Brasilian jalkapallomaajoukkue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Brasilia
Lempinimi Canarinho (Pieni kanarialintu)
A Seleção (Valinta)
Verde-Amarela (Vihreä ja keltainen)
Pentacampeões (Viisinkertainen mestari)
Liitto Confederação Brasileira de Futebol (CBF)
Maanosaliitto CONMEBOL
Valmentaja Dorival Júnior
Kapteeni Neymar
Eniten otteluita Cafu (142)[1]
Eniten maaleja Pelé ja Neymar (77)[1]
FIFAn maakoodi BRA
FIFA-ranking 3 (26.10.2023) [2]
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu

Argentiina  3–0  Brasilia
(Buenos Aires, Argentiina; 20. elokuuta 1914)

Suurin voitto

Brasilia  14–0  Nicaragua
(México, Meksiko; 17. lokakuuta 1975)

Suurin tappio

Brasilia  1–7  Saksa
(Belo Horizonte, Brasilia; 8. heinäkuuta 2014)
Uruguay  6–0  Brasilia
(Viña del Mar, Chile; 18. syyskuuta 1920)

MM-kilpailut
Esiintymiset 22 (ensimmäiset 1930)
Paras MM-sijoitus Maailmanmestaruus 1958, 1962, 1970,
1994 ja 2002 (5)
Copa América
Esiintymiset 35 (ensimmäiset 1916)
Paras sijoitus Mestaruus 1919, 1922, 1949,
1989, 1997, 1999, 2004, 2007 ja 2019 (9)
Mitalit
Maa:  Brasilia
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Etelä-Korea/Japani 2002
Kultaa Kultaa Yhdysvallat 1994
Kultaa Kultaa Meksiko 1970
Kultaa Kultaa Chile 1962
Kultaa Kultaa Ruotsi 1958
Hopeaa Hopeaa Ranska 1998
Hopeaa Hopeaa Brasilia 1950
Pronssia Pronssia Argentiina 1978
Pronssia Pronssia Ranska 1938
Copa América
Kultaa Kultaa Venezuela 2007
Kultaa Kultaa Peru 2004
Kultaa Kultaa Brasilia 1999
Kultaa Kultaa Bolivia 1997
Kultaa Kultaa Brasilia 1989
Kultaa Kultaa Brasilia 1949
Kultaa Kultaa Brasilia 1922
Kultaa Kultaa Brasilia 1919
Hopeaa Hopeaa Uruguay 1995
Hopeaa Hopeaa Chile 1991
Hopeaa Hopeaa 1983
Hopeaa Hopeaa Argentiina 1959
Hopeaa Hopeaa Peru 1957
Hopeaa Hopeaa Peru 1953
Hopeaa Hopeaa Argentiina 1946
Hopeaa Hopeaa Chile 1945
Hopeaa Hopeaa Argentiina 1937
Hopeaa Hopeaa Argentiina 1925
Hopeaa Hopeaa Argentiina 1921
Pronssia Pronssia Argentiina 1959
Pronssia Pronssia Uruguay 1942
Pronssia Pronssia Chile 1920
Pronssia Pronssia Uruguay 1917
Pronssia Pronssia Argentiina 1916
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Rio de Janeiro 2016
Hopeaa Hopeaa Lontoo 2012
Hopeaa Hopeaa Soul 1988
Hopeaa Hopeaa Los Angeles 1984
Pronssia Pronssia Peking 2008
Pronssia Pronssia Atlanta 1996
Maanosaliittojen cup
Kultaa Kultaa Brasilia 2013
Kultaa Kultaa Etelä-Afrikka 2009
Kultaa Kultaa Saksa 2005
Kultaa Kultaa Saudi-Arabia 1997
Hopeaa Hopeaa Meksiko 1999

Brasilian jalkapallomaajoukkue (port. Seleção Brasileira) edustaa Brasiliaa kansainvälisissä miesten jalkapallon maajoukkuekilpailuissa. Se on saavuttanut ainoana maana viisi maailmanmestaruutta, ja se on myös ainoa joukkue, joka ei koskaan ole jäänyt MM-kisojen lopputurnauksen ulkopuolelle.[3]

MM-kisahistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilia on ainoana joukkueena osallistunut jokaisiin MM-kisoihin. Se on saavuttanut MM-kisoista viisi maailmanmestaruutta, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia, minkä vuoksi Brasilia on MM-kisahistorian menestyksekkäin joukkue.

