Brett Kavanaugh

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Brett Kavanaugh
Yhdysvaltain korkeimman oikeuden jäsen
6. lokakuuta 2018 –
Presidentti Donald Trump (nimittäjä)
Edeltäjä Anthony Kennedy
Yhdysvaltain liittovaltion Columbian piirin vetoomustuomioistuimen tuomari
30. toukokuuta 2006 – 6. lokakuuta 2018
Presidentti George W. Bush (nimittäjä)
Edeltäjä Laurence Silberman
Seuraaja Neomi Rao
Henkilötiedot
Syntynyt12. helmikuuta 1965 (ikä 59)
Washington, D.C.
Puoliso Ashley Estes (vih. 2004)
Lapset 2
Tiedot
Puolue republikaani
Koulutus Yalen yliopisto

Brett Michael Kavanaugh (s. 12. helmikuuta 1965 Washington, DC, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen tuomari. Hän toimi Yhdysvaltain liittovaltion Columbian piirin vetoomustuomioistuimessa 2006–2018. Lokakuussa 2018 hänestä tuli Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari.

Valinta korkeimpaan oikeuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump nimitti Kavanaugh’n heinäkuussa 2018 Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomariksi eläkkeelle siirtyvän Anthony Kennedyn seuraajaksi.[1]

Yhdysvaltain senaatti vahvisti 6. lokakuuta 2018 Kavanaugh’n nimityksen korkeimman oikeuden tuomariksi äänin 50–48.[2] Kavanaugh vannoi virkavalan samana päivänä.[3] Kahden virallisen valan vannomisen lisäksi järjestettiin Valkoisessa talossa 8. lokakuuta erillinen seremonia.[4][5]

Valintaprosessin ollessa käynnissä Palo Alton yliopiston psykologian professori Christine Blasey Ford esitti Kavanaugh’ta vastaan syytöksen, jonka mukaan tämä oli seksuaalisesti kähminyt häntä 1980-luvulla Fordin ollessa 15- ja Kavanaugh’n 17-vuotias. Väitteelle ei löytynyt todistajia, eikä Kavanaughin historiassa ole esiintynyt mitään vastaavaa aikaisemmin. Kavanaugh kiisti syytöksen ja piti sitä poliittisena hyökkäyksenä.[6] Kavanaugh’n vastaiset mielenosoitukset ovat olleet median mukaan huomattavia, ja lokakuussa väitettiin jopa yli 300 mielenosoittajan joutuneen pidätetyksi laittoman mielenosoituksen takia.[7] Muita, peruttuja syytöksiä esitettiin, kuten Julie Swetnickin joukkoraiskaussyyte.[8]

Starrin raportti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulla Kavanaugh työskenteli erityissyyttäjä Kenneth Starrin alaisuudessa ja osallistui presidentti Bill Clintonin seksiskandaalin tutkintaan.[9] Niin kutsuttu ”Starrin raportti” julkaistiin 11. syyskuuta 1998. Raportissa esiteltiin 11 perustetta, joiden mukaan Clinton olisi pitänyt asettaa valtakunnanoikeuteen.[10] Kavanaugh kannattaa nykyisin niin sanottua executive privilege -periaatetta, jonka mukaan presidentillä on oikeus kieltäytyä todistamasta tai toimittamasta todistusaineistoa rikostutkinnan ja oikeudenkäynnin yhteydessä.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Trumpin valinta: Tiukempaa aborttilinjaa ajava Brett Kavanaugh USA:n korkeimman oikeuden tuomariksi Talouselämä. 10.7.2018. Viitattu 1.10.2018.
  2. Kim, Seung Min & Wagner, John: Senate confirms Kavanaugh’s Supreme Court nomination The Washington Post. 6.10.2018. Viitattu 6.10.2018. (englanniksi)
  3. Rosenblatt, Kalhan: Protesters pound the doors of the Supreme Court following Kavanaugh confirmation 6.10.2018 (päivitetty 7.10.2018). NBC. Viitattu 7.10.2018. (englanniksi)
  4. Watch live: Trump participates in Kavanaugh swearing-in ceremony The Hill. 8.10.2018. Viitattu 9.10.2018. (englanniksi)
  5. Kavanaugh vannoi virkavalan – Trump pahoitteli, että tuomari joutui käymään läpi ”kamalan kärsimyksen” Yle. 9.10.2018. Viitattu 9.10.2018.
  6. Senaatin oikeuskomiteassa kuultiin kaksi hyvin erilaista totuutta – Kavanaugh kiisti syyllisyytensä ja Blasey Ford pysyi sanomisissaan Karjalainen. 28.9.2018. Arkistoitu 1.10.2018. Viitattu 1.10.2018.
  7. Epävarmat republikaanisenaattorit alkavat taipua Kavanaugh'n kannalle – satoja pidätetty mielenosoituksessa Yle Uutiset. 5.10.2018. Viitattu 5.10.2018.
  8. Julie Swetnick backs away some of her charges NY Post. 2.10.2018. Viitattu 9.11.2018. (englanniksi)
  9. a b Brett Kavanaugh’s Graphic Questions for Clinton Are Now Public Rolling Stone. 20.8.2018. Viitattu 8.10.2018. (englanniksi)
  10. Clintonin lakimiehet syyttivät raporttia riettaaksi Helsingin Sanomat. 14.9.1998. Viitattu 8.10.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]