C. Northcote Parkinson
.jpg)
Cyril Northcote Parkinson (30. heinäkuuta 1909 Durham – 9. maaliskuuta 1993 Guernsey) oli englantilainen historiantutkija ja kirjailija. Parhaiten hänet tunnetaan luomistaan Parkinsonin laeista.[1]
Akateemisella urallaan Parkinson keskittyi merenkulun historiaan, etenkin Napoleonin aikaan. Hän luennoi Englannin, Malaijan ja Yhdysvaltain yliopistoissa. Vuonna 1960 hän luopui akateemisesta urastaan ja keskittyi kirjoittamiseen ja vierailuluentoihin. Hän kävi Suomessa vuonna 1961.[2] Parkinson kirjoitti useita julkista hallintoa ja byrokratiaa ruotivia satiirisia teoksia,[1] jotka aluksi ilmestyivät esseinä The Economistissa[3].
Lait[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Parkinsonin ensimmäisen lain mukaan työllä on taipumus paisua ja viedä tekijältään kaikki aika, joka siihen on käytettävissä.[4] Tästä seuraa välillisesti, että henkilökunnan määrä virastoissa kasvaa ennalta määrätyllä nopeudella riippumatta suoritettavan työn määrästä. Byrokraatit pyrkivät moninkertaistamaan alaistensa lukumäärän ja keksimään työtä toisilleen.[5] Parkinson kehitti tämän kuuluisimman lakinsa tutkittuaan Brittiläisen imperiumin kehitystä. Hänen tunnetuin esimerkkinsä koski Ison-Britannian siirtomaaministeriötä, jonka virkamiesten lukumäärä oli kasvanut vuosikymmenien ajan keskimäärin 5,7 prosenttia vuodessa, ja näin tapahtui jonkin aikaa vielä senkin jälkeen, kun monet suurimmat siirtomaat olivat itsenäistyneet.lähde?
Parkinsonin toisen lain mukaan menot nousevat automaattisesti yhtä suuriksi kuin tulot. Tämä pätee niin yksityisiin ihmisiin kuin kokonaisiin valtioihinkin. Kun henkilön – tai valtion – tulot nousevat, ryhdytään miettimään, miten ja mihin tulojen lisäys käytetään. Tulonlisä hupenee vähin äänin, ja lopulta menot kasvavat tulojen ohi.[5]
Parkinsonin kolmas laki on vähenevän pätevyyden laki, jonka mukaan etenkin ylimmän virkamiesluokan epäpätevyys kasvaa ja koulutus jää riittämättömäksi virka-aseman vaativuuteen nähden.[5]
Parkinsonin triviaalisuuden lain mukaan organisaatiot keskittyvät suhteettoman paljon triviaaleihin asioihin. Syynä tähän on se, että kaikki pystyvät esittämään näkemyksiään suhteellisen triviaaleista asioista, kuten polkupyöräsuojan katon materiaalista, mutta eivät oleellisimmista asioista, kuten ydinvoimalan rakentamisesta.lähde?
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Parkinsonin laki eli tie menestykseen paperisodan kautta, Tammi 1958
- Tuhlaamisen taito eli Parkinsonin toinen laki, Tammi 1960
- Rouva Parkinsonin laki, Tammi 1969
- Viivytyksen laki, Tammi 1971
- Parkinsonin lait (kokoomateos), Tammi 1980
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Otavan iso tietosanakirja, osa 6. 1963.
- Muistatko Parkinsonin lait? Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1994, s. 83. Otava 1993 ISBN 951-1-12765-9
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Rogers, Helena: Obituary: Professor C. Northcote Parkinson The Independent. 1993. Viitattu 20.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Greis, Pirkko – Lodin, Nils: Vuoden uutistapahtumat kuvina 1961, s. 74. Helsinki: Interkuva, 1962.
- ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Parkinson, C. Northcote567”, Otavan kirjallisuustieto. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ Parkinson's Law. Economist (englanniksi)
- ↑ a b c Muistatko Parkinsonin lait? Mitä Missä Milloin 1994, s. 83. Otava, 1993. ISBN 951-1-12765-9
| ||||||||||||||||||||||
