César Cui

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
César Cui
Ilja Repin: César Cui, 1890, Tretjakovin galleria

César Antonovitš Cui (ven. Цезарь Антонович Кюи, 6. tammikuuta (J: 6. tammikuuta) 1835 Vilna, Venäjän keisarikunta13. maaliskuuta 1918 Pietari, Venäjän neuvostotasavalta) oli venäläinen säveltäjä ja musiikkikriitikko.[1] Hän kuului Mili Balakirevin johtamaan kansallismieliseen Viiden ryhmään.

Cui oli syntyperältään ranskalais-liettualainen. Hän syntyi Vilnassa, nykyisessä Liettuan pääkaupungissa, sai lapsena opetusta musiikissa ja aloitti sotilaallisen uran Pietarissa. Hänestä tuli linnoitusten asiantuntija.[1] Vuonna 1857 Cui tapasi Balakirevin ja alkoi vakavammin kirjoittaa ja arvostella musiikkia vapaa-ajallaan. Cui osoittautuikin hyvin tuotteliaaksi säveltäjäksi: lukuisten piano- ja kamarimusiikkiteosten lisäksi hän sävelsi peräti viisitoista oopperaa, useita kuoro- ja orkesteriteoksia sekä satoja lauluja.

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cuin oopperoista ensimmäisenä esitettiin julkisesti William Ratcliff, joka perustuu Heinrich Heinen tragediaan. Tämä tapahtui vuonna 1869, mutta teos ei saanut kovin hyvää vastaanottoa osaksi Cuin oman kritiikin purevuuden vuoksi. Jean Richepinin näytelmään perustuvat Le Flibustier ensiesitettiin Pariisin Opera-Comiquessa vuonna 1894, mutta jäi vallalla olleen Wagner-huuman jalkoihin. Cuin menestyksekkäämpiä näyttämöteoksia olivat yksinäytöksinen ooppera Mandariinipoika, kolminäytöksinen Puškinin tekstiin perustuva Kaukasuksen vanki sekä Mademoiselle Fifi (1903), jossa esikuvana oli Guy de Maupassantin novelli.

Cuin teokset eivät ole yhtä kansallishenkisiä kuin muiden Viiden ryhmän jäsenten. Puškinia lukuun ottamatta hänen oopperansa eivät ole venäläisperäisiä, lauluista ja kuoroteoksista sen sijaan useampi. Hänen sävellystyyliään on verrattu enemmänkin ranskalaisiin säveltäjiin ja Robert Schumanniin kuin venäläisiin aikalaisiinsa.

Kirjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cuin asema Venäjän armeijassa pakotti hänet julkaisemaan ensimmäiset kriitikonuransa artikkelit salanimellä. Salanimi koostui kolmesta asteriskista (***), mutta Pietarin musiikkipiireissä oli yleisesti tiedossa kuka oli tekstien takana. Cui peräänkuulutti musiikissa omaperäisyyttä. Hänen sarkastinen tyylinsä sekä Beethovenia varhaisemman musiikin syrjintä antoivat hänelle lisänimen "musiikkinihilisti".

Cui kirjoitti miltei 800 artikkelia useisiin Venäjän ja Euroopan lehtiin vuosien 1864 ja 1918 välisenä aikana. Näistä huomattava osa (noin 300) käsitteli oopperoita. Myöhemmällä iällään Cui kääntyi uusia "modernisteja" kuten Richard Straussia vastaan, ja hänen viimeiset julkaistut artikkelinsa olivat säälimättömiä parodioita (esimerkiksi Гимн футуризму ("Hymni futurismille") ja Краткая инструкция, как, не будучи музыкантом, сделаться гениальным модерн-композитором ("Lyhyt ohje kuinka tulla nerokkaaksi moderniksi säveltäjäksi olematta muusikko").Varsinaisen ammattinsa nimissä Cui julkaisi myös useita linnoituksia käsitteleviä kirjoja ja artikkeleita.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

César Cui ja Bolšoi-teatterin taiteilijoita, 1902
  • Orkesterimusiikki
    • Orkesterisarja nro 1 op.20 "Suite miniature" (1882)
    • Orkesterisarja nro 2 E-duuri op.38 (1887)
    • Orkesterisarja nro 3 g-molli op.43 "In modo populari" (1890)
    • Orkesterisarja nro 4 op.40 "A Argenteau" (1887)
    • Suite concertante op.25 viululle ja orkesterille (1884)
  • Oopperoita:
    • Kaukasuksen vanki (1857/58)
    • Mandariinipoika (1859)
    • William Ratcliff (1861-68)
    • Angelo (1871-75)
    • Le Flibustier (1888/89)
    • Mateo Falcone (1906/07)
  • Kamarimusiikkia:
    • Jousikvartetto nro 1 c-molli op.45 (1890)
    • Jousikvartetto nro 2 D-duuri op.68 (1907)
    • Jousikvartetto nro 3 Es-duuri op.91 (1913)
    • Viulusonaatti D-duuri op.84 (vor 1870)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Cesar Cui's 50-års jubileum. Nya Pressen, 07.01.1910, nro 4, s. 4. Kansalliskirjasto Viitattu 19.07.2014.