Cajander
Cajander (myös muodossa Kajander) on usean suomalaisen suvun nimi, joista osa on jo sammunut. Tunnetuin Cajander-suku on Varsinais-Suomen Askaisista lähtöisin oleva lukkarisuku, josta tuli 1900-luvulla useita tiedemiehiä ja vaikutusvaltaisia hallintomiehiä.
Askaisten Cajander-suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunnetuimman Cajander-suvun kantaisä oli Askaisista lähtöisin ollut korpraali Erik Carström (1748–1826), jonka poika Karl (1778–1835) otti Turun triviaalikouluun mennessään uuden sukunimen Cajander. Nimi oli mahdollisesti johdettu hänen kotikylänsä Askaisten Kainun nimestä. Karlista ja viidestä hänen pojastaan tuli lukkareita. Näistä yhden poika oli lyseonrehtori K. A. Cajander, jonka jälkeläisiä suvun myöhemmät tunnetut jäsenet ovat. Vuonna 1935 A. K. Cajanderin ja Eino Cajanderin lapset suomensivat sukunimensä Kalelaksi, sillä K. A. Cajanderin Gallén-sukuinen äidinisä oli omistanut sen nimisen tilan Lemussa.[1]
Jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Karl Alexander Cajander (1848–1911), suomalainen rehtori ja kotiseutuhistorioitsija
- Aimo Kaarlo Cajander (1879–1943), metsäntutkija ja Suomen pääministeri, K. A. Cajanderin poika
- Eino Cajander (1882–1928), maanviljelystalouden dosentti, K. A. Cajanderin poika
- Aarno Kalela, vuoteen 1935 Cajander (1908–1977), kasvitieteilijä, professori, A. K. Cajanderin poika
- Olavi Kalela, vuoteen 1935 Cajander (1908–1974), eläintieteen professori, Eino Cajanderin poika
- Erkki Kalela, vuoteen 1935 Cajander (1909–1964), metsänhoitaja, metsäntutkimuslaitoksen johtaja, A. K. Cajanderin poika
- Jorma Kalela (s. 1940), poliittisen historian professori, Aarno Kalelan poika
- Jaakko Kalela (s. 1944), tasavallan presidentin kansliapäällikkö ja suurlähettiläs, Aarno Kalelan poika
Muut Cajander-suvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kristian Kajander (myöhemmin Cajander) toimi Parikkalan kirkkoherrana vuodesta 1724.[2] Hänen poikansa Kristian Cajander nuorempi toimi samassa virassa.[3] Rantasalmen kihlakunnan kruununvouti Zachris Cajander esitti vuonna 1840 kirjeessään keisari Aleksanteri I:lle ensi kertaa Punkaharjun suojelua.[4]
Jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anders Israel Cajander (1811–1901), suomalainen tuomari, valtiopäivämies, varatuomari, kihlakunnantuomari ja laamanni
- Henrik Cajander (1804–1848) kuvasi Suomen ensimmäisen dagerrotypian
- Paavo Cajander (1846–1913), suomalainen runoilija ja suomentaja
- Eugèn Cajander (s. 1861), kenraalimajuri Venäjän armeijassa [5]
- Zacharias Cajander (1818–1895), suomalainen agronomi ja kirjailija, Anders Israel Cajanderin veli
Muita Cajander-nimiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Amanda Cajander (1827–1871), Diakonissalaitoksen johtaja
- Ellen Cajander (1863–1956), kielten opettaja ja sanakirjojen ja kielioppaiden tekijä
- Lennart Cajander (1866–1931), juristi, toimitusjohtaja ja Lappeenrannan pormestari
- Nils Petter Cajander (1783–1853), kauppias, liikemies ja lahjoittaja, kauppaneuvos
- V. L. Cajander (1837–1891), rehtori ja päätoimittaja
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Veli-Matti Autio: Cajander (1700 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.6.2003. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Kotivuori, Yrjö: Kristian Cajander. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
- ↑ Kotivuori, Yrjö: Kristian Cajander. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
- ↑ Kruununvouti Zachris Cajanderin valitus keisarille (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917 - Cajander, Eugèn (Arkistoitu – Internet Archive)