Vuodet 1914–1938[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilian maajoukkue perustettiin vuonna 1914 ja ensimmäisessä ottelussaan se kohtasi englantilaisen seurajoukkueen Exeter Cityn, jonka se myös voitti maalein 2–0. Joukkueen varhaishistoria ei kuitenkaan ollut erityisen menestyksekästä. Osasyynä tähän olivat Brasilian jalkapalloliiton sisäiset ammattilaisurheiluun liittyneet kiistat, jotka vaikuttivat maan jalkapallon kehitykseen kielteisesti, eikä Brasilia kyennyt muodostamaan parhaita mahdollisia maajoukkueita.lähde? Oman osansa kiistaan toivat São Paulon ja Rio de Janeiron osavaltioiden liittojen väliset erimielisyydet. Maajoukkuepelaajat tulivat aina jommastakummasta osavaltiosta. Brasilia putosi sekä 1930 että 1934 heti lohkovaiheen jälkeen. 1938 kuitenkin meni paremmin ja joukkue saavutti pronssia. Leônidas da Silva teki Puolaa vastaan käydyssä ottelussa kolme maalia pelattuaan osan ajasta ilman kenkiä.

1950-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1950 MM-lopputurnaus järjestettiin Brasiliassa. Kilpailussa ei järjestetty loppuottelua, vaan pisimmälle selviytyneet neljä joukkuetta pelasivat keskenään loppusarjan. Brasilian ja Uruguayn välinen kamppailu kuitenkin muodostui maailmanmestaruuden kannalta ratkaisevaksi. Rio de Janeiron Maracanã-stadionilla ottelua seurasi 199 854 ihmistä ja Brasilialle olisi riittänyt tasapeli mestaruuteen, mutta vaikka se eräässä vaiheessa johti ottelua maalein 1–0, voitti Uruguay lopulta maalein 1–2. Ottelu tunnetaan Etelä-Amerikassa nimellä "Maracanazo" (suom. Maracanan isku).

1954 Sveitsin MM-turnaukseen Brasilia lähti lähes täysin uudistetulla joukkueella. Joukkue vilisi sellaisia tähtipelaajia kuin Nilton Santos, Djalma Santos ja Didi, mutta putosi leikistä hävittyään väkivallan sävyttämässäkenen mukaan? puolivälieräottelussa Unkarille 2–4. Ottelussa ajettiin 76. minuutin kohdalla ulos sekä Nilton Santos että Unkarin József Bozsik, ja vielä 79. minuutin kohdalla Humberto. Jälkipelit jatkuivat vielä loppuvihellyksen jälkeen, kun Unkarin pelaaja Ferenc Puskás, joka oli joutunut loukkaannuttuaan jättämään ottelun kesken jo aikaisemmassa vaiheessa, sai pukuhuoneessa pullosta päähänsä.lähde?

1958 Ruotsin MM-turnaukseen valmentaja Vicente Feola laati joukkueen pelaajille tiukan, 40-kohtaisen sääntöohjelman, joka muun muassa kielsi hattujen ja sateenvarjojen käytön, edustusasussa tupakoinnin ja lehdistölle kommenttien antamisen lukuun ottamatta tiettyjä ajankohtia.lähde? Ainoana joukkueena Brasilialla oli mukana myös psykologi, sillä vuoden 1950 tapahtumat raastoivat yhä eräiden pelaajien mieliä, sekä hammaslääkäri, koska monilla köyhistä oloista lähtöisin olleilla pelaajilla oli hammasongelmia.lähde? Joukkue lähetti myös tarkkailijan seuraamaan Euroopan sisäisiä karsintoja jo vuotta ennen kisojen alkua. MM-kisoissa Brasilia joutui kovaan lohkoon, jossa sen lisäksi pelasivat Englanti, Neuvostoliitto ja Itävalta. Ensimmäisessä ottelussaan joukkue voitti Itävallan 3–0 ja toisessaan pelasi Englannin kanssa maalittoman tasapelin. Turnauksen ennakkosuosikki oli hyväkuntoinen Neuvostoliitto. Brasilia lähti otteluun tavallisesta poikkeavalla kokoonpanolla. Aloitusmiehistössä pelasivat nuoret Zito, Garrincha ja Pelé. Ottelussa maalinteon aloitti Garrincha heti alkuhetkillä, ja kolmen minuutin kuluttua tästä myös Pelé onnistui maalinteossa. Lopulta ottelu myös päättyi 2–0, ja joukkue eteni puolivälieriin Walesia vastaan, jonka se voitti Pelén tekemällä maalilla. Välierässä vastaan asettui Ranska, joka kaatui 5–2, ja Brasilia eteni loppuotteluun isäntäjoukkuetta Ruotsia vastaan. Myös loppuottelun numerot olivat 5–2 Brasilian hyväksi, minkä seurauksena siitä tuli ensimmäinen joukkue, joka kykeni maailmanmestaruuteen kotimaanosansa ulkopuolella.

