettiin oppia hakemaan Turusta ja muualta Euroopasta, sillä Vanhassa Suomessa ei ollut oppilaitosta, josta olisi saanut pätevyyden seurakuntien ja oikeuslaitoksen virkoihin.[1]
Virkaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sattler opiskeli Uppsalassa lainopillisessa tiedekunnassa, mutta ei suorittanut oikeustutkintoa. Hän pätevöityi tuomarin virkaan auskultoimalla eli kuuntelemalla oikeuden istuntoja.[1] Sattler määrättiin 1770 Kymenkartanon kihlakunnanoikeuden notaariksi.[2] Vuonna 1772 Sattler nimitettiin Pietarissa toimineen Liivinmaan, Viron ja Suomen oikeuskollegion alikanslistiksi ja 1776 toimituskuntakanslistiksi.[2] Oikeuskollegio vastasi ruotsalaista hovioikeutta, sillä se käsitteli Baltian provinssien ja Vanhan Suomen oikeustapauksia vetoomustuomioistuimena. Vanhassa Suomessa noudatettiin ruotsalaisia kuningas Kristofferin maanlakia ja Maunu Eerikinpojan kaupunginlakia. Alueen ruotsalaisperäiset kihlakunnanoikeudet tarvitsivat ruotsalaiset lait tuntevia tuomareita, joita koulutettiin alueen omista säätyläisistä.[1]
Huhtikuussa 1780 Sattler sai provinsiaalisihteerin viran hallitsevasta senaatista, mutta virkaura oikeuslaitoksen ulkopuolella jäi lyhyeksi, sillä jo syyskuussa samana vuonna hänet nimitettiin Savonlinnan ja Jääsken tuomiokunnan tuomariksi. Viron, Liivinmaan ja Viipurin kuvernementteihin tuli käskynhaltijahallinto 1783. Se tiesi tuomiokuntien ja kihlakunnantuomarien virkojen lakkauttamista. Osana uutta järjestelmää perustettiin Viipuriin hovioikeuden kaltainen vetoomustuomioistuin eli tribunaali. Oikeustribunaali jakaantui siviili- ja rikosdepartementtiin (osastoon). Kummankin departementin kokoonpanoon kuului puheenjohtaja, kaksi neuvosta, kolme asessoria sekä sihteeri. Sattler nimitettiin Viipurin oikeustribunaalin rikosdepartementin asessorin virkaan.[1][2]
Vuonna 1785 Sattler eteni siviilirangin yhdeksänteen virkaluokkaan saadessaan nimineuvoksen arvon. Palvelusvuosien karttuessa hän eteni rangissa saadessaan kollegiasessorin arvon 1786 ja hovineuvoksen arvon 1792. Paavali I:n valtaistuimelle nousun myötä käskynhaltijahallinnosta palattiin vanhaan tuomiokuntajakoon 1797. Sattler palasi hoitamaan entistä Savonlinnan ja Jääsken tuomiokunnan tuomarin virkaa.[1]
Vanha Suomi liitettiin osaksi Suomen suuriruhtinaskuntaa 1811. Sattler sai samana vuonna kollegineuvoksen arvon, joka kuului rangissa kuudenteen luokkaan. Vanhan Suomen liittämisukaasissa määrättiin, että alueen asukkaista oli nimitettävä yksi jäsen hallituskonseljin talousosastoon, jäsen hallituskonseljin oikeusosastoon ja jäsen Turun hovioikeuteen. Sattler sai oikeusosaston jäsenen viran ja muutti suuriruhtinaskunnan pääkaupunkiin Turkuun perheen jäädessä Viipurin lähelle Alasommen kylään. Sattlerin tehtävänä oli valvoa edustamansa alueen oikeudellista liittämistä Suomeen. Tätä tehtävää hän hoiti lähes kuolemaansa saakka.[1]
Suvun vaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Carl Adolph Sattlerin isä oli Ruotsia palvellut vänrikki ja tilanhoitaja Carl Johan Sattler ja äiti Emerentia Silvius, joka oli Karjalan ratsurykmentin kapteenin Carl Silviuksen tytär Jääskestä. Sattlerin ensimmäinen puoliso oli Sofia Christina Couper (1764–1806), joka oli Viipurin saksalaisen seurakunnan kirkkoherran tytär. Vuodet 1783–1806 kestäneen avioliiton aikana syntyi 19 lasta, joista aikuiseksi eli yhdeksän. Sofian kuoltua lapsivuoteeseen Sattler avioitui uudelleen 1806 Jääsken kappalaisen Carl Reinin lesken Sofia Dorothea Liliuksen (1780–1851) kanssa. Uudesta liitosta syntyi kolme lasta. Näiden lisäksi Sattler elätti Sofia Dorothean ensimmäisestä avioliitosta syntynyttä poikaa. Tämä Gabriel Rein (1800–1867) tuli tunnetuksi Keisarillisen Aleksanterin yliopiston historian professorina ja rehtorina. Sattlerin omista pojista Bernhard (Boris) eteni Venäjän armeijan tykistön kenraalimajuriksi, Friedrich (Feodor) tykistön kenraaliluutnantiksi sekä Carl ja Herman armeijan lääkäreiksi.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
