Budapestin historia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Puuleikkaus Budasta vuodelta 1493.

Budapestin historia kertoo nykyisen Budapestin alueen historiasta roomalaisajasta nykypäivään.

Nykyisen Budapestin seutua asuttivat ensin kelttiläiset, kunnes roomalaiset perustivat alueelle ensin linnoituksen ja sitten Aquincumin kaupungin. Unkarilaiset saapuivat alueelle 800-luvun lopulla, ja yksi Unkarin kuningaskunnan ensimmäisistä kaupungeista kehittyi nykyisen Óbudan alueelle. Óbudan kehitys pysähtyi kuitenkin mongolien hyökkäykseen 1241–1242, ja mongolien vetäydyttyä Béla IV perusti Budan kaupungin nykyiselle Linnavuorelle. 1400-luvulla Buda ja Pest nousivat Unkarin tärkeimmiksi kaupungeiksi. Kuningas Matiaksen aikana Buda oli Alppien pohjoispuolisen renessanssin keskus.

Turkkilaiset valtasivat Budan vuonna 1541. Kaupunki oli turkkilaisten hallussa 140 vuotta, kunnes ristiretkeläisarmeija valtasi sen syyskuussa 1686. Unkari joutui Habsburgien valtaan. 1700-luvulla Unkarin hallinto- ja kulttuurikeskus oli Pozsony (Bratislava), kunnes tärkeimmät virastot siirrettiin Budaan vuonna 1785.

1800-luvun reformikaudella Budan ja Pestin välille rakennettiin ensimmäinen pysyvä silta, ja Pestissä käynnistettiin monia suuria julkisia rakennushankkeita. Vuoden 1872 lopussa Buda, Pest ja Óbuda yhdistettiin yhdeksi kaupungiksi, joka sai nimen Budapest. Yhdistämisen jälkeen kaupunki alkoi kasvaa ja väkiluku nousi nopeasti. Kauppa ja teollisuus lähtivät nousuun ja tehtaita perustettiin. Budapestin nykyinen kaupunkikuva on peräisin tältä ”kulta-ajalta”, joka päättyi ensimmäiseen maailmansotaan.

Toisen maailmansodan loppuvaiheessa Budapestissä käytiin ankaria taisteluita. Kolme neljäsosaa rakennuksista tuhoutui tai vaurioitui vakavasti ja 20 000 siviiliä sai surmansa. Sodan jälkeen Unkari kuului Neuvostoliiton etupiiriin. Vuonna 1950 muodostettiin ”Suur-Budapest”, kun kaupungin alueeseen liitettiin useita ympäristön kyliä ja kaupunkeja. Unkarin kansannousun aikana 1956 venäläiset panssarijoukot hyökkäsivät Budapestiin kahdesti, ja kaupungista pakeni ulkomaille 92 000 ihmistä.

Kesäkuussa 1989 noin 250 000 ihmistä osallistui Budapestissä Imre Nagyn ja muiden kansannousun uhrien muistotilaisuuksiin. Sosialistista järjestelmää vaadittiin ottamaan vastuu tapahtuneista vääryyksistä ja oikeudenloukkauksista. Keväällä 1990 järjestettiin ensimmäiset vapaat vaalit, ja viimeiset neuvostojoukot vetäytyivät Unkarista kesäkuussa 1991. Tie markkinatalouteen ei ole kuitenkaan ollut helppo, ja ajoittain väkivaltaisetkin mielenosoitukset ovat olleet yleinen näky Budapestin kaduilla. Vuoden 2006 protestien aikaan kaupungissa oli laajoja mellakoita ja mielenosoittajat valtasivat televisiotalon.

Aquincum[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli Aquincum

Nykyisen Budapestin seudulle saapui kelttiläisiä heimoja 200-luvulla eaa.[1] Yksi näistä heimoista oli eraviskit, joiden linnoitus ja tärkein asumus (oppidum) sijaitsi Gellértinvuorella.[2]. Vuoteen 89 mennessä roomalaiset perustivat alueelle Aquincumin linnoituksen, ja siitä tuli Ala-Pannonian provinssin pääkaupunki vuonna 106.[3] Toistuvien barbaarien hyökkäysten takia roomalaiset hylkäsivät kaupungin 400-luvun alussa.[4]

Unkarin kuningaskunnan syntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Budan taistelu 1686.