1960-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilia uusi maailmanmestaruutensa vuoden 1962 kisoissa Chilessä. Joukkueen tähtipelaaja oli Garrincha. Pelé loukkaantui alkulohkon toisessa ottelussa Tšekkoslovakiaa vastaan.

Vuoden 1966 Englannin MM-kisoja varjostivat jälleen erimielisyydet. Kaikki Brasilian huippujoukkueet halusivat joukkueeseen mahdollisimman paljon omia pelaajiaan. Ennen turnausta valmentaja Feola joutui tekemään valinnan 46 pelaajan joukosta,lähde? josta vain 22 matkusti kisoihin. Kisoissa sallittu kova peli ei sopinut Brasilialle,lähde? joka menestyi huonoiten aikoihin jäätyään alkulohkoon.

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970 Meksikon MM-kisoissa Brasilian joukkueessa pelasivat lukuisat sen aikaiset huippunimet, kuten Pelé, josta tuli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa lajin kolminkertainen maailmanmestari. Hänen "adjuntanttinaan" Jairzinhosta tuli ensimmäinen pelaaja, joka on tehnyt maalin jokaisessa pelaamassaan MM-lopputurnausottelussa ja vielä pelannut suurimman mahdollisen määrän pelejä. Lisäksi tähtisikermään kuuluivat esimerkiksi Carlos Alberto, Tostão, Gérson ja Rivelino. Joukkue raivasi puolivälierissä tieltään Perun ja välierissä Uruguayn edeten loppuotteluun Italiaa vastaan. Italia kaatui maalein 4–1. Kolmannen maailmanmestaruutensa ansiosta Brasilia sai vanhan kiertopalkinnon Jules Rimet -pokaalin omakseen. Pokaali varastettiin myöhemmin, eikä sitä koskaan löydetty.

Pelén ja muiden kirkkaimpien tähtien lopetettua maajoukkueuransa ei Brasilia ollut entisensä 1974 Saksan liittotasavallan MM-turnauksessa. Joukkue hävisi jatkosarjassa totaalista jalkapalloa pelanneelle Alankomaiden joukkueelle ja eteni pronssiotteluun, missä kuitenkin kärsi tappion Puolalle.

1978 MM-kisat pelattiin kiistanalaisissa tunnelmissa, kun joukkue kohtasi jatkosarjassa isäntämaa Argentiinan ottelussa, joka päättyi 0–0. Sekä Argentiina että Brasilia voittivat ottelunsa lohkon muita joukkueita, Perua ja Puolaa vastaan, mutta ennen viimeistä ottelua, Argentiinan ja Perun välistä kohtaamista, Brasilian maaliero oli parempi. Ottelussa Perun argentiinalaissyntyinen maalivahti Ramón Quiroga kuitenkin päästi kuusi maalia ja Argentiina eteni paremman maalieron turvin loppuotteluun. Quirogan tilanne aiheutti suuria epäilyksiä, vaikka molemmat osapuolet ovat vakuuttaneet, ettei mitään vääryyttä tapahtunut.lähde? Brasilia jäi pronssiotteluun, missä se voitti Italian 2–1.

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1982 Espanjan MM-kisoissa Telê Santanan valmentamassa joukkueessa pelasivat muiden muassa Zico, Paulo Falcão ja Sócrates. Joukkue voitti loisteliaalla pelillä oman alkulohkonsa ja toisella kierroksella kaatoi puolustavan maailmanmestarin Argentiinan 3–1, mutta putosi turnauksesta hävittyään Italialle 2–3 Paolo Rossin tehtyä ottelun kaikki kolme maalia. Osa asijantuntijoista pitää Brasilian 1982 joukkuetta kaikkien aikojen parhaana.kenen mukaan?

1986 MM-kisoissa neljä vuotta vanhempi joukkue ei ollut enää entisensä. Kisat päättyivät puolivälierissä rangaistuspotkukilpailutappioon Ranskaa vastaan.

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990 Italian MM-turnauksessa joukkuetta valmensi melko kokematon Sebastião Lazaroni. Joukkueen keulahahmo oli keskikenttämies Dunga. Kisat päättyivät jo neljännesvälierissä Diego Maradonan Argentiinaa vastaan. Brasilia hallitsi peliä mielin määrin,kenen mukaan? mutta tappio 0–1 pudotti kirvelevästi ennakkosuosikit jatkosta. Kisojen jälkeen Brasilian joukkuetta kritisoitiin pelityylin liiallisesta eurooppalaistamisesta.

