Bulat Okudžava
Bulat Šalvovitš Okudžava (ven. Була́т Ша́лвович Окуджа́ва, georg. ბულატ ოკუჯავა; 1924 Moskova, Neuvostoliitto[1] – 1997[2] Pariisi, Ranska[3]) oli neuvostoliittolainen prosaisti ja runoilija. Hänen aloitteestaan syntyi laululiike, johon kuului myöhemmin esimerkiksi Vladimir Vysotski. Laululiikkeen nimi oli Taiteilijan laulu (ven. авторская песня, avtorskaja pesnja).[2]
Okudžava kirjoitti yli 200 laulua ja runoa.[2] Okudžavan runot ovat sekoitus venäläistä kansanrunoutta ja 1400-luvun ranskalaista chansonnier-tyyliä.lähde?
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bulat Okudžava syntyi kommunistiseen perheeseen, joka oli kotoisin Tbilisistä Gruusiasta. Okudžavan isä oli georgialainen ja äiti armenialainen. Bulat Okudžava oppi venäjän, jota kotona käytettiin. Vanhemmat sanoivat aina, että "puhutaan Leninin kieltä – venäjää".[2]
Okudžavan isä oli NKP:n korkea georgialainen virkamies, joka pidätettiin ja teloitettiin vuonna 1937 Stalinin puhdistuksissa saksalaisena vakoojana. Myös Bulatin äiti pidätettiin, ja hän oli vankileirillä vuoteen 1955 asti.[2]
Työpaikat ja tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bulat Okudžava liittyi 17-vuotiaana vuonna 1941, vuosi ennen koulun päättymistä, vapaaehtoisena puna-armeijan jalkaväkirykmenttiin ja osallistui vuodesta 1942 taisteluihin natsi-Saksaa vastaan. Sodan jälkeen hän palasi vuonna 1945 Tbilisiin, suoritti lukion loppuun ja valmistui Tbilisin yliopistosta vuonna 1950. [4] Sen jälkeen hän työskenteli venäjän kielen opettajana[2] Shamordinon kylässä Kalugan oblastissa ja myöhemmin itse Kalugan kaupungissa. Siellä ilmestyi hänen ensimmäinen runokokoelmansa Lirika (1956). [4]
Stalinin kuoleman jälkeen Okudžava palasi vuonna 1956 Moskovaan, jossa hän toimi Molodaja Gvardija -lehden (Nuori kaarti) toimituksessa. Myöhemmin hän oli runo-osaston esimiehenä kulttuurilehdessä Literaturnaja gazetassa,[2] joka ilmestyi koko Neuvostoliiton alueella. [4]
Okudžavan esikoisrunokokoelma ilmestyi vuonna 1956[1]. Hän oli vapaa kirjailija vuodesta 1961,[2] jolloin pienoisromaani Voi hyvin koulupoika! ilmestyi huomiota saaneessa antologiassa Tarusskije stranitsy, jossa julkaistiin aiemmin kiellettyjä tekstejä. Myöhemmässä proosassa hän yhdisteli historiaa ja arjen kuvausta.[1]
Okudžava nousi lauluillaan 1960-luvulla Neuvostoliiton suuren yleisön suosikiksi. Ensimmäisen neuvostoliittolaisen äänilevynsä hän sai julkisuuteen vuonna 1976, mutta epävirallisia Samizdat-äänitteitä hänen tuotannostaan levisi jo 1950-luvulla. Hän ei esittänyt lauluissaan avointa tai suorasanaista yhteiskuntakritiikkiä, mutta alakuloiseen ja lempeään ilmaisuun oli kätkettynä purevaa ironiaa erilaisia arjen epäkohtia kohtaan. Sanasto on korostetun yksinkertaista, juonelliset kertomukset, teemat perinteisiä kuten ystävyys, rakkaus, pettymys, usko ja toivo. Miljöönä on Moskovan kaupunki. Hän on itse säveltänyt osan lauluistaan, mutta osa on muiden säveltämiä. Jotkut hänen teksteistään elävät vain kirjallisina.[4]
Okudžava vieraili Suomessa vuonna 1983. Bulat Okudžavan syntymän 90-vuotisjuhlan kunniaksi Suomessa järjestettiin konserttisarja 9.5.2014. Järjestäjänä toimi Cultura-säätiö yhdessä venäläisen Oktava-laulelmaklubin kanssa.[2]
Bulat Okudžava kuoli pariisilaisessa sairaalassa,[2] ja hänet on haudattu Vagankovon hautausmaalle Moskovaan. Okudžavan kotitalon seinässä Moskovan Arbat-kadulla numerossa 43 on laatta, jossa lukee ”Bulat Okudžava asui täällä”. Okudžavan datša Peredelkinossa on museona.lähde?
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Päivälliset Bonapartelle. (Svidanije s Bonapartom, 1983.). Suomentanut Ulla-Liisa Heino. Helsinki: Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2768-X. Sarja: Neuvostokirjallisuutta
- Voi hyvin koulupoika! pienoisromaani antologiassa Kananjumala: uutta venäläistä proosaa, toim. Hans Björkegren, suom. Esa Adrian ja Markku Lahtela, Tammi, 1963
Suomennetut runot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Uuden runon Venäjä, toim. Toivo Flink, Petrozavodsk 1989, Karjala. ISBN 5-7545-0041-6. Runot on suomentanut Taisto Summanen.
- Francois Villonin laulu (Молитва [Франсуа Вийона])
- Gruusialainen laulu (Грузинская песня)
- Ihailkaa toisianne... (Давайте восклицать...)
- Laulu avatusta ovesta (Песенка об открытой двери)
- Laulu Mozartista (Песенка о Моцарте)
- Laulu pitkästä matkasta (Песенка о дальней дороге)
- Laulu öisestä Moskovasta (Надежды маленький оркестрик)
- Sotamiehen laulu (А мы с тобой, брат, из пехоты...)
- Runous (lehti) 1983; nro 1. Runot on suomentanut Katja Losowitch,
- Francois Villon (Молитва [Франсуа Вийона], 1964)
- Miten oppia piirtämään (Если ты хочешь стать живописцем..., 1964)
- Idän ja lännen runot: valikoima Neuvostoliiton ja Amerikan uutta runoa, suom. ja toim. Markku Lahtela ja Anselm Hollo, Helsinki: Weilin + Göös 1963. Runojen raakakäännös Zoja Kunttu, suom. Markku Lahtela
- Laulu avoimesta ovesta (Песенка об открытой двери)
- Parasta mitä tiedän
- Taidemaalarit (Живописцы)
- Laulu Moskovan muurahaisesta (Песeнка о московском муравье, 1959), suom. Kaj Chydenius, Kulttuurivihkot 1986; nro 8
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Neuvostoliiton valtionpalkinto vuonna 1991, jolloin palkinto myönnettiin viimeisen kerran
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Okudzava, Bulat”, Otavan kirjallisuustieto, s. 549. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ a b c d e f g h i j Bulat Okudžava -konsertti 2014. Cultura-säätiö (Web Archive 2016).
- ↑ Bulat Okudžava. Yle.fi 21.11.2011.
- ↑ a b c d Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10266–10267, art. Okudžava, Bulat. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bulat Okudžava Elonetissä.
- Bulat Okudžavan sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Bulat Okudžavan sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Ylen Elävä arkisto: Bulat Okudžavan haastattelu 1983.
| ||||||||||||||||||||||||||
