Cameroceras

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Cameroceras
Cameroceras-hahmotelma
Cameroceras-hahmotelma
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nilviäiset Mollusca
Luokka: Pääjalkaiset Cephalopoda
Alaluokka: Nautiloidea
Lahko: Endocerida
Heimo: Endoceratidae
Suku: Cameroceras
Conrad, 1842
Lajit
  • Cameroceras alternatum
  • Cameroceras hennepini
  • Cameroceras inopinatum
  • Cameroceras stillwaterense
  • Cameroceras trentonese
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Cameroceras Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Cameroceras Commonsissa

Cameroceras oli mahdollisesti myöhäisen ordovikikauden suurin eläin. Se oli helmiveneisiin (Nautiloidea) kuulunut nilviäinen, muinaisten ammoniittien ja nykyisten mustekalojen kaukainen sukulainen. Cameroceras oli oikosarvi, joka eli pitkän, suoran kuoren sisällä. Kuori oli jakautunut onteloihin, jotka eläin saattoi täyttää vedellä tai ilmalla tarpeen mukaan ja näin säädellä uintisyvyyttään. Itse eläin oli melko pieni ja eli kuoren perimmäisessä ontelossa. Suurimmat oikosarvet kuten Cameroceras saattoivat kasvaa yli 10 metriä pitkiksi ja niiden lonkerot lähes metrisiksi. Suuri ja raskas kuori vaikeutti uimista merkittävästi.

Oikosarvista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termi oikosarvet viittaa kaikkiin suoran putken sisällä eläneisiin pääjalkaisiin nilviäisiin ja siihen kuuluu monenlaisia mustekalan kaltaisia eläimiä.lähde? Niiden fossiloituneita jäänteitä on löytynyt kymmeniä tuhansia ja toisinaan kokonaiset kivet muodostuvat yksinomaan niiden jäänteistä. Joihinkin fossiileihin on tallentunut kuoren alkuperäinen väri. Vaikka jotkut oikosarvet kasvoivat jättiläismäisiin mittoihin, suurin osa oli vain muutaman senttimetrin pituisia. Ne kehittyivät noin 495 miljoonaa vuotta sitten ja kuolivat sukupuuttoon noin 225 miljoonaa vuotta myöhemmin. Tuon aikakauden välissä ne olivat merten yleisimpiä eläimiä.

Kuten muilla pääjalkaisilla oikosarvilla oli pään alapuolella sifoniksi kutsuttu voimakas ja lihaksikas putki, joka toimi samalla periaatteella kuin suihkumoottori. Kun eläin pusersi vettä kovalla paineella putken läpi, se alkoi liikkua hitaasti vastakkaiseen suuntaan. Hyponomi oli taipuisa, joten eläin saattoi liikkua sen avulla mihin suuntaan tahansa. Useimpien pääjalkaisten tavoin oikosarvet luultavasti piileskelivät päiväsaikaan meren syvänteissä ja hämärissä painanteissa. Yöllä ne tulivat matalaan veteen pyydystämään kaloja, trilobiitteja ja meriskorpioneja. Oikosarvilla oli ilmeisesti huono näkö, joten ne aistivat saaliin ehkä hajuaistinsa avulla. Saaliiseen ne tarttuivat pitkillä lonkeroillaan ja repivät sen kappaleiksi papukaijan nokkaa muistuttavalla suullaan. Niiden lonkeroissa oli urat, mutta ei samankaltaisia imukuppeja kuin tänä päivänä elävillä mustekaloilla ja kalmareilla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]