Unkarilaiset saapuivat maahan 800-luvun lopulla ja varmistivat hallintansa myös Tonavan länsipuolella vuonna 907.[5] Seitsemästä unkarilaisheimosta viisi asettui nykyisen Budapestin alueelle ja kaksi tärkeintä päällikköä, Árpád ja Kurszán, perustivat tukikohtansa sinne.[1][6] Unkarin kuningaskunta syntyi, kun Tapani Pyhä kääntyi kristinuskoon ja hänet kruunattiin Unkarin kuninkaaksi joko joulupäivänä vuonna 1000 tai uutena vuonna 1001. Kuningaskunnan hallintokeskukset, Esztergom ja Székesfehérvár, sekä nykyisen Budapestin aluella sijainnut Óbuda kehittyivät Unkarin ensimmäisiksi kaupungeiksi, sillä niiden kautta kulkivat myös ulkomaankaupan reitit.[7] Pestiin rakennettiin ensimmäinen kirkko vuonna 1046, ja kapinallisten surmaama piispa Gellért haudattiin sinne.[8]

Béla III:n (vallassa 1172–1196) hallituskaupunki oli vielä Esztergomissa, [9] mutta vuonna 1198 kuningas Imre muutti uuteen palatsiin Óbudaan. Silloin Óbudasta tuli käytännössä maan hallinnollinen keskus. Sen kehitys pysähtyi kuitenkin mongolien hyökkäykseen 1241–1242.[10] Mongolien vetäydyttyä Béla IV perusti Budan kaupungin nykyiselle Linnavuorelle. Kukkula sopi hyvin linnoitettavaksi ja sieltä voi kontrolloida Tonavan liikennettä.[1][11] Tästä lähtien 1800-luvulle saakka nykyisen Budapestin alueella oli kolme kaupunkia, Buda, Pest ja Óbuda.

1400-luvun alussa kuningas Sigismund rakensi kuninkaanlinnan Linnavuoren eteläkärkeen. Buda ja Pest nousivat Unkarin tärkeimmiksi kaupungeiksi. Ne olivat vapaita kuninkaan kaupunkeja, joilla oli täydellinen itsehallinto ja oikeus lähettää edustaja valtiopäiville.[12] Kuningas Matiaksen aikana Buda oli Alppien pohjoispuolisen renessanssin keskus, ja Matiaksen kirjasto oli hienoin käsikirjoituskokoelma Italian ulkopuolella.[13]

Turkkilaisten miehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkkilaiset valtasivat Budan ensimmäisen kerran Mohácsin taistelun jälkeen vuonna 1526,[14] mutta miehittivät sen pysyvästi vasta 1541.[15] Turkkilaisten miehityksen aikana Budan kaupunki kärsi pahoin. Kirkoista tehtiin moskeijoita ja kuninkaanlinnaa käytettiin ruutivarastona.[1] Vuoden 1683 Wienin piirityksen jälkeen keisari Leopold päätti karkottaa turkkilaiset Unkarista. Paavi Innocentius XI organisoi kansainvälisen ristiretkeläisarmeijan, joka valtasi Budan kahden kuukauden piirityksen jälkeen syyskuussa 1686.[16]

Habsburgien valta ja Unkarin kansallinen vallankumous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buda ja Pest noin vuonna 1840.