Vuoden 1994 MM-kilpailuissa Yhdysvalloissa Brasilia palasi pelityyliltään enemmän juurilleen ja kykeni jälleen mestaruuteen, 24 vuoden tauon jälkeen. Joukkue voitti alkulohkonsa ja pudotuspelivaiheessa voitti Yhdysvallat, Alankomaat ja Ruotsin, ja eteni loppuotteluun Italiaa vastaan. Loppuottelussa ei tehty varsinaisella peliajalla eikä jatko-ajalla yhtään maalia ja ensimmäisen kerran MM-kisahistoriassa jouduttiin turvautumaan rangaistuspotkukilpailuun mestarin ratkaisemiseksi. Brasilian mestaruus ratkesi, kun Italian Roberto Baggio veti pallon yli maalin.

1998 Ranskan MM-kisoissa joukkuetta valmensi Mário Zagallo, joka itse oli ollut pelaajana voittamassa mestaruutta vuosina 1958 ja 1962, valmentajana 1970 ja apuvalmentajana 1994. Joukkue eteni loppuotteluun, jossa kotijoukkue Ranska voitti kamppailun maalein 3–0.

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2002 MM-kisoissa Japanissa ja Etelä-Koreassa Brasilia voitti historiallisen viidennen mestaruutensa. Loppuottelussa se kohtasi toiseksi menestyneimmän MM-kisamaan Saksan, jota vastaan se ei koskaan aikaisemmin ollut pelannut MM-turnauksessa,[4] tosin Brasilia kohtasi Itä-Saksan vuoden 1974 MM-kisoissa. Vuoden 2002 finaali päättyi Brasilian 2–0-voittoon maalikuninkuuden kahdeksalla osumalla voittaneen Ronaldon viimeisteltyä molemmat maalit.

Vuoden 2006 MM-kisoissa Saksassa Brasilian pelit päättyivät puolivälierissä Ranskaa vastaan numeroin 0–1. Brasilian kaatajaksi nousi Thierry Henry, joka Zinédine Zidanen syötöstä viimeisteli Ranskan voittomaalin. Brasilian joukkueessa jo neljänsiin MM-kisoihinsa osallistunut Ronaldo teki historiaa, kun hän kisojen kolmella maalillaan nousi kautta aikain maalintekijäpörssissä ohi Gerd Müllerin yhteensä 15:llä MM-kisaosumallaan.

2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilia voitti Etelä-Amerikan karsintalohkon ja pääsi Etelä-Afrikassa vuonna 2010 järjestettyihin maailmanmestaruuskilpailuihin. Brasiliaa valmensi aiemmin joukkueen pelaajana ja kapteenina vaikuttanut Dunga, joka oli voittanut maailmanmestaruuden vuoden 1994 MM-kilpailuissa. Hänen kokoamansa joukkueen pelityyliä arvosteltiin Brasiliassa tylsäksi ja liian puolustavaksi. Brasilia eteni aina puolivälieriin asti, joissa Alankomaat pudotti sen maalein 2–1. Kilpailujen jälkeen Dunga ilmoitti jättävänsä valmennustehtävänsä.

Dungan jälkeen päävalmentajaksi nimettiin Mano Menezes, jonka johdolla Brasilia putosi jo puolivälierissä vuoden 2011 Copa Américassa. Menezes valmensi Brasilian joukkuetta myös olympialaisissa 2012. Brasilian historian ensimmäisen miesten jalkapallon olympiakullan tavoittelu kariutui lopulta finaaliin, jossa Meksiko oli parempi maalein 2–1. Menezes sai potkut tehtävästään marraskuussa 2012 ja maan jalkapalloliitto palkkasi Luiz Felipe Scolarin kymmenen vuoden tauon jälkeen joukkueen päävalmentajaksi.

Vuoden 2014 MM-kotikisoissaan Scolarin valmentama Brasilia pelasi alkulohkossa kaksi voitokasta ottelua Kroatiaa ja Kamerunia vastaan sekä yhden maalittoman tasapelin Meksikoa vastaan ja ylsi maalieron avulla lohkovoittoon. Pudotuspeleissä neljännesvälierässä vastaan tuli Chile, jonka Brasilia päihitti lukemin 1–1 päättyneen varsinaisen peliajan sekä maalittoman jatkoajan jälkeen rangaistuspotkukisassa osumin 3–2. Ratkaisevan maalin ampui Neymar, joka loukkaantui seuraavassa ottelussa, Brasilian 2–1 -voittoon päättyneessä puolivälierässä Kolumbiaa vastaan, eikä pystynyt enää jatkamaan turnauksessa. Samassa pelissä Thiago Silva otti turnauksessa toisen varoituksensa, joten hänkään ei päässyt kentälle välieräottelussa Saksaa vastaan. Tämä ottelu päättyikin Brasilian historialliseen 1–7 -tappioon ja murskasi Brasilian unelman voittaa MM-kultaa kotikisoissa. Brasilia jäi lopulta neljänneksi, kun se hävisi pronssiottelun Alankomaita vastaan maalein 0–3.

Turnaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanosaliittojen Cupin Brasilia on voittanut neljästi vuosina 1997, 2005, 2009 ja 2013. Olympialaisissa se on kyennyt kolmesti hopealle (1984, 1988 ja 2012) ja kerran pronssille (1996). Copa Américassa Brasilia on voittanut 7 kultaa, 11 hopeaa ja 5 pronssia. MM-kisat se on voittanut viidesti ja yltänyt niin pronssille kuin hopeallekin kahdesti.

Sijoitukset arvokilpailuissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selitykset:

  • O = Ottelut
  • V = Voitto
  • T = Tasapeli
  • H = Tappio
  • TM = Tehdyt maalit
  • PM = Päästetyt maalit
  • ME = Maaliero
Vuosi Isäntämaa Kierros Sija O V T H TM PM ME
1930  Uruguay Puolivälierät 6. 2 1 0 1 5 2 +3
1934  Italia 1. kierros 14. 1 0 0 1 1 3 –1
1938  Ranska Pronssia 3. 5 3 1 1 14 11 +3
1950  Brasilia Hopeaa 2. 6 4 1 1 22 6 +16
1954  Sveitsi Puolivälierät 5. 3 1 1 1 8 5 +3
1958  Ruotsi Mestari 1. 6 5 1 0 16 4 +12
1962  Chile Mestari 1. 6 5 1 0 14 5 +9
1966  Englanti Lohkovaihe 11. 3 1 0 2 4 6 –2
1970  Meksiko Mestari 1. 6 6 0 0 19 7 +12
1974  Länsi-Saksa Neljäs sija 4. 7 3 2 2 6 4 +2
1978  Argentiina Pronssia 3. 7 4 3 0 10 3 +7
1982  Espanja 2. kierros 5. 5 4 0 1 15 6 +9
1986  Meksiko Puolivälierät 5. 5 4 1 0 10 1 +9
1990  Italia Neljännesvälierät 9. 4 3 0 1 4 2 +2
1994  Yhdysvallat Mestari 1. 7 5 2 0 11 3 +8
1998  Ranska Hopeaa 2. 7 4 1 2 14 10 +4
2002  Etelä-Korea
 Japani
Mestari 1. 7 7 0 0 18 4 +14
2006  Saksa Puolivälierät 5. 5 4 0 1 10 2 +8
2010  Etelä-Afrikka Puolivälierät 6. 5 3 1 1 9 4 +5
2014  Brasilia Neljäs sija 4. 7 3 2 2 11 14 –3
2018  Venäjä Puolivälierät 5 3 1 1 8 3 +5
2022  Qatar Puolivälierät 5 3 0 2 8 3 +5

Maanosaliittojen cup[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Isäntämaa Sijoitus Sija O V T H TM PM ME
1992  Saudi-Arabia Ei selviytynyt mukaan
1995  Saudi-Arabia Ei selviytynyt mukaan
1997  Saudi-Arabia Mestari 1. 5 4 1 0 14 2 +12
1999  Meksiko Hopeaa 2. 5 4 0 1 18 5 +13
2001  Etelä-Korea
 Japani
Neljäs sija 4. 5 1 2 2 0 0 0
2003  Ranska Lohkovaihe 5. 3 1 1 1 3 3 0
2005  Saksa Mestari 1. 5 3 1 1 12 6 +6
2009  Etelä-Afrikka Mestari 1. 5 5 0 0 14 5 +9
2013  Brasilia Mestari 1. 5 4 1 0 14 3 +11
2017  Venäjä Ei selviytynyt mukaan

Gold Cup[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Isäntämaa Sijoitus Sija O V T H TM PM ME
1996  Yhdysvallat Hopeaa 2. 4 3 0 1 10 3 +7
1998  Yhdysvallat Pronssia 3. 5 2 2 1 6 2 +4
2003  Yhdysvallat
 Meksiko
Hopeaa 2. 5 3 0 2 6 4 +2

