Camp Century
Camp Century oli Yhdysvaltain armeijan tieteellinen tukikohta Grönlannin mannerjäätiköllä noin 200 kilometriä Yhdysvaltain ilmavoimien Thulen lentotukikohdasta itään. Asema oli toiminnassa vuosina 1959–1966. Virallisesti asema oli tutkimusasema, jonka tehtävinä oli rakennusteknisten ja tieteellisten tutkimusten tekeminen. Aseman todellinen luonne oli kuitenkin sotilaallinen.
Camp Century[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1958 aloitettiin kuitenkin rakentamaan kokonaista ”jäänalaista kaupunkia”, jossa oli tarkoitus testata, miten jään alle voitaisiin sijoittaa muun muassa ydinohjustunneleita ja laukaisualustoja.
Noin kahdensadan hengen tutkimusasema rakennettiin puoliksi jään sisään. Erikoisrakenteisilla koneilla kaivettiin jäähän ojamaiset syvennykset, jotka peitettiin holvimaisilla teräskatoilla. Rakennelmasta tuli tunneliverkosto, kun se hautautui lumeen. Tunneleihin tuotiin muun muassa valmiita osina siirrettäviä puurakennuksia. Kolmen kilometrin pituinen tunneliverkosto valmistui vuonna 1959 lopulta kahdeksan metrin syvyyteen jään alle.
Tukikohdan lämpö ja sähkö tuotettiin ydinvoimalla. Voimala oli myös maailman ensimmäinen liikuteltava ydinreaktori. Asemalla oli muun muassa sairaala, laboratorioita, elokuvateatteri, pesula, parturi, kauppa, kirjasto ja kappeli. Asemalla tutkittiin lumen ja jään rakennetta sekä tehtiin säähavaintoja.
Siellä otettiin myös ensimmäinen Grönlannista saatu koko jään paksuinen jääkairausnäyte, jollaisesta voi tutkia muun muassa vanhoja lämpötilojen muutoksia.[1][2] Kyseistä yli kilometrin pituista jäänäytettä käytetään yhä tutkimustarkoituksissa.
Suomalaissyntyinen Yhdysvaltain maavoimien majuri Antero Havola (1911–1998) osallistui vuonna 1958 aseman rakennustöihin. Hän johti rekijunakomppaniaa, joka kuljetti aseman rakennustarvikkeet rannikolta sisämaahan.
Operation Iceworm[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Camp Century ei ollut pelkästään tutkimusasema, vaan se liittyi Yhdysvaltain armeijan huippusalaiseen Operation Icewormiin eli ”Operaatio jäämatoon”, jolla Yhdysvallat pyrki kohentamaan iskukykyään Neuvostoliittoa vastaan kylmän sodan aikana.
Suunnitelmiin kuului muun muassa ydinohjusten sijoittaminen Grönlantiin. Vaikka Camp Centuryn tukikohdan rakentamiselle oli Tanskalta lupa, Iceworm-hanketta ei paljastettu edes Grönlannin tuolloiselle siirtomaaisäntämaalle Tanskalle.[3] Tarkoituksena oli rakentaa myöhemmin laaja, jopa 4 000 kilometrin jäätunneliverkosto, johon sijoitettaisiin jopa 600 keskimatkan ydinohjusta 4 000 kilometrin pituiseen tunnelijärjestelmään kymmenkunta metriä jään pinnan alle. Ydinohjukset olisivat olleet suunnattuina Neuvostoliittoa vastaan. Koko jäänalaista järjestelmää olisi ollut operoimassa jopa 11 000 henkilöä. Operation Icewormia ei kuitenkaan koskaan toteutettu todettujen teknisten ongelmiensa takia, sillä ydinohjusten laukaisualustaksi tunnelit huomattiin pian liian epävakaiksi jään liikkeiden takia.[4]
Camp Century hylätään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asemalla asuttaessa huomattiin, että oli tarpeellista korjata jatkuvasti tunnelien seiniä, koska ne muuttivat muotoaan ajan mukana.[5] Asema hylättiin vuonna 1966, koska jää liikkui ja alkoi turmella asemaa asuinkelvottomaksi. Se oli melko nopean jään virtauksen alueella. Mannerjäätikkö virtaa kymmeniä senttimetrejä vuodessa oman painonsa ansiosta, kun uusi lumi kasautuu ajan mukana jääksi. Kun Yhdysvaltain armeijan edustajat kävivät paikalla vuonna 1969, asema oli jo pahoin rikkoutunut. Nyt jää lienee tunkeutunut kaikkiin aseman tunneleihin. Camp Centuryn porausten mukaan jää liikkuu siellä noin 1 000 metrin syvyyteen asti nopeudella 3 m/vuosi, ja loput noin 390 metriä hidastuen nollaan tai melkein nollaan[6].