1700-luvulla Unkarin poliittisen ja hallinnollisen elämän sekä kulttuurin keskus ei ollut Buda vaan lähempänä Wieniä sijaitseva Pozsony (Bratislava). Pozsony toimi eräänlaisena Unkarin pääkaupunkina, kunnes tärkeimmät virastot siirrettiin Budaan vuonna 1785.[17] Vuonna 1790 Unkarin kruunu tuotiin Wienistä suuren kansallisen innostuksen vallassa takaisin Budaan.[18] Samalla valtiopäivät määräsivät, että kruunua on säilytettävä Budassa ja se saataisiin viedä sieltä pois vain ilmeisen vaaran uhatessa.[19]

1800-luvulla liberalismi ja sosiaaliset reformit saivat kannattajia etenkin Pestin aristokraattien joukosta. Yksi heistä oli kreivi István Széchenyi, joka pani muun muassa alulle kiinteän sillan rakentamisen Budan ja Pestin välille. Hän ymmärsi myös Tonavan säätelyn merkityksen sekä kaupan ja keinokastelun että turvallisuuden kannalta. Vuoden 1838 tulvassa kolme neljäsosaa Pestistä oli tuhoutunut ja noin 150 ihmistä hukkui.[1] Széchenyin ketjusilta rakennettiin Tonavan yli vuosina 1842–1849.[20] Tällä reformikaudella erityisesti Pestissä käynnistettiin monia suuria julkisia rakennushankkeita, kuten Kansallisteatteri, Tiedeakatemia ja Kansallismuseo.[21] Unkarin ensimmäinen rautatie rakennettiin Pestin ja Vácin välille 1846.[22]

Vuonna 1848 vallankumousaalto pyyhkäisi Euroopan yli. Lajos Kossuth vaati feodalismin loppua, ja nuoret radikaalit laativat Kahdentoista kohdan ohjelman, jossa vaadittiin radikaaleja uudistuksia, kuten Unkarin oman hallituksen perustamista, vuosittain Pestissä kokoontuvia valtiopäiviä, kansalliskaartia ja maaorjuuden poistamista. Runoilija Sándor Petőfi luki 15.3. runonsa Nemzeti Dal (Kansallislaulu) Kansallismuseon portailla. Syyskuussa 1848 syttyi vallankumoussota.[1][23] Itävallan keisarin joukot miehittivät Budan ja Pestin, mutta unkarilaiset valloittivat ne takaisin keväällä 1849. Sitä ennen keisarin tykistö oli ampunut hajalle Pestin rannan palatsit ja virastotalot.[24] Elokuussa 1849 unkarilaiset antautuivat. Unkarilaisten sotavankien piti rakentaa Gellértinvuorelle Sitadelli, linnake, jonka tarkoitus oli korostaa keisarin ylivaltaa ja varoittaa unkarilaisia ryhtymästä uudelleen kapinaan.[25]

Budapestin kaupungin yhdistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisari Frans Joosef allekirjoitti 22.12.1872 asetuksen, jolla Buda, Pest ja Óbuda yhdistettiin yhdeksi kaupungiksi nimeltään Budapest.[26] Siitä käynnistyi Budapestin "kulta-aika", taloudellinen, kulttuurinen ja intellektuaalinen kehitys, jota kaupunki ei ole kokenut sen jälkeen. Kauppa ja teollisuus lähtivät nousuun ja tehtaita perustettiin.[1] Vuosisadan vaihteessa Budapest oli maailman johtava myllykeskus, ja Csepelsaarelle muodostui Unkarin merkittävin teollisuuskeskus, jossa valmistettiin mm. aseita kaksoisvaltakunnan armeijalle.[27] Suurimmat tehtaat syntyivät metalliteollisuuden, laivan- ja koneenrakennuksen ja sähkötekniikan aloille. Suurin oli Ganzin sähkötekniikan tehdas, missä oli vuosisadan vaihteessa 1 200 työntekijää.[28]

Budapestin väkiluku nousi nopeasti; Euroopassa ainoastaan Berliinin kasvuvauhti oli nopeampi. Kaupungista kasvoi myös koko itäisen Keski-Euroopan merkittävin finanssikeskus. Kaupunkiin muutti eri kansallisuuksia, etenkin juutalaisia, joita oli vuosisadan vaihteessa jo noin 23 prosenttia väestöstä. Kaupungin liepeille syntyi kurjia vuokraslummeja, ja monet ihmiset elivät kerjäämällä ja hyväntekeväisyyden varassa.[29] 1900-luvun vaihteessa Budapest oli väkiluvultaan Euroopan kuudenneksi suurin kaupunki.[1]

