Brooklyn (kirja)
| Brooklyn | |
|---|---|
| Brooklyn | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Colm Tóibín |
| Kieli | englanti |
| Genre | romaani |
| Kustantaja | Viking |
| Sivumäärä | 256 |
| ISBN | 978-0670918126 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Kaijamari Sivill |
| Kansitaiteilija | Markko Taina |
| Kustantaja | Tammi |
| Julkaistu | 2011 |
| Ulkoasu | sid |
| Sivumäärä | 313 |
| ISBN | 978-951-31-5796-8 |
| Sarja: Keltainen kirjasto; 419 | |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Brooklyn (Brooklyn) on irlantilaisen kirjailijan Colm Tóibínin proosateos, joka on ilmestynyt 2009. Se on suomentanut Kaijamari Sivill, ja suomennoksen on julkaissut 2011 Tammi.
Brooklyn kertoo nuoresta irlantilaisnaisesta Eilis Laceysta, joka joutuu 1950-luvulla lähtemään kotimaastaan Amerikkaan paremman elämän toivossa. Elämä on asettunut, ja Eilis on tutustunut Tonyyn, kun kotimaasta tulee viesti, jonka vuoksi Eilis joutuu palaamaan Irlantiin.[1]
Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuori irlantilaisnainen Eilis Lacey ei saa työtä 1950-luvun Irlannissa. Hänen vanhempi sisarensa Rose järjestää hänelle tapaamisen New Yorkista tulleen Isä Floodin kanssa. Flood kertoo Eilisille hienoista mahdollisuuksista, jotka odottavat häntä hyvine työllistymismahdollisuuksineen. Niinpä Eilis lähtee New Yorkiin, saa siellä työpaikan tavaratalossa ja ryhtyy samalla opiskelemaan kirjanpitoa. Alun kokemukset ikävässä työssä ja ahdistavassa asuntolassa, jota pitää ankara Madge Kehoe, saavat hänet epäilemään ratkaisuaan. Kirjeet sisarelta Roselta ja veljeltä saavat hänet alkuun levottomaksi, mutta pian hän tottuu oloonsa. Eilis tapaa Isä Floodin järjestämissä perjantaitansseissa nuoren italialaisen putkimiehen Tonyn, johon hän rakastuu. Hän saa ensimmäiset seksuaaliset kokemuksensa, joista tulee myös seurauksia, kun ne tulevat vuokraemäntä rouva Kehoen tietoon.
Eilis suorittaa opintonsa menestyksekkäästi. Suhde Tonyyn etenee, ja tämä kosii ja esittelee Eilisin perheelleen. Kun Eilis on eräänä päivänä työssä Brooklynissa, Isä Flood tulee kertomaan, että Rose on nukkuessaan kuollut vanhaan sydänvikaansa. Eilis joutuu palaamaan Irlantiin, mutta avioituu Tonyn kanssa salaa ennen lähtöään. Irlantiin päästyään hän sopeutuu nopeasti takaisin vanhaan kyläyhteisöön ja alkaa seurustella paikallisen liikemiehen Jim Farrellin kanssa, johon hän on ollut ihastunut jo ennen lähtöään. Hänen äitinsä haluaisi hänen jäävän Irlantiin ja menevän Jimin kanssa naimisiin. Eilis ei kerro perheelleen eikä ystävälleen jo solmimastaan avioliitosta. Hän viivyttelee paluuta Yhdysvaltoihin venyttämällä lähtöään ja ottamalla tilapäistyön. Hän säästää Tonyn kirjeet avaamattomina, sillä hänestä tuntuu ajoittain, ettei hän enää rakasta tätä.
Lopulta paikallinen joka paikkaan nenänsä työntävä neiti Kelly kertoo Eilisille tietävänsä tämän salaisuuden, sillä Madge Kehoe on hänen serkkunsa, ja jotenkin tarina on kulkeutunut hänelle New Yorkista. Tästä muodostuu Eilisille käännekohta. Hän varaa heti paluumatkan, kertoo äidilleen totuuden ja lähettää Jimille viestin hyvästi lähtiessään taksilla satamaan.
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisin kuin liioitteluun helposti sortuva amerikkalainen suhtautuminen irlantilaisten siirtolaisuuteen, Tóibínin teos on yhdysvaltalaiskriitikon mukaan hillitty ja vähäeleinen. Tarkkanäköisessä kuvauksessaan Tóibín onnistuu ilmaisemaan Eilis Laceyn tarinan keskeisen kaksinaisuuden. Tóibínin kykyä kuvata amerikkalaisen yhteiskunnan muuttumista 1950-luvulla kiitetään.[2][3]
Kriitikko Tapio Lahtinen kiittää suomennosta sanoen että valtionpalkinnon äskettäin saaneen Kaijamari Sivillin nimi jo takaa laadun.[4] Pohjolan Sanomien Seppo Turunen ihmettelee, miten niin kulmikkaan näköinen ihminen osaa kirjoittaa niin kauniin teoksen. Hän esittää hiljaisia kysymyksiä, joita on vaikea ilmasita sanoin mutta joiden pohtiminen tekee meistä ihmisiä.[5] Hannu Waarala liittää Tóibínin siihen anglosaksisen kirjallisuuden kirjailijoiden joukkoon, joilla on ainutlaatuinen kyky kuvata naisen sielunelämää. Näihin hän laskee muun muassa Henry Jamesin, F. Scott Fitzgeraldin ja Truman Capoten.[6]
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teokselle Brooklyn on myönnetty vuoden 2009 Costa-palkinto,[7] ja se oli ehdokkaana vuoden 2011 Impac Dublin -palkinnon saajaksi[8] ja vuoden 2009 Booker-palkinnon saajaksi.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Brooklyn, kansilieve
- ↑ Robert Hanks: Brooklyn by Colm Tóibín: review The Daily Telegraph. 7.5.2009. Viitattu 24.4.2011. (englanniksi)
- ↑ Bookreporter, Viitattu 24.4.2011
- ↑ Kritiikit, Tammi.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Seppo Turunen, Niin hiljaista, niin kaunista, Pohjolan sanomat, 24.5.2011, viitattu 3.6.2011
- ↑ Hannu Waarala, Brooklyn, Savon Sanomat 18.5.2011[vanhentunut linkki]
- ↑ Tóibín wins Costa Novel Award RTÉ News. 4.1.2010. (englanniksi)
- ↑ "William Trevor makes an Impac" (Arkistoitu – Internet Archive), Irish Times, April 12, 2011
- ↑ Mark Brown: Heavyweights clash on Booker longlist The Guardian. 28.7.2009. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Brooklyn Tammen sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)