Kollektiivinen turvallisuusjärjestö

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta CSTO)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kollektiivinen turvallisuusjärjestö
Организация Договора о коллективной безопасности
Järjestön lippu
Järjestön lippu
Perustettu 7. lokakuuta 2002
Tyyppi sotilasliitto
Päämaja Venäjä Moskova, Venäjä
Jäsenet  Venäjä
 Armenia (jäädytetty)
 Valko-Venäjä
 Kazakstan
 Kirgisia
 Tadžikistan
Viralliset kielet venäjä
Pääsihteeri Imangali Tasmagambetov
Aiheesta muualla
Sivusto

Kollektiivinen turvallisuusjärjestö[1] (myös Kollektiivisen turvallisuussopimuksen järjestölähde?, ven. Организация Договора о коллективной безопасности, Organizatsija Dogovora o kollektivnoi bezopasnosti, lyhenne ODKB) on Itsenäisten valtioiden yhteisön vuonna 1992 allekirjoitettuun kollektiiviseen turvallisuussopimukseen perustuva sotilasliitto.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimus allekirjoitettiin Taškentissa Armenian, Kazakstanin, Kirgisian, Tadžikistanin, Uzbekistanin ja Venäjän kesken. Azerbaidžan liittyi siihen syyskuussa 1993 sekä Georgia ja Valko-Venäjä joulukuussa. Sopimus tuli voimaan huhtikuussa 1994.

Toukokuussa 2002 jäsenvaltiot allekirjoittivat Chișinăussa perussopimuksen, joka kehitti sopimuksesta Kollektiivisen turvallisuussopimuksen järjestön (ODKB). Tämä astui voimaan 7. lokakuuta 2002.[2] Pääsihteeriksi nimitettiin Nikolai Bordjuža. ODKB hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen tarkkailijajäseneksi. Sen tärkeimmiksi tehtävät ovat 1 500 miehen nopean toiminnan joukkojen ylläpito, terrorismin vastainen toiminta ja ilmapuolustuksen koordinointi.

Iranin mahdollisesta jäsenyydestä on puhuttu jo vuodesta 2007 lähtien, mutta maa ei ole toistaiseksi liittynyt sotilasliittoon tai sen tarkkailijajäseneksi.[3][4]

Armenia ilmoitti jäädyttävänsä jäsenyytensä järjestössä helmikuun 2024 lopulla. Maan pääministeri Nikol Pašinjan kertoi syyksi turvallisuusjärjestön tehottomuuden vastata Armeniaan kohdistuviin turvallisuushaasteisiin.[5]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sen tarkoitus on syventää kollektiivisesti jäsenmaiden sotilaallista ja poliittista yhteistoimintaa. Sopimuksen mukaan jäsenvaltiot pidättäytyvät voimankäytöstä toisiaan vastaan, eivät liity muihin sotilasliittoihin. Sotilasliiton perussopimuksen 4. artiklan mukaan hyökkäys yhtä jäsenvaltiota vastaan on hyökkäys kaikkia vastaan.[2] Sopimus solmittiin viideksi vuodeksi. Se uusittiin 1999, jolloin Azerbaidžan, Georgia ja Uzbekistan kieltäytyivät jatkamasta sitä. Uzbekistan liittyi 1997 perustettuun GUAM-ryhmään Azerbaidžanin, Georgian, Moldovan ja Ukrainan kanssa, joka nähtiin Venäjän vastapainoksi. Armenian motivaatioksi on nähty puolustautuminen Azerbaidžania vastaan Vuoristo-Karabahin kiistassa.

Nykyiset jäsenet ovat Armenia, Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Valko-Venäjä ja Venäjä. Vuoteen 2005 mennessä ne ovat järjestäneet yhteisiä sotaharjoituksia, kuten terrorismin vastaisen harjoituksen Kazakstanissa ja Kirgisiassa. Vuonna 2005 Uzbekistan erosi GUAM:stä ja liittyi jälleen ODKB:hen Minskin kokouksessa 2006.

Helmikuussa 2009 ODKB päätti Moskovan kokouksessaan perustaa yhteiset nopean toiminnan joukot.[6] Sopimus tästä allekirjoitettiin Moskovassa kesällä, jolloin Valko-Venäjä boikotoi tapaamista liittyen siihen kuitenkin syksyllä 2009.[7]

Armenia ja Kirgisia ovat kritisoineet sotilasliiton kyvyttömyyttä toimia jäsenmaihin kohdistuneiden hyökkäyksien torjumisessa.[8] Järjestöä on myös arvosteltu autoritaaristen hallitusten suojelemisesta leimaamalla niitä arvostelevat tahot terroristeiksi, kuten Kazakstanissa, jonne CSTO lähetti joukkojaan.[9]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestön nykyisenä pääsihteerinä toimii kazakstanilainen Imangali Tasmagambetov, joka aloitti toimessa tammikuussa 2023.[10]

Jäsenvaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarkkailijavaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Armenia | Pitkäaikaisten liittolaisten välirikko syvenee, Armenian pääministeri arvostelee Venäjää Helsingin Sanomat. 26.11.2023. Viitattu 8.12.2023.
  2. a b COLLECTIVE SECURITY TREATY ORGANIZATION Ministry of Foreign Affairs of the Republic of Armenia. 2023. Viitattu 8.12.2023. (englanniksi)
  3. Iran could join CSTO: Bordyuzha Tehran Times. 14.5.2007. Viitattu 8.12.2023. (englanniksi)
  4. Russia Frustrated By Refusal Of Uzbekistan, Turkmenistan To Cooperate On Security Eurasianet. 20.3.2015. Viitattu 8.12.2023. (englanniksi)
  5. Pashinian Says Armenia Freezes Membership In Russian-Led Security Alliance RadioFreeEurope/RadioLiberty. 23.2.2024. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)
  6. CSTO's rapid-reaction force to equal NATO's - Medvedev Sputnik International. 4.2.2009. Viitattu 8.12.2023. (englanniksi)
  7. Valko-Venäjä liittyy Venäjän johtamaan sotilasyhteistyöhön Yle Uutiset. 20.10.2009. Viitattu 8.12.2023.
  8. Rickleton, Chris: Russia's Unhappy Club: The CSTO Radio Free Europe/Radio Liberty. 13.10.2022. Viitattu 8.12.2023. (englanniksi)
  9. Analysis | Kazakhstan called for assistance. Why did Russia dispatch troops so quickly? Washington Post. 9.1.2022. Viitattu 8.12.2023. (englanniksi)
  10. Имангали Тасмагамбетов стал генеральным секретарем ОДКБ Tengrinews.kz. 1.1.2023. Viitattu 8.12.2023. (venäjäksi)
  11. a b INFORM.KZ: Afghan and Serbian parliaments acquire observer status at CSTO PA Казинформ. 12.4.2013. Arkistoitu 24.1.2023. Viitattu 28.4.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]