Bruce Cale
Bruce Cale (s. 1939 Leura, Uusi Etelä-Wales) on australialainen jazz-kontrabasisti ja säveltäjä. Hän varttui Katoombassa ja aloitti 9-vuotiaana viulunsoiton. 18-vuotiaana hän oli jo aloittanut ammattimaisen työskentelyn kontrabasistina Sydneyssä. 1960-luvun alussa Cale kuului Bryce Rohden kvartettiin, joka on historiallisesti huomattava kokoonpano maassaan. Vuonna 1965 Cale muutti Englantiin. Hänelle myönnettiin siellä Down Beat Jazz Study Grant, jonka turvin hän lähti vuonna 1966 Yhdysvaltoihin, jossa hän vietti yksitoista vuotta. Hänen yhteistyökumppaneitaan olivat Rohden lisäksi Phil Woods, John Handy, Zoot Simms, Ernie Watts, Toshiko Arkiyoshi, John Klemmer ja Mike Nock.[1]
Cale on säveltänyt jazzin lisäksi myös nykytaidemusiikkia. Vuonna 1974 hän sai tilauksen kirjoittaa suurimuotoinen teos saksofonisti John Coltranelle. Teokset Iron Cross ja Kookaburra saivat kantaesityksensä vuonna 1974 Los Angelesin filharmonisen orkesterin tulkitsemina. Palattuaan Australiaan 1977 Cale perusti oman kvartetin ja pienen jazzorkesterin. Ian Shanahan kantaesitti Calen sävellyksen Cullenbenbong (bassohuilulle ja temppelikelloille, 1989) sekä Australiassa että Japanissa. Kappale toi säveltäjälleen Adolf Spivakovsky -stipendin. Vuonna 1992 Calelle myönnettiin Fellowship of Australian Composers Prize sävellyksestä Breeze in the chimes of time sekä Jean Bogan -palkinto soolopianosävellyksestä Coalesce.[1]
Cale on teoksissaan muun muassa yhdistellyt afroamerikkalaisia, brasilialaisia ja nykyeurooppalaisia rytmejä. Hän on joissain sävellyksissä hyödyntänyt improvisaatiota. Hänen orkesteriteoksiaan on julkaistu levytettyinä. Hän sai oppia George Russellilta.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
