Caltagirone

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Caltagirone
Caltagironelocation.png

Koordinaatit: 37°14′N, 14°31′EKoordinaatit: 37°14′N, 14°31′E

Valtio Italia
Alue Sisilia
Maakunta Catania
Hallinto
 – Pormestari Francesco Pignataro
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 382 km²
Korkeus 608 m
Väkiluku (1.1. 2007) 39 333
 – Tiheys 103.0 as./km²
Aikavyöhyke UTC+1
 – Kesäaika UTC+2
Postinumero 95041, 95040
Suuntanumero(t) 0933

Caltagirone (sisiliaksi Caltaggiruni) on kaupunki ja kunta Catanian maakunnassa, Sisilian saarella, Italiasa. Se sijaitsee 70 kilometriä lounaaseen Catanian kaupungista. Caltagironen kunta on pinta-alaltaan 382 neliökilometriä ja siellä on asukkaita 39 333 (1. tammikuuta 2007)[1].

Kunnan rajanaapureita ovat Acate, Gela, Grammichele, Licodia Eubea, Mazzarino, Mazzarrone, Mineo, Mirabella Imbaccari, Niscemi, Piazza Armerina ja San Michele di Ganzaria.

Caltagironelaista keramiikkaa 1700-luvulta

Kaupunki on maailmankuulu keramiikkateollisuudestaan. Keramiikanvalmistus alkoi kaupungissa jo varhain ja se työllistää edelleen suuren määrän käsityöläisiä. Keramiikkataidetta näkyy myös kaupunkikuvassa, kuten palatseissa, kirkoissa ja monumenteissa. Scalinata di Santa Maria del Monte on kuulut ulkoportaat, jotka on koristeltu kokonaan keraamisilla laatoilla.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Caltagironen alueella on ollut asutusta jo esihistoriallisilla ajoilla. Kunnan alueelta on löydetty kaksi nekropolia 1000-vuosituhannelta eaa. ja muita löydöksiä neoliittiselta kaudelta sekä varhaiselta pronsiskaudelta. Luoteeseen nykyisestä kaupunkikeskuksesta sijaitsee varhainen sikulien asutuskeskus.[3]

Kaupunki on saanut nimensä arabiasta. Arabit rakennuttivat aluelle linnan, jota kutsuttiin nimellä qal’at-al-ganom ("henkien linna"), sillä ympäröivissä luolissa uskottiin asuvan henkiä. Vuonna 1030 liguurit hyökkäsivät linnaan bysanttilaisen Georgios Maniakesin johdolla.[3]

Normannien ja Hohenstaufenin suvun hallinnassa kaupunki kukoisti ja siitä tuli keramiikkateollisuuden keskus. Vuoden 1693 maanjäristys aiheutti kaupungissa tuhoja, minkä seurauksena uudelleenrakentamisesta vastasivat useat kuuluisat arkkitehdit, kuten Rosario Gagliardi, Giuseppe Venanzio Marvuglia ja Natale Bonajuto.[3]

Kaupunkikuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääkatu Via Roma jakaa kaupungin kahteen osaan ja päätyy Scalinata di Santa Maria del Monte -portaille. Kadun varrella on monet kaupungin merkittävimmistä rakennuksista ja useissa niistä on majolikakoristeita.[4]

Kadun eteläpäässä ovat Giovan Battista Filippo Basilen suunnittelema kaupunginpuutarha ja keramiikkamuseo Museo della Ceramica, joka sijaitsee Bonajuton suunnittelemassa pienessä teatterissa. Museo perustettiin vuonna 1965 ja siellä on keramiikkakokelmia Sisilian eri osista ja eri aikakausilta.[5]

Scalinata di Santa Maria del Monte -portaat ja kukkakoristeita

Seuraavana Via Roman varrella on oikealla reunalla on Casa Ventimiglia, joka on nimetty paikallisen majolikataiteilijan mukaan. Talon parveke on koristeltu näyttävillä majolikarakenteilla. Casa Ventimiglian vieressä on Franciscus Assisilaiselle omistettu kirkko ja silta, joka johtaa kaupungin ydinkeskustaan. Kaupunginmuseo sijaitsee entisessä vankilassa, Carcere Borbonico, joka rakennettiin 1700-luvun lopussa Bonajuton suunnitelmien mukaan. Hiekkakivestä tehty neliönmuotoinen rakennus on entisöity ja sen toisessa kerroksessa on kaupunginmuseon kokoelmat.[4]

Piazza Umberto I -aukion reunalla on Duomo di San Giuliano -katedraali, joka on normanniajalta. Sen julkisivun on kuitenkin suunnitellut Saverio Gulli art nouveau -tyylillä 1900-luvun alussa. Kirkossa on taideteoksia mm. Giuseppe Vaccarolta ja Saverio Fragapanelta. Lähellä ovat myös 1800-luvulta peräisin oleva kaupungintalo Corte Capitaniale ja tätä ennen kaupungintalona käytetty Palazzo Senatorio 1400-luvulta sekä yksilaivainen Chiesa del Gesù -kirkko, jossa on maalauksia mm. Filippo Paladinilta ja Polidoro da Caravaggiolta.[5]

Scalinata di Santa Maria del Monte -portaat on Giuseppe Giacalonen suunnittelemat vuodelta 1608 ja niissä on 142 askelta. Niiden tarkoituksena oli yhdistää kaupungin ylä- ja alaosat toisiinsa. Portaat on koristeltu värikkäillä majolikalaatoilla.[5] Portaiden alapäässä ovat vanhat San Giorgion ja San Giacomon korttelit, joissa on kapeita katuja ja monia uskonnollisia rakennuksia. Näihin kuuluvat Chiesa di San Domenico ja Chiesa del SS. Salvatore, jossa on poliitikko Luigi Sturzon mausoleumi, ja Chiesa di San Giorgio, jossa on flaamilaistaiteilija Rogier van der Weyden paneelimaalaus.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Totale della Popolazione residente al 1 Gennaio 2007 per sesso e stato civile - Provincia: Catania istat.it. Rooma: Istituto nazionale di statistica. Viitattu 6. toukokuuta 2008. (italiaksi)
  2. Caltagirone. the pottery city Italy Travel Guide. Viitattu 6. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  3. a b c History of Caltagirone Sicily for Tourists. Viitattu 6. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  4. a b c Caltagirone valdinoto.com. Viitattu 6. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  5. a b c Monuments of Caltagirone Sicily for Tourists. Viitattu 6. toukokuuta 2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]