Loppuaikoinaan vuodesta 1964 Camp Centurya käytettiin vain harvoin. Vuonna 1967 sotilaat veivät ydinreaktorin pois. Tunneleihin jäi silti yli 200 000 litraa dieselpolttoöljyä sekä ydinreaktorin jäähdytysvettä, jonka radioaktiivisuus 1960-luvulla oli 1,2 gigabecquereliä. Jätteiden oletettiin säilyvän turvallisesti jään alla ikuisesti.[7]
Ilmastonmuutos ja Camp Centuryn jäteongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan[7] ovat tunneliverkoston jäljelle jääneet rakenteet kuitenkin hiljalleen paljastumassa jään sulaessa niiden ympäriltä ilmastonmuutoksen takia. Camp Centuryssa sijaitsee 55 hehtaarin alalla erilaisia jätteitä. Camp Century oli vuonna 2010 tutkimuksen mukaan 35 metrin syvyydessä sataneen lumen lisättyä jään paksuutta vuosien varrella[8]. On laskettu, että lumipeite kasvaa vielä jonkin aikaa mutta jo vuoden 2090 jälkeen jääpeite alkaisi sulamaan nopeammin kuin lisälunta sataa. Kun jää on sulanut riittävästi tulevat jätteet taas esiin ja edessä on vakavia ympäristöongelmia niiden vähitellen tullessa esiin ja joutuessa mereen. Jää voi myös sulaa nopeammin kuin on laskettu mikäli ilmastonmuutos kiihtyy nykyisestä.
Nykyisellä ilmaston lämpenemistahdilla Camp Centuryn ydinjätteet saattavat tulla esiin jo alle parinsadan vuoden kuluttua. Todennäköisesti niiden poistamiseen ryhdytään vasta niiden tultua lähes esiin jään alta, sillä kaikki toimenpiteet jätteen poistamiseksi ennen tätä olisivat todennäköisesti liian kalliita ja vaikeita.
Lisäongelmia tuottavat vastuukysymykset. Vaikka jätteet ovatkin USA:n aiheuttamia, sijaitsevat ne kuitenkin Tanskan maaperällä ja nykyisin lisäksi Grönlannin itsehallintoalueella. Jätteet myös dumpattiin USA:n 1960-luvulla vallassa olleen hallituksen päätöksellä. Kansainvälisen ympäristölainsäädännön mukaan voi olla monimutkaista selvittää, kenen tehtäväksi jää lopulta korjata jätteet pois.[3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- US Military Buildup of Thule and DEW Line (1950s-1960s) Beaufort Gyre Exploration Project – History . Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
- Camp Century Thuleab.dk . 10.2.2011 . Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Belknap, Daniel F.: Ice core Encyclopædia Britannica. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
- ↑ History of ice core drilling in Greenland Centre for Ice and Climate, Niels Bohr Institute. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Viljamaa, Anne: USA:n huippusalainen tukikohta Grönlannissa uhkaa paljastua – jään alle rakennetun Camp Centuryn tunneleissa muhii valtava jäteongelma Helsingin Sanomat. 29.9.2016. Viitattu 29.9.2019.
- ↑ a b Colgan, William & Machguth, Horst & MacFerrin, Mike & Colgan, Jeff D. & As, Dirk van & MacGregor, Joseph A.: Melting Ice Sheet Could Release Frozen Cold War-Era Waste AGU 100 – Advancing Earth and space science. 4.8.2016. American Geophysical Union – AGU. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Leskovitz, Frank J.: Science Leads the Way – Camp Century, Greenland Gombessa.tripod.com. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Encyclopedia Britannica 20, 15. edition, sivu 739
- ↑ a b Colgan, William & Machguth, Horst & MacFerrin, Mike & Colgan, Jeff D. & As, Dirk van & MacGregor, Joseph A.: The abandoned ice sheet base at Camp Century, Greenland, in a warming climate Geophysical Research Letters. 4.8.2016. American Geophysical Union – AGU. Arkistoitu 20.8.2019. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi) doi:10.1002/2016GL069688
- ↑ Heritage Camp Century Climate. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Juonala, Jouko: ”Suuren luokan huono uutinen?” – Kairaukset salaisessa tukikohdassa paljastivat, että Grönlannin mannerjää saattaa sulaa odotettua nopeammin Ilta-Sanomat. 6.11.2019. Viitattu 6.11.2019.