Siddhartha Gautama

Wikipedia
Ohjattu sivulta Buddha Shakyamuni
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Osa artikkelisarjaa
Buddhalaisuus

Lotus-buddha.svg

Historia

Gautama Buddha
Buddhalaiset neuvostot

Perusteet

Neljä jaloa totuutta
Jalo kahdeksanosainen polku
etiikka
Nirvana · valaistuminen
Kolme jalokiveä:
(dharma · sangha · Buddha)

Tärkeitä käsitteitä

Kolme olemassaolon merkkiä:
(dukkha · anicca · anatta)
Skandha · Samsara
Jälleensyntymä
Pratītya-samutpāda · Karma

Harjoittaminen

Bodhisattva
Pāramitā · Buddhalainen meditaatio

Koulukunnat

Theravāda · Mahāyāna
Vajrayāna

Dharma Wheel.svg

 n  k  m 

Siddhārtha Gautama (sanskritia; devanagari: सिद्धार्थ गौतम; pāliksi Siddhattha Gotama) oli nepalilainen prinssi, josta tuli lopulta hengellinen opettaja, Buddha eli "valaistunut". Siddhārtan elinajasta ei ole täyttä varmuutta, mutta useimmat historiantutkijat uskovat hänen syntyneen noin vuonna 563 eaa. ja kuolleen noin vuonna 483 eaa. Hänen opetuksensa ovat synnyttäneet buddhalaisen uskonnon. Hänen Dharma-opetuksensa koostuvat neljästä totuuden perustasta:

1. Totuus kärsimyksestä: olemassaolon osana, universaalina 2. Totuus kärsimyksen syystä: on syy kärsimykselle ja se on halu (craving) 3. Totuus kärsimyksestä irtaantumisesta: on mahdollista irtaantua halusta ja näin kärsimyksestä 4. Totuus matkasta kärsimyksen poistamiseksi: on polku, joka johtaa pois harhasta ja se on "Jalo kahdeksanosainen polku".


Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prinssi Siddhartha. Gandhara, 2.–3. vuosisata jaa.
Buddhan patsas

Tiedot Siddhārtha Gautaman elämästä perustuvat hyvin suuressa määrin buddhalaiseen traditioon, jonka historiallisesta tarkkuudesta ei aina ole takeita.

Hänen isänsä oli nykyisessä Etelä-Nepalissa sijainneen pienen Śākyan kuningaskunnan kuningas Śuddhodana (pāliksi Suddhodana) ja hänen äitinsä kuningatar Māyā. Perinteen mukaan Māyā näki unta, jossa Siddhārtha saapui hänen kohtuunsa lumivalkean norsun muodossa. Kymmenen kuukauden kuluttua unesta Siddhārta syntyi Lumbinīn kylässä, kun hänen äitinsä oli perinteen mukaisesti matkalla syntymäkotiinsa Devadahaan synnyttämään.

Māyā kuitenkin kuoli jo seitsemän päivän kuluttua Siddhārthan syntymästä. Siddhārthan äitipuoleksi ja kasvattajaksi tuli Māyān sisar, niin ikään kuningas Śuddhodanan vaimo Mahāprajāpatī (pāliksi Mahāpajāpatī). Perinteen mukaan Siddhārtrhan syntymäjuhliin osallistunut erakkotietäjä (ṛṣi) Asita ennusti lapsesta tulevan joko suuri kuningas (cakravartin) tai sitten suuri pyhimys (sadhu). Joidenkin perinteiden mukaan tämän seurauksena isä kasvatti Siddhārthan tarkasti suojattuna maailman pahuudelta.

16-vuotiaana Siddhārtha avioitui serkkunsa Yaśodharān (pāliksi Yasodharā) kanssa ja sai poikalapsen, joka sai nimekseen Rāhula. Ennen pitkää Siddhārthaa alkoi kiinnostaa, mitä palatsin ulkopuolella oli. Vastahakoisesti Siddhārthan isä antoi poikansa mennä päiväksi ulos palatsista, jotta hän voisi nähdä kaupunkinsa.

Isä kuitenkin halusi suojata poikaansa näkemästä kärsimystä. Kun Siddhārtha pääsi kaupunkiinsa, ihmisten piti olla nuoria ja terveitä. Siddhārthaa piti estää näkemästä köyhiä ja sairaita. Ihastellessaan kaupunkiaan Siddhārtha näki vanhuksen. Hän kummastui näkemästään, sillä ei ollut ikinä nähnyt vanhaa ihmistä. Siddhārtha meni kaupungin kujalle ja näki vanhuksen, sairaan, kuolleen ja askeetikon. Siddhārtha käsitti, että maailmassa on myös sairautta ja köyhyyttä.

