Bulgaria osana Bysantin valtakuntaa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bysantin valtakunnan kartta vuonna 1180.

Bulgaria osana Bysantin valtakuntaa viittaa aikaan vuosina 1018–1185, jolloin Bulgarian valtakunta oli osa Bysantin valtakuntaa. Bysantti valloitti koko Bulgarian ensimmäisen valtakunnan vuonna 1018 ja se itsenäistyi jälleen toisena Bulgarian valtakuntana vuonna 1185.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Basileios II, joka valloitti Bulgarian ensimmäisen valtakunnan, teki vain pieniä muutoksia tapaan hallita Bulgarian aluetta[1]. Esimerkiksi Bulgarian kirkko säilyi edelleen erillisenä elimenään[2]. Basileioksen kuoleman jälkeen asiat kuitenkin muuttuivat. Koko valtakunta ajautui kaaokseen ja hallitsijat vaihtuivat usein, kunnes valtaan noussut Aleksios I Komnenos vakiinnutti tilanteen.[3]

Bulgarian piispat eivät sittemmin enää esimerkiksi voineet valita Bulgarian patriarkkaa itse, vaan kirkko ajautui kreikkalaiseen valtaan. Papisto vaihtui bulgarialaisista kreikkalaiseen ja myös maanomistajista tuli kreikkalaisia. Maanomistus vaihdettiin pronoia järjestelmään, jossa maanomistajuus ei periytynyt, jolloin he yrittivät elinaikaan saada maasta irti kaiken mahdollisen. Vuonna 1040 Petûr Kaloyan, Bulgarian hallitsija Samuilin jälkeläinen, toteutti epäonnistuneen kapinan vallaten ensin Skopjen ja sittemmin Traakian, Makedonian ja Epeiroksen alueet. Kapina ei kuitenkaan ollut luonteeltaan niinkään nationalistinen, kuin sosiaalipoliittinen. Kapinaan liittyi myös useita kreikkalaisia, jotka kokivat hallinnon sortavaksi. Vuonna 1041 liittolaiset pettivät Petûrin, hänet sokaistiin ja bysanttilaiset saivat hänet vangikseen. Hänen vangiksi ottajien joukoissa oli varjagikaartin päällikkö Harald Ankara, josta tuli myöhemmin Norjan prinssi ja Oslon perustaja.[2] Romanos III:nen valtakaudella maan verotusjärjestelmä vaihdettiin ankarampaan bysanttilaiseen järjestelmään[3]. Sittemmin kapinointia Bulgarian alueella tapahtui harvemmin ja nekin olivat luonteeltaan sosiaalisia. Bulgarialaisten sulautumisen kreikkalaisiin esti lähinnä bogolismi, joka oli suositumpaa slaavien kuin kreikkalaisten keskuudessa.[2]

1180-luvulla Sisilian Bysantilta kaapanneet normannit hyökkäsivät Kreikkaan ja Adrianmeren alueelle. Tästä syystä verotusta korotettiin entisestään ja yhä useampia kutsuttiin asepalvelukseen. Vuonna 1185 kaksi maanomistajaa, Petût ja Asen, pyysivät helpotuksia itselleen, mutta niistä kieltäydyttiin. Bysanttilainen virkamies jopa löi toista heistä kasvoihin. Nämä tapahtumat taas johtivat uuteen kapinaan, jonka myötä suurin osa itäisestä Bulgariasta joutui kapinallisten käsiin ja lopulta toisen Bulgarian valtakunnan perustamiseen.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • R. J. Campton: A Concise History of Bulgaria. Cambridge University Press, 2005. ISBN 978-0-521-85085-8. (englanniksi)
  • Chary, Frederick B.: The history of Bulgaria. ABC-CLIO, 2011. ISBN 978–0–313–38446–2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Campton 2005, s. 21
  2. a b c Campton 2005, s. 22
  3. a b Chary 2011, s. 15
  4. Campton 2005, s. 24