Budapestin nykyinen kaupunkikuva, kuten suuret bulevardit ja kertaustyyliset rakennukset, on peräisin yhdistymisen jälkeiseltä kulta-ajalta. Aikakauden huipentuma oli Millennium, kuusi kuukautta kestänyt maailmannäyttely, joka järjestettiin vuonna 1896 unkarilaisten maahantulon 1000-vuotisjuhlan kunniaksi.[1] Millenniumin kunniaksi Pestiin rakennettiin Sankarien aukio, joka on tehty Wienin Heldenplatzin mallin mukaan ja jota koristavat Unkarin hallitsijoiden patsaat. Linnavuorella paljastettiin Tapani Pyhän ratsastajapatsas.[30]

Maailmansodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketjusilta ja Budan linna helmikuussa 1946.

Kulta-aika päättyi ensimmäiseen maailmansotaan, joka syttyi heinäkuussa 1914.[1] Syksyllä 1918 Budapestissa syntyi työläisten ja kotiutettujen sotilaiden mielenosoituksia, ja vallankumouksellinen mieliala levisi myös kaupunkiin sijoitetuissa sotilasyksiköissä. Marraskuun 16. päivä kansallisneuvosto julisti Unkarin itsenäiseksi tasavallaksi, ja tammikuussa 1919 se valitsi Mihály Károlyin presidentiksi. Károlyi joutui kuitenkin luovuttamaan jo maaliskuussa hallitustehtävät vallankumoukselliselle sotilasneuvostolle, joka julisti Unkarin neuvostotasavallaksi.[31] Neuvostovalta sortui, kun Romanian joukot valtasivat Budapestin elokuussa. Marraskuussa 1919 unkarilaiset Kansallisen armeijan joukot marssivat kaupunkiin amiraali Miklós Horthyn johdolla.[1] Maaliskuun 1. päivänä 1920 parlamentti valitsi Horthyn Unkarin valtionhoitajaksi käyttämään kuninkaalle kuuluvia oikeuksia.[32]

Trianonin sopimuksen jälkeen Unkari menetti paljon alueitaan, ja Budapest täyttyi pakolaisista, jotka tulivat Romaniaan, Tšekkoslovakiaan ja Jugoslaviaan liitetyiltä alueilta. Työttömyys paheni nopeasti ja talous oli lamassa.[1] Luovutetuilta alueilta tuli yli 300 000 paluumuuttajaa, joiden joukossa oli paljon entisiä virkamiehiä, opettajia ja sotilaita.[33]

Toisessa maailmansodassa Unkari ajautui Natsi-Saksan liittolaiseksi. Kun Horthy yritti neuvotella erillisrauhasta, saksalaiset miehittivät Unkarin 19. maaliskuuta 1944. Unkarin juutalaisia alettiin kuljettaa keskitysleirille heti saksalaismiehityksen alettua. Budapestin juutalaiset säästyivät kuitenkin vielä tässä vaiheessa, kun Horthy määräsi Unkarin armeijan miehittämään rautatieasemat ja keskeytti kuljetukset muun muassa paavin ja presidentti Rooseveltin vetoomuksesta.[34] Lokakuussa 1944 saksalaiset pakottivat Horthyn nimittämään Ferenc Szálasin, fasistisen nuoliristi-puolueen johtajan, pääministeriksi.[35] Nuoliristin noustua valtaan Budapestissa murhattiin tuhansia juutalaisia, ja työkykyiset lähetettiin marraskuussa 1944 kuolemanmarssille rakentamaan panssariesteitä Wienin edustalle.[36]

