Britannian aateliset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Britannian aateliset jaetaan ylhäisaatelisiin eli pääreihin, joihin kuuluvat ylimmästä alimpaan herttua (duke), markiisi (marquess), jaarli (earl), varakreivi (viscount) ja paroni (baron), sekä ritaristoon, johon lasketaan yleensä sekä baronetti (baronet) että ritari (knight). Suomalaisesta ja saksalaisesta aatelista poiketen aatelisarvo periytyy vain vanhimmalle pojalle.

Päärit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pääri

Perinnöllinen päärinarvo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvulle saakka kaikki päärinarvot olivat perinnöllisiä ja 1900-luvun loppuun saakka kaikilla Englannin, Britannian ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääreillä (viime aikoihin saakka naisia lukuun ottamatta) oli oikeus paikkaan parlamentin ylähuoneessa. Sen jälkeen kun Harold Wilsonin Labour-hallitus tuli valtaan vuonna 1964, ei perinnöllisiä päärinarvoja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ole annettu muille kuin kuninkaallisen perheen jäsenille. Tämä on kuitenkin vain käytäntö, ja pääministeri Margaret Thatcher pyysi vielä 1980-luvulla kuningatarta luomaan kolme perinnöllistä ei-kuninkaallista päärinarvoa, viimeisenä entiselle pääministerille Harold Macmillanille vuonna 1984.

Elinikäinen päärinarvo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinikäiset, siis ei-perinnölliset päärinarvot perustettiin 1876, ja niitä käytettiin aluksi vain eräissä poikkeustapauksissa, lähinnä niitä myönnettiin lainoppineille, tarkoituksena tuoda parlamentin ylähuoneeseen tietämystä juridiikasta. Vuoden 1958 laki teki ei-perinnöllisyydestä normin kuninkaallisen perheen ulkopuolelle myönnettävillä uusille päärinarvoille. Uudistuksen vaikutukset olivat hitaat, sillä viime aikoihin saakka päärinarvon perineet saivat osallistua ylähuoneen kokouksiin elinikäisten päärien rinnalla. Nykyisin monet perinnölliset päärit ovat menettäneet ylähuoneoikeuden. Kaikilla elinikäisillä pääreillä on paronin arvo ja oikeus osallistua ylähuoneeseen, mutta arvo ja oikeus ei periydy. Jotkut elinikäiset päärit ovat saaneet tittelin saavutustensa perusteella, toisille se on myönnetty poliittis- ja juridisteknisistä syistä. Tyypillisesti entiset pääministerit ja alahuoneen puhemiehet saavat jäädessään eläkkeelle elinikäisen paroninarvon. Aiemmin he saivat tyypillisesti periytyvän jaarlinarvon.

Baronetit ja ritarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baronetista käytetään titteliä Sir ja heidät luetaan yleensä ritaristoon, mutta titteli eroaa ritarista perinnöllisyytensä vuoksi, toisaalta oikeutta osallistua ylähuoneeseen ei ole koskaan ollut. Perinnöllisten päärinarvojen tapaan baronetinarvoja ei ole myönnetty vuoden 1964 jälkeen, ainoana poikkeuksena Margaret Thatcherin puolisolle Sir Denis Thatcherille vuonna 1991 myönnetty baronetinarvo, joka on toistaiseksi viimeinen kuninkaallisen perheen ulkopuolelle myönnetty perinnöllinen aatelisarvo Britanniassa.

Keskiajan ritarilaitoksesta alkunsa saanut ritarinarvo ei ole perinnöllinen ja sen kantajasta käytetään puhuttelua Sir. Naispuolinen vastaava puhuttelu on Dame, mutta sitä käytetään vain tiettyjen ritarikuntien jäsenistä. Ritarinarvon saavat tyypillisesti mm. korkeimman oikeuden tuomarit ja tärkeät virkamiehet ja eri elämänaloilla, nykyisin myös populaarikulttuurissa, menestyneet. Esimerkiksi muusikko Elton John, laulaja Vera Lynn, jalkapalloilija/jalkapallovalmentaja Alex Ferguson ja näyttelijät Sean Connery ja Maggie Smith on aateloitu.

Tämä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.