Brewerin–Dobsonin kiertoliike

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Brewerin–Dobsonin kiertoliike on hidas Maan ilmakehässä tapahtuva kiertoliike, joka kuljettaa ilmaa alailmakehästä yläilmakehään ja tropiikista kohti napa-alueita. Mallin esittivät ensimmäisinä Alan Brewer (1949) ja Gordon Dobson (1956), tosin Dobson oli uumoillut tällaisen kiertoliikkeen olemassaoloa jo vuonna 1929. Edellinen käytti sitä vesihöyryn, jälkimmäinen otsonin jakauman selittämiseen. Tropiikissa ilma nousee aluksi troposfääristä stratosfääriin, jossa se kulkeutuu kohti napoja. Korkeammilla leveysasteilla ilma alkaa laskeutua takaisin alailmakehään.

Tropiikissa alailmakehästä ylöspäin nouseva ilmavirtaus on hyvin hidas: sen nopeus on vain noin 20–30 metriä päivässä. Suurin osa ilmasta ei koskaan pääse ylästratosfääriin, vaan kulkeutuu kohti keskileveysasteita. Stratosfäärissä kiertoliike alkaa kuljettaa ilmaa päiväntasaajalta kohti napoja. Noin leveysasteilla 30°N ja 30°S kiertoliike alkaa vähitellen suuntautua jälleen alaspäin. Kiertoliikkeen synnyttävä mekanismi on monimutkainen. Se ei suoraan johdu auringon lämmityksestä tropiikissa ja ilman jäähtymisestä navoilla, kuten voisi olettaa (tästä aiheutuu Hadleyn solu). Sen sijaan Brewerin–Dobsonin kiertoliikkeen synty liittyy stratosfäärin aaltoliikkeisiin. Kiertoliike tapahtuu talvella: se on melkein olematon kesäisellä pallonpuoliskolla.

Brewerin–Dobsonin kiertoliike on tärkeä mekanismi, jolla erilaiset kaasut kulkeutuvat alailmakehästä stratosfääriin. Esimerkiksi otsonia tuhoavat yhdisteet, kuten CFC-yhdisteet, kulkeutuvat yläilmakehään juuri tämän kiertoliikkeen mukana. Toisaalta kiertoliike kuljettaa navoille tropiikissa syntynyttä otsonia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.