Vjazma-Brjanskin kaksoistaistelu
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
| Vjazma-Brjanskin kaksoistaistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Moskovan taistelua ja toisen maailmansodan itärintamaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
1 500 000 sotilasta |
ei tiedossa | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
ei tiedossa |
80 000 kaatunutta | ||||||
Vjazma-Brjanskin kaksoistaistelu oli toisessa maailmansodassa Saksan ja Neuvostoliiton joukkojen välinen taistelu, jonka tavoitteena oli eteneminen Moskovaan.
Operaatio Taifuunin tavoitteena oli tuhota neuvostoliittolaisten viimeiset taistelukelpoiset joukot Moskovan edustalla ja saada Neuvostoliitto romahtamaan[1].
Joukot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lyhenteet eivät kuulu tietosanakirjaan ja osallistuivatko kaikki luettelossa olleet joukot taisteluun? |
Sotamarsalkka Fedor von Bockin johtama Keskustan armeijaryhmä sisälsi seuraavat voimat [2][3]
- Saksan 2. panssariryhmä (Guderian)
- XXIV PsAK
- XLVII PsAK
- XLVIII PsAK
- Saksan 3. panssariryhmä (Hoth)
- XLI PsAK
- LVI PsAK
- VI JvAK
- Saksan 4. panssariryhmä (Hoepner)
- XL PsAK
- XLVI PsAK
- LVII PsAK
- Saksan 4. armeija
- Saksan 9. armeija
- Saksan 2. ilma-armeija
- Saksan 4. ilma-armeija
Neuvostoliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 6 armeijaa (Timošenko) Vjasman alueella, 22., 29., 30., 19., 16. ja 20. armeija
- 3 armeijaa (Jeremenko) Brjanskin alueella, 50., 3. ja 13. armeija
Tavoite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuhota Moskovan edustalla olevat venäläiset joukot ja avata tie Moskovaan.lähde?
Taistelujen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hyökkäyksen aloitti 30. syyskuuta Guderianin 2. panssariryhmä. Sillä oli pisin matka edettävänä ja tavoitteena Orjolin alue.[5] Jo 3. lokakuuta joukot olivat edenneet Orjoliin, noin 200 kilometriä. Neuvostoliiton 13. armeija joutui väistymään. Kaupunki oli täysin valmistautumaton[6], muun muassa raitiovaunut ajoivat reittejään panssarivaunujen saapuessa sinne.[7] Etenevät joukot motittivat kolme armeijaa, joissa oli yhteensä 26 divisioona, kahteen mottiin Brjanskin molemmin puolin.lähde?
Hoepnerin 4. panssariryhmä liittyi hyökkäykseen 2. lokakuuta ja eteni Roslavin alueelta kohti Moskovaa. Samaan aikaan Hothin 3. panssariryhmä lähti liikkeelle pohjoisempana. Panssariryhmät 3 ja 4 kohtasivat toisensa 7. lokakuuta Vjasmassa. Mottiin oli jäänyt kuusi armeijaa, 55 divisioonaa.lähde?
10. lokakuuta puna-armeijan joukkojen johtoon nimitettiin kenraali Žukov[8].
Lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Yksipuolinen ja subjektiivinen |
Saksalaiset voittivat venäläiset täydellisesti. Sotavankeja saatiin 663 000, lisäksi tuhottiin/vallattiin 5 000 tykkiä ja 1 200 panssaria.[9][10][11][12][13]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Paul Carell: Marssi Venäjälle. Gummerus, 1964. ISBN 951-20-6478-2.
- Konstantin Rokossovski: Sotilaan velvollisuus. Progress, 1982.
- John Killen: Luftwaffe. WSOY, 1969.
- William L. Shirer: Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho I-II. Gummerus, 2001. ISBN 951-20-4601-6.
- Alan Clark: Barbarossa. Quill, 1965. ISBN 0-688-04268-6.
- Peter McCarthy&Mike Syron: Panzerkrieg. Robinson, 2002. ISBN 1-84119-800-5.
- Guido Knopp: Wehrmacht. Gummerus, 2012. ISBN 978-951-20-9111-9.
- Theodor Plievier: Moskova. WSOY, 1965.
- Kurt von Tippelskirch: Toisen maailmansodan historia 1-4. WSOY, 1962.