Cécile Chaminade

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Cécile Chaminade

Cécile Louise Stéphanie Chaminade [šaminad] (8. elokuuta 1857 Pariisi13. huhtikuuta 1944 Monte Carlo) oli ranskalainen pianisti ja säveltäjä.

Chaminaden musikaalisuus huomattiin hyvin varhain, ja hänen äitinsä alkoi opettaa hänelle pianonsoittoa, vaikka isä vastusti tyttärensä musiikkiopintoja. Chaminade otti pianotunteja Félix Le Coyppeyltä, Auguste Savardilta ja Martin-Pierre Marsickilta ja sävellystunteja Benjamin Godardilta. Camille Saint-Saëns, Emmanuel Chabrier ja Georges Bizet kannustivat häntä jatkamaan uraansa.

Varovaisen varhaistyön 1. pianotrion op. 11 (1880) jälkeen mm. seuraavat teokset ovat merkittäviä hänen urallaan: sarja orkesterille (1881), koominen ooppera La Sévillane op. 10 (1882), pianotrio nro 2 op. 34 (1887) sekä konservatorion tilaama concertino huilulle ja orkesterille op 107 (1902), joka jäi hänen viimeiseksi sinfoniseksi työkseen.

Chaminade sävelsi ensi sijassa pianomusiikkia, mutta hän esitti vuonna 1888 kolme sinfonista teostaan: baletin Kallirhoe op 37 Marseillessa, konserttikappaleen pianolle ja orkesterille op. 40 ja draamallisen kuorosinfonian Amatsonit op. 26 Anversissa.

Cécile Chaminaden tuotanto käsittää yhteensä noin 200 romanttisen tyylin sävellystä ja noin 150 salonkiteosta pianolle. Hänen ensiesiintymisensä Yhdysvalloissa tapahtui Philadelphian orkesterin solistina 7. marraskuuta 1908, kun hän esitti orkesterin kanssa konserttikappaleensa pianolle ja orkesterille. Häntä arvostettiin konserttipianistina erityisesti Ranskassa ja Saksassa.