Buddy Rich

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Buddy Rich vuonna 1977

Bernard ”Buddy” Rich (30. syyskuuta 19172. huhtikuuta 1987) oli yhdysvaltalainen jazzmuusikko, jota usein pidetään edelleen maailman parhaana rumpalina.[1][2] Hänen vaikutuksensa rumpujen soittoon ja soittajiin on kiistaton. Richin ura alkoi vain 18-kuukautisena,[3] ja jatkui hänen kuolemaansa saakka. Rich pystyi soittamaan äärettömän monimutkaisia sovituksia tarkasti, esiintyen tuntikausia big bandin kanssa - vaikka ei koskaan oppinut lukemaan musiikkia kuin auttavasti - ja kieltäytyi harjoittelemasta, soittaen vain esiintyessään[3]. Erityisesti virvelityöskentely oli omaa luokkaansalähde?.

Vuonna 1948 Rich mursi urheillessaan vasemman kätensä, ja joutui pitämään kipsiä kuusi viikkoa. Koska hän oli sopinut kahden viikon keikan New Yorkin Paramount Theatreen ja lukuisia muita esiintymisiä, hän soitti kaikki keikat vasen käsi kipsissä. Rumpali Jo Jones totesi, että jos Richin käsi paranee tulisi jonkun murtaa se uudelleen.[3] Vuonna 1949 Rich - hyvin tietoisena omista taidoistaan - suivaantui Louie Bellsonin kehittämästä ideasta käyttää kahta bassorumpua rumpusetissä. Hän esitti 20 minuuttia pitkän soolon kahdella bassorummulla Paramount Theatressa, jolle yleisö hurrasi kymmenen minuuttia. Tähän Rich totesi kuivasti, että Belssonin tulisi opetella soittamaan ensin yhtä bassorumpua kunnolla, ennen kuin lisäisi toista settiinsä.[3] Heinäkuussa 1965 Rich esiintyi mestarirumpaleiden Elvin Jonesin, Art Blakeyn ja Louie Bellsonin kanssa. Konsertin viimeisenä esiintyjänä oli Rich, joka paikalla olleiden kriitikoiden ja yleisön mukaan todisti olevansa mestareiden mestari.[3]

Rich esiintyi ja levytti lukemattomien jazzin supertähtien kanssa, kuten Dizzy Gillespie, Louis Armstrong, Art Tatum, Tommy Dorsey, Duke Ellington, Artie Shaw, Charlie Parker, Miles Davis, Frank Sinatra, Gene Krupa, Lionel Hampton, Mel Tormé, Harry James ja Charlie Ventura. Hänet tunnettiin erittäin kriittisenä ja vaativana muusikkona, joka ei hyväksynyt keskinkertaisuutta tai ammattitaidottomuutta[3]. Toisaalta hän oli myös huumorintajuinen ja hauska persoona, jonka vuoksi hän esiintyi useasti Johnny Carsonin The Tonight Show’ssa ja lukuisissa muissa televisio-ohjelmissa.

Richillä todettiin aivokasvain 1987 ja hän menehtyi sydänkohtaukseen vaativan aivoleikkauksen jälkeen.

Tämän päivän huippurumpaleista muun muassa Neil Peart, Charlie Watts, Steve Smith, Steve Gadd, Phil Collins, Carl Palmer, Dave Weckl, Vinnie Colaiuta ja Ed Shaughnessy pitävät Richiä esikuvanaan. Myös edesmennyt Led Zeppelinin rumpali John Bonham aloitti uransa kopiomalla Richin soittoa. Rich piti Bonhamin tyylistä, ja nimesi hänet yhdeksi rumpaleista, jolta hän voisi oppia jotain uuttalähde?.

Richille on myönnetty useita arvostettuja palkintoja kuten Downbeat Magazine Hall of Fame Award, The Modern Drummer Magazine Hall of Fame Award ja The Jazz Unlimited Immortals of Jazz Award.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tormé, Mel: Traps the Drum Wonder: The Life of Buddy Rich

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Krupa, Gene: ”The greatest drummer ever drawn breath.”
  2. Morgenstern, Dan: ”Without a doubt, the greatest drummer who has ever lived.”
  3. a b c d e f Tormé, Mel: Traps the Drum Wonder: The Life of Buddy Rich. 1991.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.