Lokakuun 1944 lopussa puna-armeija uhkasi jo Budapestin esikaupunkeja.[37] Kaupunkia pommitettiin rankasti, etenkin Linnavuorta ja Pestin pohjois- ja itäosia, missä oli sotatarviketehtaita.[1] Kaupungista käytiin ankaria, viikkokausia kestäneitä taisteluita tammi-helmikuussa 1945. Venäläiset valtasivat Pestin tammikuun 18. päivä, ja saksalaiset vetäytyivät Budan puolelle ja räjäyttivät Tonavan sillat. Venäläiset saivat Budan vallattua vasta 13. helmikuuta. Taistelussa sai surmansa noin 20 000 siviiliä.[38] Taistelujen tauottua kolme neljäsosaa kaupungin asuintaloista, historiallisista rakennuksista ja kirkoista oli tuhoutunut tai vakavasti vaurioitunut. [1] Sodan jälkeisten sekasortoisten olojen ja kesän 1945 huonon sään vuoksi Unkarissa syntyi talvella 1945–1946 nälänhätä. Tilanne oli pahin Budapestissa, missä lapsikuolleisuus kohosi 40 prosenttiin.[39]

Neuvostovalta ja Unkarin kansannousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1948 Mátyás Rákosi aloitti tuotantovälineiden kansallistamisen ja maan kestämättömän nopean teollistamisen maatalouden kustannuksella. Vakoilijoiden ja tiedonantajien verkosto paljasti "luokkavihollisia", joita kuulusteltiin salaisen poliisin ÁVO:n (vuodesta 1949 ÁVH:n) päämajassa. Rakennuksessa toimii nykyään Terrorin talo –niminen museo. On arvioitu, että jossain vaiheessa tällä aikakaudella neljäsosa Budapestin aikuisväestöstä joutui oikeustoimien tai poliisikuulustelun kohteeksi.[1] Kaupungissa vallitsi asuntopula, minkä helpottamiseksi Budapestista siirrettiin pakolla väkeä maaseudulle. Yhteensä sieltä karkotettiin arviolta 20 000 ihmistä.[40]

Vuonna 1950 muodostettiin ”Suur-Budapest”, kun Budapestin alueeseen liitettiin 16 kylää ja 7 kaupunkia. Kaupungin osa-alueiden määrä nousi 14:stä 22:een, pinta-ala lähes kaksinkertaistui ja väkiluku nousi 60 prosenttia. Liitoksen tavoitteet olivat poliittiset: sen tarkoituksena oli saavuttaa ”oikea” suhde älymystön, työläisten ja talonpoikien välillä ja taata kommunisteille voitto seuraavissa vaaleissa. Kaupunkiin liitettyjä alueita alettiin kehittää suunnitellusti vasta 1960-luvulla.[41][42]

Unkarin kansannousu alkoi Budapestissä 23. lokakuuta 1956. Mielenosoittajat huusivat neuvostovastaisia iskulauseita ja vaativat Imre Nagya pääministeriksi. Stalinin patsas kaadettiin ja sahattiin palasiksi. Sisäministeriön turvallisuusjoukot ampuivat väkijoukkoa, joka oli kokoontunut Unkarin radion toimitalon eteen, ja hetkessä Budapest oli kapinassa. Taistelut kestivät koko yön.[1][43] Kaupunkiin komennettiin venäläisiä panssariosastoja lähialueen varuskunnista, mutta panssarivaunut eivät saaneet kapeita katuja hallintaansa ilman jalkaväen tukea ja niitä heitettiin parvekkeilta ja ikkunoista polttopulloilla. Venäläiset vetäytyivät leveämmille puistokaduille ja ampuivat tykkitulta asuinrakennuksiin, joissa olettivat sala-ampujien piileksivän, ja aiheuttivat näin suuria tuhoja ja runsaasti siviiliuhreja.[44]

