CVM

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

CVM (Complex Vertebral Malformation,[1] monimuotoinen nikamaepämuodostuma) on holstein-rotuisilla naudoilla esiintyvä vakava geenivirhe.[2] Se aiheuttaa homotsygoottina epämuodostumia ja sikiökuolemia.[2][3] Heterotsygootit kantajat ovat oireettomia.[1][3]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CVM on jäljitetty 80-luvulla eläneeseen sonniin Carlin-M Ivanhoe Bell, jota käytettiin kahdenkymmenen vuoden ajan kansainvälisessä jalostuksessa sen periyttämän erinomaisen maitotuotoksen vuoksi.[1] DNA-tutkimuksissa on todettu, että Carlin-M Ivanhoe Bellin isä Pennstate Ivanhoe Star kantoi myös sekä CVM- että BLAD-geeniä, ja sen isänisä Osborndale Ivanhoe BLAD-geeniä mutta ei CVM-geeniä.[1] Näin CVM:ää aiheuttava mutaatio tapahtui joko Pennstate Ivanhoe Starissa tai jossakin sen emänpuoleisessa suvussa. Myös Carlin-M Ivanhoe Bell kantoi BLAD:ia aiheuttavaa geenivirhettä. Kyseinen geeni sijaitsee eri kromosomissa kuin CVM:ää aiheuttava geeni.[1]

CVM-oireyhtymä havaittiin tanskalaisessa holsteinkarjassa ensi kerran vuonna 1999, ja seuraavina vuosina myös Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Alankomaissa ja Japanissa.[1] Carlin-M Ivanhoe Bellin suosion ja suuren jälkeläismäärän seurauksena geenivirhettä tavataan kautta maailman. Vuosituhannen vaihteessa esimerkiksi Tanskassa ja Japanissa yli 30 % parhaista jalostussonneista oli sen jälkeläisiä.[1]

CVM:n paljastava testi kehitettiin 2000-luvun vaihteessa. Vuoden 2000 lopussa sitä tehtiin ainoastaan Tanskassa; Suomeen testin lisenssi ostettiin vuonna 2001.[2]

Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CVM aiheuttaa luomista eli sikiön abortoitumista sekä erilaisia selkärangan nikamien epämuodostumia, sydämen epämuodostumia ja pientä syntymäpainoa[3]. Sen aiheuttava geeni on resessiivinen ja geenin suhteen heterotsygoottiset CVM-kantajat ovat oireettomia.[1][3]

Luomiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geeniä homotsygoottina kantavista sikiöistä jopa 80 % abortoituu 260 vuorokauden kuluessa hedelmöityksestä.[2] Naudan normaali kantoaika on 280 vuorokautta. Vain noin 4-5 % CVM-sikiöistä syntyy elävinä.[2] Syntyvät vasikat ovat kuitenkin elinkelvottomia.[4]

Epämuodostumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CVM-vasikan tunnistaa normaalia lyhyemmästä kaulasta ja koukussa olevista sorkista.[1] Muita oireyhtymään liittyviä epämuodostumia ovat muun muassa selkänikamien muotopoikkeamat tai yhteenkasvamat, selkärangan kiertyminen, vuohis- ja rannenivelten supistuneisuus ja koukkuasento sekä kylkiluiden osittainen yhteensulautuminen pareittain.[1][4] Sydämessä on havaittu esimerkiksi tärkeiden verisuonien poikkeavia sijainteja.[4]

Tuotanto ja jalostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjanpitäjälle CVM aiheuttaa monia ongelmia: geeniä kantava lehmä tiinehtyy 25 % huonommin kuin terve, ja keskeytyneet tiineydet johtavat heikkoon maidontuotantoon.[2] Tästä syystä geeniä kantavat eläimet joudutaan usein poistamaan karjasta.[2]

Ensimmäinen CVM-geenin suhteen esikarsittu sonni-ikäluokka Suomessa oli vuoden 2001. Tätä vanhemmista sonneista jouduttiin poistamaan CVM-kantajuuden vuoksi myös parhaita eläimiä, mikä johti rodun jalostuksen hidastumiseen. Samankaltainen ilmiö havaittiin myös muissa eurooppalaisissa maissa.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Bo Thomsen, Per Horn, Frank Panitz, Emøke Bendixen, Anette H. Petersen, Lars-Erik Holm, Vivi H. Nielsen, Jørgen S. Agerholm, Jens Arnbjerg ja Christian Bendixen: A missense mutation in the bovine SLC35A3 gene, encoding a UDP-N-acetylglucosamine transporter, causes complex vertebral malformation (open access article) 12.12.2005. Genome Research: Cold Spring Harbor Laboratory Press. Viitattu 27.9.2008. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Ulrik Sander Nielsen ja Gert Pedersen Aamand: CVM on hedelmällisyysongelma (lyhennelmä artikkelista lehdessä Shortbroget kvaeg 4/2001). Nauta, 2002, 32.. vsk, nro 2, s. 32-33. (suomeksi)
  3. a b c d Naudan CVM-tutkimus 2009. FABA Jalostus osk.. Viitattu 31.7.2010. (suomeksi)
  4. a b c Complex Vertebral Malformation (CVM) 2004. Viitattu 31.7.2010. (englanniksi)
  5. Kiljunen, Jaana: Lypsyrotujen jalostusarvostelussa ei uusia yllättäjiä. Nauta, 2003, nro 2, s. 34. (suomeksi)