Etelä-Amerikan-mestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Isäntämaa Sijoitus Sija O V T H TM PM ME
1916  Argentiina Pronssia 3. 3 0 2 1 3 4 –1
1917  Uruguay Pronssia 3. 3 2 0 1 5 3 +2
1919  Brasilia Mestari 1. 3 2 1 0 11 3 +8
1920  Chile Pronssia 3. 3 1 0 2 1 8 –1
1921  Argentiina Hopeaa 2. 3 1 0 2 4 3 +1
1922  Brasilia Mestari 1. 4 1 3 0 4 2 +2
1923  Uruguay Neljäs sija 4. 3 0 0 3 2 5 –3
1924  Uruguay Vetäytyi kisoista
1925  Argentiina Hopeaa 2. 4 2 1 1 11 9 +2
1926  Chile Vetäytyi kisoista
1927  Peru Vetäytyi kisoista
1929  Argentiina Vetäytyi kisoista
1935  Peru Vetäytyi kisoista
1937  Argentiina Hopeaa 2. 5 4 0 1 17 9 +8
1939  Peru Vetäytyi kisoista
1941  Chile Vetäytyi kisoista
1942  Uruguay Pronssia 3. 6 3 1 2 15 7 +8
1945  Chile Hopeaa 2. 6 5 0 1 19 5 +14
1946  Argentiina Hopeaa 2. 5 3 1 1 13 7 +6
1947  Ecuador Vetäytyi kisoista
1949  Brasilia Mestari 1. 7 6 0 1 39 7 +32
1953  Peru Hopeaa 2. 6 4 0 2 15 6 +9
1955  Chile Vetäytyi kisoista
1956  Uruguay Neljäs sija 4. 5 2 2 1 4 5 –1
1957  Peru Hopeaa 2. 6 4 0 2 23 9 +14
1959  Argentiina Hopeaa 2. 6 4 2 0 17 7 +10
1959  Ecuador Pronssia 3. 4 2 0 2 7 10 –3
1963  Bolivia Neljäs sija 4. 6 2 1 3 12 13 –1
1967  Uruguay Vetäytyi kisoista

Copa América[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Isäntämaa Sijoitus Sija O V T H TM PM ME
1975 Ei isäntämaata Pronssia 3. 6 5 0 1 16 4 +12
1979 Ei isäntämaata Pronssia 3. 6 2 2 2 10 9 +1
1983 Ei isäntämaata Hopeaa 2. 8 2 4 2 8 4 +4
1987  Argentiina Lohkovaihe 5. 2 1 0 1 5 4 +1
1989  Brasilia Mestari 1. 7 5 2 0 11 1 +10
1991  Chile Hopeaa 2. 7 4 1 2 12 8 +4
1993  Ecuador Puolivälierät 5. 4 1 2 1 6 4 +2
1995  Uruguay Hopeaa 2. 6 4 2 0 10 3 +7
1997  Bolivia Mestari 1. 6 6 0 0 22 3 +19
1999  Paraguay Mestari 1. 6 6 0 0 17 2 +15
2001  Kolumbia Puolivälierät 6. 4 2 0 2 5 4 +1
2004  Peru Mestari 1. 6 3 2 1 13 6 +7
2007  Venezuela Mestari 1. 6 4 1 1 15 5 +10
2011  Argentiina Puolivälierät 8. 4 1 3 0 6 4 +2
2015  Chile Puolivälierät 5. 4 2 1 1 5 4 +1
2016  Yhdysvallat Lohkovaihe 9. 3 1 1 1 7 2 +5
2019  Brasilia Mestari 1. 6 4 2 0 13 1 +12
2021  Brasilia Hopeaa 2. 7 5 1 1 12 3 +9
2024  Ecuador

Kesäolympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Isäntämaa Sijoitus Sija O V T H TM PM ME
1900 Ranska Pariisi Ei osallistunut
1908 Iso-Britannia Lontoo Ei osallistunut
1912 Ruotsi Tukholma Ei osallistunut
1920 Belgia Antwerp Ei osallistunut
1924 Ranska Pariisi Ei selviytynyt karsinnoista
1928 Alankomaat Amsterdam Ei osallistunut
1936 Natsi-Saksa Berliini Ei osallistunut
1948 Iso-Britannia Lontoo Ei osallistunut
1952 Suomi Helsinki Puolivälierät 6. 3 2 0 1 9 6 +3
1956 Australia Melbourne Ei selviytynyt karsinnoista
1960 Italia Rooma 1. kierros 6. 3 2 0 1 10 6 +4
1964 Japani Tokio 1. kierros 9. 3 1 1 1 5 2 +3
1968 Meksiko México 1. kierros 11. 3 0 2 1 4 5 –1
1972 Länsi-Saksa München 1. kierros 12. 3 0 1 2 4 6 –2
1976 Kanada Montreal Neljäs sija 4. 5 2 1 2 6 6 0
1980 Neuvostoliitto Moskova Ei selviytynyt karsinnoista
1984 Yhdysvallat Los Angeles Hopeaa 2. 6 4 1 1 9 5 +4
1988 Etelä-Korea Soul Hopeaa 2. 6 4 1 1 12 4 +8
1992 Espanja Barcelona Ei selviytynyt karsinnoista
1996 Yhdysvallat Atlanta Pronssia 3. 6 4 1 1 16 8 +8
2000 Australia Sydney Puolivälierät 6. 4 2 0 2 6 6 0
2004 Kreikka Ateena Ei selviytynyt karsinnoista
2008 Kiina Peking Pronssia 3. 6 4 1 1 14 3 +11
2012 Iso-Britannia Lontoo Hopeaa 2. 6 5 0 1 16 7 +9
2016 Brasilia Rio de Janeiro Kultaa 1. 6 3 3 0 13 1 +12
2020 Japani Tokio

Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 9. elokuuta 2016.