25. lokakuuta Nagy muodosti uuden hallituksen, mutta se ei saanut tilannetta hallintaansa. Unkarin armeijan yksiköt siirtyivät joko vallankumouksellisten puolelle tai julistautuivat puolueettomiksi. Budapestin Kiliánin varuskunnasta tuli vastarinnan keskus, ja sen ympäristössä käytiin ankaria taisteluita. Hallitus julisti tulitauon, ja Nagy ilmoitti sekä venäläisten joukkojen vetäytymisestä että salaisen poliisin lakkauttamisesta. Venäläiset lupasivatkin vetäytyä Budapestista 30. lokakuuta. Samana päivänä vallankumoukselliset valtasivat Unkarin Työväenpuolueen päämajan. Rakennusta suojanneet puoluevirkailijat ja turvallisuuspalvelun miehet antautuivat mutta joutuivat lynkatuiksi. Muuallakin kaupungissa salaisen poliisin miehiä jahdattiin ja hakattiin kuoliaiksi.[45]

János Kádár muodosti Szolnokissa uuden hallituksen 4. marraskuuta, ja samana aamuna puna-armeijan panssarivaunut hyökkäsivät Budapestiin. Katutaistelut loppuivat varsin pian, vaikka hajanaista vastarintaa esiintyikin useiden päivien, jopa viikkojen ajan. Budapestissä vastarinta jatkui pisimpään Csepelsaarella, jonka venäläiset saivat kunnolla hallintaansa vasta 11. marraskuuta.[46] Luodinreikiä ja sirpaleiden jälkiä voi nähdä yhä Pestin vanhemmissa osissa.[1] Kansannousun aikana ja sen jälkeen kaupungista pakeni ulkomaille 92 000 ihmistä.[41]

Markkinasosialismin aika ja järjestelmänvaihdos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mielenosoittajia Parlamenttitalon edustalla syksyllä 2006.

János Kádár onnistui selviämään valtataistelusta ja alkoi kehittää Unkariin markkinasosialismia. 1970-luvulla Unkari oli huomattavasti muita neuvostoblokin valtioita edellä elintasossa, liikkumisen vapaudessa ja mahdollisuudessa kritisoida hallitusta. Vaikka monista tuotteista olikin pulaa, suurimmalla osalla ihmisistä oli siedettävä elintaso.[1] Unkari pyrki luomaan myös suhteita länsivaltoihin. Yhtenä osoituksena siitä Yhdysvaltain ulkoministeri Cyrus Vance saapui Budapestiin tammikuussa 1978 ja palautti Pyhän Tapanin kruunun, joka oli jäänyt sodan jälkeen amerikkalaisten käsiin.[47]

Unkarin tilanne alkoi kuitenkin paheta 1980-luvulla, eikä Kádárin gulassikommunismi selvinnyt sellaisista ongelmista kuin työttömyydestä, inflaatiosta ja ulkomaisesta lainasta. Toukokuussa 1988 Kádár pakotettiin eroamaan, ja hän kuoli seuraanvana vuonna. [1] Kesällä ja syksyllä 1988 maahan perustettiin uusia puolueita ja vanhat herätettiin henkiin. Tammikuussa 1989 Imre Pozsgay ilmoitti, että vuoden 1956 tapahtumat olivat olleet "kansannousu" eikä "vastavallankumous", kuten hallitus oli aina väittänyt. Kesäkuussa 1989 noin 250 000 ihmistä osallistui Budapestissä Imre Nagyn ja muiden kansannousun uhrien muistotilaisuuksiin.[1] Sankarien aukiolla järjestettiin näyttävä surujuhla, jossa sosialistista järjestelmää vaadittiin ottamaan vastuu tapahtuneista vääryyksistä ja oikeudenloukkauksista.[48]

