Brisingr

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Brisingr
Alkuperäisteos
Kirjailija Christopher Paolini
Kuvittaja John Jude Palencar
Kansitaiteilija John Jude Palencar
Genre fantasia
Kustantaja Alfred A. Knopf
Julkaistu 2008
Sivumäärä 763
Suomennos
Suomentaja Tarja Rouhiainen[1]
Kansitaiteilija Eevaliina Rusanen[1]
Kustantaja Tammi
Julkaistu 2009
Sivumäärä 802[1]
ISBN 978-951-31-3223-1
Sarja: Perillinen
Edeltävä Esikoinen
Seuraava Perillinen
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Brisingr on yhdysvaltalaisen kirjailijan Christopher Paolinin kirjoittama fantasiaromaani vuodelta 2008. Teos on Paolinin luoman Perillinen-kirjasarjan kolmas osa, ja sitä edelsivät teokset Eragon ja Esikoinen. Sarjan on tarkoitus jatkua vielä nimeä vailla olevassa neljännessä osassa. Yhdysvalloissa Brisingr myi julkaisupäivänään 550 000 kappaletta[2], ja se nousi USA Todayn 150 top bestseller -listan kärkeen[3]. Suomeksi Brisingr julkaistiin maaliskuussa vuonna 2009[1]. Suomeksi sen käänsi Tarja Rouhiainen[1].

Teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Brisingr" on Perillinen-sarjan fantasiamaailman muinaista kieltä, ja se tarkoittaa tulta. Teoksen alaotsikko on The Seven Promises of Eragon Shadeslayer and Saphira Bjartskular, mikä vapaasti suomennettuna tarkoittaa "Eragon Varjontappajan ja Saphira Hohtosuomun seitsemän lupausta".

Kansi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brisingrin englanninkielisen alkuteoksen kannen on kuvittanut John Jude Palencar. Hän on suunnitellut myös aiempien teosten kannet. Kannessa on kuvattuna kultainen lohikäärme Glaedr. Alun perin kannessa oli määrä olla smaragdinvihreä lohikäärme[4]. Paolini on vihjannut, että kirjasarjan venyminen suunnitellusta kolmesta osasta neljään vaikutti myös kannen kuvaan[5].

Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeksi Brisingr ilmestyi maaliskuussa vuonna 2009. Sen käänsi Tarja Rouhiainen, ja sen kustansi Tammi.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kirjan alussa Eragon ja Saphira lähtevät Roranin kanssa pelastamaan tämän kihlattua Katrinaa ra'zacien kynsistä. Ra'zacien piilopaikka on salainen eikä Eragon pysty aistimaan niitä. Lopulta piilopaikka löytyy sattumalta Helgrindin kätköistä. Pitkän taistelun jälkeen Eragon, Roran ja Saphira onnistuvat tappamaan yhden ra' zacin ja lethrblakat, jonka jälkeen he hakevat Katrinan tyrmästä. Roran, Katrina ja Saphira jättävät Eragonin vastahakoisesti etsimään pakoon lähtenyttä ra'zacia ja lähtevät itse kohti vardenien leiriä. Eragon löytää jäljelle jääneen, lajinsa viimeisen, ra'zacin ja tappaa sen. Eragon löytää myös Katrinan isän, teurastaja Sloanin ja lähettää hänet kohti Ellesmeraa. Eragon juoksee takaisin vardenien pariin.

Kun Eragon palaa Roran pyytää häntä vihkimään hänet Katrinan kanssa. Samana päivänä kun häiden oli tarkoitus olla, hyökkää vardenien kimppuun Murtagh ja Thorn apunaan noin kolmesataa sotilasta, jotka eivät tunne kipua. Heidän on määrä tuoda Eragon Urû'baeniin, mutta Aryan ja kahdentoista haltiakuningatar Islanzadin lähettämän loitsijan avulla Eragon ja Saphira onnistuvat lyömään Murtaghin ja Thornin, jotka pakenevat. Samalla urgalit, kääpiöt, surdalaiset ja vardenit onnistuvat tappamaan valtakunnan soturit, mutta he kärsivät kovia tappioita taistelun aikanana. Häät kuitenkin pidetään pian, ja Roran ja Katrina astuvat avioon.

Tämän jälkeen Eragon lähtee Farthen Dûriin, vuoreen, jonka sisällä sijaitsee kääpiöiden pääkaupunki Tronjheim. Siellä pidetään kääpiöiden kuninkaan vaalit, jossa Eragon on mukana kuuluessaan yhteen kääpiöiden klaaniin. Tronjheimissä ollessaan joukko mustaan pukeutuneita miehiä hyökkää Eragonin kimppuun. Loppujen lopulta Eragon ja hänen henkivartiansa saavat tapettua muukalaiset, jotka osoittautuvat erään toisen klaanin, Az Sweldn rak Anhûinin palkkaamiksi sotureiksi. Lopulta pidetään itse vaalit, jonka voittaa Eragonin ystävä, Orik, joka kuuluu saamaan klaaniin kuin Eragon. Vaalien jälkeen pidetyissä Orikin kruunajaisissa Saphira korjaa magiallaan Aryan rikkoman suuren tähtisafiirin.

Eragon ja Saphira lähtevät kruunajaisten jälkeen Farthen Dûrista kohti Ellesmeraa, jossa Eragon takoo itselleen uuden miekan Rhunönin avustuksella. Miekkaan tarvittavan metallin Eragon saa Menoa-puun luolta, kun hän kutsuu puun henkeä Linneaa. Eragon nimeää miekan Brisingriksi. Kirjan aikana Eragonille selviää että hänen isänsä ei olekaan Morzan vaan Brom ja että Galbatorix saa voimansa lohikäärmeiden sydanten sydämistä eli eldunareista. Ennen lähtöään takaisin vardeneiden tykö Eragon saa Glaedrin sydänten sydämen joka auttaa häntä voittamaan Galbatorixin.

Eragon ja Saphira lentävät Feinsterin kaupunkia piirittävien vardeneiden luo ja auttavat näitä valloittamaan kaupungin. Taistelun lopussa kolme Galbatorixin maagia luovat varjon nimeltään Varaug luomaan tuhoa ja sekasortoa vardeneiden keskuuteen, mutta Eragon, Arya ja Saphira saavat hänet kolmisin hengiltä. Kirjan lopussa Oromis ja Glaedr, jotka osallistuvat haltioiden kanssa Gil'eadin valtaukseen, joutuvat kaksintaisteluun Murthagia ja Thornia vastaan, jonka aikana Murtagh surmaa Oromiksen Galbatorixin avulla.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Paolini Christopher: Brisingr Tammi. Viitattu 22. maaliskuuta 2009.
  2. ‘Brisingr’ Breaks Random House Children’s Record Publishers Weekly. Viitattu 22. lokakuuta 2008. (englanniksi)
  3. This week's top 150 best sellers USA Today. Viitattu 22. lokakuuta 2008. (englanniksi)
  4. Highlights from the CP Phone Chat Shur'tugal. Viitattu 5. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  5. Kvetha Fricaya. Greetings Friends. Shur'tugal. Viitattu 5. marraskuuta 2008. (englanniksi)
Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.