Seuraavat pelaajat valittiin kesäkuussa 2016 pelattuun Copa América Centenarioon.[5]

# Paikka Pelaaja Syntymäaika Maaottelut Maalit Seura
1 M Alisson 2. lokakuuta 1992 (ikä 31) 9 0 Englanti Liverpool
12 M Diego Alves 24. kesäkuuta 1985 (ikä 38) 8 0 Espanja Valencia
23 M Marcelo Grohe 13. tammikuuta 1987 (ikä 37) 2 0 Brasilia Grêmio
2 P Dani Alves 6. toukokuuta 1983 (ikä 40) 93 7 Italia Juventus
3 P Miranda 7. syyskuuta 1984 (ikä 39) 31 0 Italia Internazionale
4 P Gil 12. kesäkuuta 1987 (ikä 36) 10 0 Kiina Shandong Luneng
6 P Filipe Luís 9. elokuuta 1985 (ikä 38) 26 1 Espanja Atlético Madrid
13 P Marquinhos 14. toukokuuta 1994 (ikä 29) 11 0 Ranska PSG
14 P Rodrigo Caio 17. elokuuta 1993 (ikä 30) 1 0 Brasilia São Paulo
15 P Fabinho 23. lokakuuta 1993 (ikä 30) 4 0 Englanti Liverpool
16 P Douglas Santos 22. maaliskuuta 1994 (ikä 30) 1 0 Brasilia Atlético Mineiro
5 K Casemiro 23. helmikuuta 1992 (ikä 32) 11 0 Espanja Real Madrid
7 K Ganso 12. lokakuuta 1989 (ikä 34) 8 0 Espanja Sevilla
8 K Elias 16. toukokuuta 1985 (ikä 38) 35 0 Brasilia Corinthians
10 K Lucas Lima 9. heinäkuuta 1990 (ikä 33) 12 2 Brasilia Santos
17 K Walace 4. huhtikuuta 1995 (ikä 29) 1 0 Brasilia Grêmio
18 K Renato Augusto 8. helmikuuta 1988 (ikä 36) 11 4 Kiina Beijing Guoan
19 K Willian 9. elokuuta 1988 (ikä 35) 38 6 Englanti Chelsea
20 K Lucas 13. elokuuta 1992 (ikä 31) 34 4 Englanti Tottenham Hotspur FC
22 K Philippe Coutinho 12. kesäkuuta 1992 (ikä 31) 17 4 Espanja Fc Barcelona
9 H Jonas 1. huhtikuuta 1984 (ikä 40) 12 3 Portugali Benfica
11 H Gabriel 30. elokuuta 1996 (ikä 27) 4 2 Brasilia Santos
21 H Hulk 25. heinäkuuta 1986 (ikä 37) 48 12 Kiina Shanghai SIPG

Muut viimeisten 12 kuukauden aikana pelattuihin maaotteluihin nimetyt maajoukkueuraansa jatkavat pelaajat:

Paikka Pelaaja Syntymäaika Maaottelut Maalit Seura Viimeisin maaottelukutsu
M Ederson 17. elokuuta 1993 (ikä 30) 0 0 Portugali Benfica Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
P Alex Sandro 26. tammikuuta 1991 (ikä 33) 6 0 Italia Juventus Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
P Fagner 11. kesäkuuta 1989 (ikä 34) 0 0 Brasilia Corinthians Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
P Gabriel Paulista 26. marraskuuta 1990 (ikä 33) 0 0 Englanti Arsenal Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
P Jemerson 24. elokuuta 1992 (ikä 31) 0 0 Ranska Monaco Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
P David Luiz 22. huhtikuuta 1987 (ikä 36) 56 3 Ranska PSG Paraguay, 29. maaliskuuta 2016[7]
P Danilo 15. heinäkuuta 1991 (ikä 32) 15 0 Espanja Real Madrid Paraguay, 29. maaliskuuta 2016[7]
P Felipe 16. toukokuuta 1989 (ikä 34) 0 0 Portugali Porto Paraguay, 29. maaliskuuta 2016
P Marcelo 12. toukokuuta 1988 (ikä 35) 42 4 Espanja Real Madrid Argentiina, 12. marraskuuta 2015
P Rafinha 7. syyskuuta 1985 (ikä 38) 2 0 Saksa Bayern München Chile, 8. lokakuuta 2015
K Kaká 22. huhtikuuta 1982 (ikä 41) 92 29 Yhdysvallat Orlando City Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
K Oscar 9. syyskuuta 1991 (ikä 32) 48 12 Englanti Chelsea Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
K Luiz Gustavo 23. heinäkuuta 1987 (ikä 36) 41 2 Saksa Wolfsburg Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
K Fernandinho 4. toukokuuta 1985 (ikä 38) 29 2 Englanti Manchester City Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
K Douglas Costa 14. syyskuuta 1990 (ikä 33) 17 3 Italia Juventus Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
K Rafinha 12. helmikuuta 1993 (ikä 31) 2 1 Espanja Barcelona Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
K Felipe Anderson 15. huhtikuuta 1993 (ikä 31) 1 0 Italia Lazio Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
K Alex Teixeira 6. tammikuuta 1990 (ikä 34) 0 0 Kiina Jiangsu Suning Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
K Ramires 24. maaliskuuta 1987 (ikä 37) 51 4 Kiina Jiangsu Suning Costa Rica, 5. syyskuuta 2015
H Ricardo Oliveira 6. toukokuuta 1980 (ikä 43) 16 5 Brasilia Santos Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
H Roberto Firmino 2. lokakuuta 1991 (ikä 32) 11 4 Englanti Liverpool Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
H Gabriel Jesus 3. huhtikuuta 1997 (ikä 27) 0 0 Englanti Manchester City Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
H Luan 27. maaliskuuta 1993 (ikä 31) 0 0 Brasilia Grêmio Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
H Neymar 5. helmikuuta 1992 (ikä 32) 70 46 Espanja Barcelona Paraguay, 29. maaliskuuta 2016[7]

