Brienpaimenkoira
| Brienpaimenkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Ranska |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 2 506[1] |
| Rodun syntyaika | 700-luku[2] |
| Alkuperäinen käyttö | viesti-, jälki-, veto- ja lääkintäkoira |
| Nykyinen käyttö | seura- ja vahtikoira |
| Elinikä | 12 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | briardi, berger de Brie, Briard, pastor de Brie, chien de berger français de plaine |
| FCI-luokitus |
ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #113 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 29–36 kg |
| Säkäkorkeus | uros 62–68 cm, narttu 56–64 cm |
| Väritys | musta, fawn tai sininen eri sävyissään |
Brienpaimenkoira (berger de Brie) eli briardi (briard) on ranskalainen koirarotu, jota käytettiin ensimmäisen maailmansodan aikana ns. lääkintäkoirana, eli sen tehtävä oli etsiä ruumiiden seasta haavoittuneet. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 1.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brienpaimenkoira on voimakas, notkea ja hyvin sopusuhtainen koira, jonka liikkeet ovat eloisat ja vilkkaat. Briardin tulee olla pitempi kuin korkeutensa, eikä sen pää saa olla liian lyhyt suhteessa runkoon. Kuono-osa ja kallo-osa ovat yhtä pitkät. Silmien värin ja pigemantaation tulee olla mahdollisimman tummia, hampaat ovat saksipurennassa. Värejä on kolme: fawn, musta ja sininen, joista viimeksi mainittu on Suomessa harvinainen. Kustakin väreistä löytyy runsaasti eri sävyeroja.
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brienpaimenkoiran tulisi olla avoin ja käyttäytyä rauhallisesti kotioloissa, mutta vilkas ja temperamenttinen ulkona sekä työskennellessä. Briardin kouluttaminen ei ole helppoa, joten siihen tarvitaan pitkää pinnaa ja hyvää mielikuvitusta. Briard sopii oikeastaan vain huumorintajuiselle ihmiselle. Briardi on loistava vahtikoira reviirivaistonsa vuoksi.
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rodun arvellaan polveutuvan mahdollisesti bergamonpaimenkoirasta, joka olisi levinnyt Rooman valtakunnan aikana läntiseen Eurooppaan. Toisaalta myös barbet saattaa olla vaikuttanut nykyisen brienpaimenkoiran syntyyn. Melko varmana pidetään sen sukulaisuutta serra de airesinpaimenkoiran, katalonianpaimenkoiran sekä polski owczarek nizinnyn kanssa.[3] Jo 700-luvulla suuresti briardia muistuttava koira on kuvattuna seinävaatteessa Kaarle Suuren vierellä ja Napoleonilla tiedetään myös olleen briardeja vahtikoirina. Se tunnettiin alun perin nimellä ranskanalankopaimenkoira (Chien de Berger français de Plaine). Vasta vuonna 1809 se mainitaan ensi kerran nimellä Chien de Brie teoksessa "Cours complet d’agriculture".[4] Amerikkalaiset sotilaat ihastuivat rotuun komennuksellaan Euroopassa ja veivät briardeja mukanaan Yhdysvaltoihin, jonne perustettiin oma briardyhdistys vuonna 1927. Ranskan ensimmäinen briardiyhdistys perustettiin 1900-luvun alussa, Englantiin briardit tulivat vuonna 1968 ja Pohjoismaihin 1970-luvun alussa. Ensimmäiset briardit tuotiin Suomeen 1970-luvulla. Vuonna 1981 rodulle perustettiin oma yhdistys Suomeen, Suomen Briard ry.
Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brienpaimenkoira on hyvin terve rotu, perinnöllisistä sairauksista huonoin tilanne on lonkkaniveldysplasian suhteen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Briard ry:n kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Brienpaimenkoira/briardi. Koiranet-Jalostustietojärjestelmä. Haettu 6.2.2019.
- ↑ a b Briard. American Kennel Club. Haettu 6.2.2019.
- ↑ Gómez-Toldrà, Salvador. Suuri koirakirja 1. Tammi, Helsinki: 1991.
- ↑ Brienpaimenkoira/Briardi: Rotumääritelmä. Suomen Kennelliitto. Haettu 6.2.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)