29-vuotiaana Siddhārtha hylkäsi ylellisen elämänsä ja lähti palatsista. Ensimmäisenä Siddhārtha vaelsi etelään, Magadhan valtion (nykyisen Biharin osavaltion alueella, Intiassa) pääkaupunkiin Rājagṛhaan, jossa hän eli almuilla. Paikallisen kuningas Bimbisāran palvelijat kuitenkin tunnistivat hänet ja veivät isäntänsä luokse. Kuultuaan Siddhārthan tarinan kuningas tarjosi tälle jopa valtaistuinta, mutta Siddhārtha kieltäytyi kaikesta avusta ja jatkoi matkaansa eteenpäin.

Tämän jälkeen Siddhārtha otti itselleen gurun, saṁkhya-filosofi Āraḍa Kālāman. Varsin nopeasti Siddhārtha kuitenkin oppi kaiken mitä hänellä oli opetettavana. Huolimatta Kālāman pyynnöistä ryhtyä tämän seuraajaksi Siddhārtha kuitenkin jatkoi matkaansa eteenpäin. Seuraavaksi hän hakeutui toisen opettajan, Udraka Rāmaputran oppiin. Taas hän kuitenkin onnistui ylittämään opettajansa saavutukset. Siddhārtha ei pyynnöistä huolimatta ryhtynyt myöskään Rāmaputran seuraajaksi vaan jätti myös tämän yhteisön.

Seuraavaksi Siddhārtha vetäytyi metsissä elävien viiden erakkomunkin yhteisöön ja alkoi harjoittaa hyvin ankaraa askeesia. Yhteisön johtaja oli nimeltään Ajñāta Kauṇḍinya (pāliksi Aññāta Koṇḍañña). Siddhārthan harjoittama paasto oli niin ankaraa, että lopulta hän pyörtyi ravinnon puutteeseen. Lopulta herättyään hän kuitenkin suostui syömään vähän maitoa ja riisiä, joita hänelle tarjosi sattumalta paikalle osunut pikkutyttö lähikylästä. Tämän kokemuksen seurauksena Siddhārthan kerrotaan ymmärtäneen, ettei itsekieltäymys ole sen parempi vastaus elämän ongelmiin kuin yltäkylläisyydessä rypeminenkään. Tätä ajatusta on buddhalaisessa traditiossa korostettu tärkeänä opinkappaleena, josta käytetään nimitystä keskitie (sanskritiksi madhyamā-pratipad, pāliksi majjhimā paṭipadā).

Siddhārthan entiset toverit hylkäsivät hänet ajatellen hänen luopuneen henkisestä kilvoittelusta. Siddhārtha ei kuitenkaan antanut periksi vaan istui perinteisesti pyhänä pidetyn viikunapuun alle mietiskelemään. 49 päivää kestäneen mietiskelyn seurauksena Siddhārtha vihdoin saavutti valaistumisen, hänestä tuli buddha eli 'valaistunut'. Useimmiten tämän jälkeen Siddhārthasta on käytetty nimityksiä Śākyamuni ('Śākya-heimon viisas') tai Śākyamuni-buddha. Sūtrissa hän kutsuu itseään ja muita buddhia usein nimityksellä Tathāgata ('näin tullut' / 'näin mennyt').

Lopun aikaa elämässään hän opetti ihmisiä. Hän loi buddhalaisuuden ja opetti ihmisille, kuinka he voisivat valaistua. Hän tapasi hänestä eronneet askeetikot ja heistä tuli ensimmäiset buddhalaismunkit (sanskritiksi bhikṣu, pāliksi bhikkhu). Buddha kuoli 80-vuotiaana Kuśinagarissa, nykyisessä Uttar Pradeshin osavaltiossa, Intiassa. Legendan mukaan hän kuoli syötyään aterian, johon oli joutunut myrkyllisiä sieniä. Hän asettui levolle kyljelleen kahden puun väliin kiviselle istuimelle eräässä lehdossa. Buddhan tehdessä kuolemaa hänen oppilaansa Ānanda kysyi, mitä tämän ruumiilleensa pitäisi tehdä. Śākyamuni kehotti munkkeja ja nunnia keskittymään henkiseen kehitykseen ja jättämään kuolleen ruumiin kunnioituksen maallikoille. Buddhan viimeiset sanat olivat "Munkit, pitäkää mielessänne, että kaikki muodostumat ovat pysymättömiä. Ahkeroikaa tarkkaavaisina!" Legendan mukaan hänen tuhkansa jaettiin ja vietiin kahdeksaan salaiseen paikkaan ympäri maailmaa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gautama Buddha.
  • Siderits, Mark: Buddha The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)