Eniten maaotteluita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cafu on eniten otteluita pelannut pelaaja Brasilian maajoukkueessa 142 ottelullaan.

Vahvennetut ovat vielä aktiivipelaajia ainakin seuratasolla. Tilastot päivitetty 24. joulukuuta 2022.[1]

# Pelaaja Vuodet Ottelut Maalit
1 Cafu 1990–2006 142 5
2 Dani Alves 2006– 126 8
3 Roberto Carlos 1992–2006 125 11
4 Neymar 2010– 124 77
5 Thiago Silva 2008– 113 7
6 Lúcio 2000–2011 105 4
7 Cláudio Taffarel 1988–1998 101 0
8 Robinho 2003–2017 100 28
9 Djalma Santos 1952–1968 98 3
9 Ronaldo 1994–2011 98 62

Eniten maaleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelé on tehnyt Brasilian maajoukkueessa 77 maalia.

Vahvennetut ovat vielä aktiivipelaajia ainakin seuratasolla. Päivitetty 24. joulukuuta 2022.[1]

# Pelaaja Vuodet Maalit Ottelut
1 Pelé 1957–1971 77 92
1 Neymar 2010– 77 124
3 Ronaldo 1994–2011 62 98
4 Romário 1987–2005 55 70
5 Zico 1976–1989 48 71
6 Bebeto 1985–1998 39 75
7 Rivaldo 1993–2003 35 74
8 Jairzinho 1964–1982 33 81
8 Ronaldinho 1999–2013 33 97
10 Ademir 1945–1953 32 39
10 Tostão 1966–1972 32 54

Brasilian jalkapallomuseo – Hall of Fame[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavat brasilialaiset pelaajat on asetettu parhaimmiksi pelaajaksi Brasilian Hall of Famessa.

Edelliset kokoonpanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Copa América[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanosaliittojen cup[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gold Cup[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuden voittaneet valmentajat on lihavoitu.

Nykyiset valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päävalmentaja Tite
Apuvalmentaja Cléber Xavier
Maalivahtivalmentaja Cláudio Taffarel
Kuntovalmentaja Fábio Mahseredjian

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Mamrud, Roberto: Brazil - Record International Players rsssf.com. 3.11.2022. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 24.12.2022. (englanniksi)
  2. FIFA Men's Ranking FIFA.com. 26.10.2023. Fédération Internationale de Football Association (FIFA). Viitattu 21.11.2023. (englanniksi)
  3. Badenhausen, Kurt: Neymar And Brazil Have The Best-Selling World Cup Jerseys In U.S. Forbes.com. 17.6.2014. Forbes Media LLC. Viitattu 18.6.2014. (englanniksi)
  4. [1]
  5. Team Brazil roster ca2016.com. Arkistoitu 11.8.2016. Viitattu 8.8.2016. (englanniksi)
  6. a b c d e f g h i j k l m n o p q Dunga names 40-man preliminary Copa America squad goal.com. 29.4.2016. Viitattu 9.8.2016. (englanniksi)
  7. a b c Confira a lista completa para os próximos jogos das Eliminatórias! 3.3.2016. Brasilian jalkapalloliitto. Viitattu 9.8.2016. (portugaliksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Brasilian jalkapallomaajoukkue.