Bruno von Querfurt

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bruno von Querfurt
Brunon kuolemaa kuvaava keskiaikainen fresko.
Brunon kuolemaa kuvaava keskiaikainen fresko.
Syntynyt noin 970
Querfurt
Kuollut 14. helmikuuta 1009
Kansallisuus saksalainen
Ammatti arkkipiispa, lähetyssaarnaaja
Lempinimet Brun
Boniface

Bruno von Querfurt (970–14. helmikuuta 1009, tunnettu myös nimillä Brun ja Boniface) oli saksalainen lähetyssaarnaajana toiminut piispa. Hän sai surmansa marttyyrinä Liettuassa tai nykyisen Kaliningradin (silloinen Preussi) alueella ja hänet julistettiin myöhemmin pyhimykseksi. Hänen nimikkopaastopäiväänsä vietetään 19. kesäkuuta.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bruno syntyi noin vuonna 970 querfurtilaiseen aatelisperheeseen nykyisessä Saksi-Anhaltin osavaltiossa Saksassa. Hänen on joissain yhteyksissä väitetty olleen sukua Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Otto III:lle. Brunon perhe lähetti hänet noin 6-vuotiaana Magdeburgiin opiskelemaan. Hän pääsi jo nuorena Magdeburgin katedraalin kaniikiksi. Magdeburgissa hän tutustui tuolloin 15-vuotiaaseen Otto III:een, joka otti hänet mukaansa Roomaan noustessaan valtaan ja saadessaan kruununsa siellä vuonna 996. Roomassa hän puolestaan tutustui Pyhään Adalbertiin, joka sai surmansa vuotta myöhemmin lähetyssaarnaajana Preussissa. Hän vietti lisäksi paljon aikaansa Aventinen luostarissa, mutta ryhtyi itse varsinaiseen luostarielämään vasta myöhemmin Pereumin luostarissa, joka sijaitsi Ravennan lähellä olevalla saarella. Luostari oli tuolloin Pyhän Romualdin alaisuudessa. Luostarissa hän eli tiukan askeettista elämää. Hän opiskeli myös italian kieltä. Paavi Sylvester II teki hänestä pakanoiden arkkipiispan vuonna 1003, mutta jätti tähän vaadittavan konsekraation eli virkaan vihkimisen Magdeburgin arkkipiispan hoidettavaksi. Bruno lähti Italiasta Magdeburgiin vuonna 1004 ja sai vihkimyksensä.[2]

Lähetyssaarnaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bruno von Querfurtin muistomerkki Giżyckussa Puolassa.

Brunon oli tarkoitus aloittaa työnsä Puolassa, mutta sota paikallisen ruhtinaan ja Henrik II Pyhän välillä esti aikeet. Sen sijaan hän aloitti toimintansa Ratisbonissa ja lähti myöhemmin Unkariin. Unkarissa hän myös sai valmiiksi kirjansa Pyhän Adalbertin elämästä. Unkarissa paikallinen vastustus käännytystyölle osoittautui liian kovaksi ja vuonna 1007 hän lähti Kiovan Venäjälle. Siellä hän käännytti petsenegejä viiden kuukauden ajan ja sai aikaan rauhansopimuksen näiden ja Kiovan Venäjän välillä. Vuoden 1008 puolivälissä hän lähti Puolaan, jossa hän vihki piispan Ruotsiin. Hän yritti myös epäonnistuneesti suostutella kirjeellä Henrik II:n lopettamaan sotansa Puolan kanssa.[2]

Vuoden 1008 lopulla hän lähti kahdeksantoista seuralaisen kanssa lähetysretkelle Preussiin.[2] Ei ole kuitenkaan täysin selvää, oliko kyseessä Preussi vai Liettua, sillä alueiden kesken ei tuolloin yleensä tehty eroa. Brunon matkasta alueella kertovassa Quedlinburgin luostarin annaalissa esiintyy ensimmäisen kerran Liettuan latinalaistettu slaavilainen nimitys Litva. Brunon kerrotaan kastaneen paikallisen kuninkaan nimeltä Netimer ja 300 tämän alaisuudessa ollutta miestä vuoden 1009 puolella. Tämän jälkeen hän lähti itään ja lähellä Rusin rajaa paikallinen ruhtinas mestasi hänet ja hirtti suurimman osan hänen seuralaisistaan 14. helmikuuta.[3] Sittemmin puolalainen ruhtinas Boleslav hankki hänen ruumiinsa takaisin Puolaan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Saint Bruno of Querfurt Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 12.1.2012. (englanniksi)
  2. a b c d St. Bruno of Querfurt Catholic Encyclopedia. Viitattu 12.1.2012. (englanniksi)
  3. Kallio, Aulis: Liettuan historia, s. 28. Tampere: Jagellonica-kulttuuriyhdistys ry, 2009. ISBN 978-951-98665-3-6.