Keväällä 1990 järjestettiin ensimmäiset vapaat vaalit, ja viimeiset neuvostojoukot vetäytyivät Unkarista kesäkuussa 1991. Budapestissä sellaiset kadunnimet kuin Lenin körút ja Marx tér jäivät historiaan, ja "sankarityöläisten" ja "kunnioitettujen johtajien" patsaat siirrettiin sosialistis-realistiseen Patsaspuistoon. Tie markkinatalouteen ei ole kuitenkaan ollut helppo, ja ajoittain väkivaltaisetkin mielenosoitukset ovat olleet yleinen näky Budapestin kadulla. Radikaali oikeistolais-nationalistinen puolue Jobbik ja sen univormuihin pukeutunut sotilaallinen siipi Magyar Gárda (Unkarin kaarti) ovat olleet monien mielenosoitusten ja mellakoiden keskipisteessä.[1] Esimerkiksi vuoden 2006 protestien aikaan kaupungissa oli laajoja mellakoita ja mielenosoittajat valtasivat televisiotalon.[49]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gerő, András & Poór, Janos (toim.): Budapest. A History from Its Beginnings to 1998. Atlantic Studies on Society in Change No. 86. New York: Columbia University Press, 1997. ISBN 978-0-88033-359-7. (englanniksi)
  • Huotari, Juhani & Vehviläinen, Olli (toim.): Unkari: maa, kansa, historia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2.
  • Kontler, László: Millennium in Central Europe. A History of Hungary. Budapest: Atlantisz, 1999. ISBN 963 9165 37 9. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u History of Budapest Lonely Planet. Viitattu 8.10.2011. (englanniksi)
  2. Kontler s. 25
  3. Aho, Laura: Aquincum – Unkarin Pompeji. Rostra, tammikuu 2006, 37. vsk. Helsinki: Symposion ry.. ISSN 0780-315X. Artikkelin verkkoversio (pdf).
  4. Gerő & Poór s. 12
  5. Unkari. Maa, kansa historia s. 32
  6. Gerő & Poór s. 15-16
  7. Unkari. Maa, kansa, historia s. 38, 42
  8. Gerő & Poór s. 18
  9. Unkari. Maa, kansa, historia s. 42
  10. Gerő & Poór s. 17
  11. Gerő & Poór s. 19
  12. Unkari. Maa, kansa, historia s. 60-62
  13. Unkari. Maa, kansa, historia s. 63, 74
  14. Unkari. Maa, kansa, historia s. 73
  15. Gerő & Poór s. 27
  16. Unkari. Maa, kansa, historia s. 105
  17. Unkari. Maa, kansa, historia s. 113
  18. Unkari. Maa, kansa, historia s. 119
  19. Unkari. Maa, kansa, historia s. 128
  20. Unkari. Maa, kansa, historia s. 145
  21. Unkari. Maa, kansa, historia s. 140
  22. Unkari. Maa, kansa, historia s. 167
  23. Unkari. Maa, kansa, historia s. 147
  24. Unkari. Maa, kansa, historia s. 152, 154
  25. Unkari. Maa, kansa, historia s. 155
  26. Gerő & Poór s. 111
  27. Unkari. Maa, kansa, historia s. 178, 184
  28. Gerő & Poór s. 122
  29. Unkari. Maa, kansa, historia s. 170, 171
  30. Unkari. Maa, kansa, historia s. 175
  31. Unkari. Maa, kansa, historia s. 195, 199
  32. Unkari. Maa, kansa, historia s. 202
  33. Unkari. Maa, kansa, historia s. 204
  34. Unkari. Maa, kansa, historia s. 229, 231
  35. Unkari. Maa, kansa, historia s. 232
  36. Unkari. Maa, kansa, historia s. 187
  37. Unkari. Maa, kansa, historia s. 234
  38. Unkari. Maa, kansa, historia s. 235
  39. Unkari. Maa, kansa, historia s. 254
  40. Unkari. Maa, kansa, historia s. 268, 272
  41. a b Soós, Gábor & Ignits, Györgyi Ignits: Suburbanization and Its Consequences in the Budapest Metropolitan Area, s. 3. Weimar: Bauhaus-Universität, 2003. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 30.12.2011). (englanniksi)
  42. Gerő & Poór s. 194–195
  43. Unkari. Maa, kansa, historia s. 276
  44. Unkari. Maa, kansa, historia s. 276
  45. Unkari. Maa, kansa, historia s. 276-278
  46. Unkari. Maa, kansa, historia s. 280
  47. Unkari. Maa, kansa, historia s. 286
  48. Unkari. Maa, kansa, historia s. 293
  49. Mellakoitsijat valtasivat televisiotalon Budapestissä Helsingin Sanomat. 18.9.2006. Viitattu 27.10.2011.