Boulton Paul Defiant

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Boulton Paul Defiant Mk.I oli brittiläinen kaksipaikkainen hävittäjälentokone toisessa maailmansodassa.[1] Koneen erikoispiirre oli, että sen aseistus oli keskitetty moottoroituun torniin ja eteenpäin ampuvaa kiinteää aseistusta ei ollut lainkaan. Päivähävittäjäkäytössä se osoittautui alun menestyksestä huolimatta epäonnistuneeksi.


Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hawker Demon kaksitasoisesta ja -paikkaisesta hävittäjästä tehtiin muunnos jossa oli Frazer-Nash yhtiön suunnittelema ja valmistama konekivääritorni alkuperäisen avonaisen ampumon paikalla tulen tarkkuuden parantamiseksi. Samalla huomattiin että aseistusta voitaisiin käyttää sekä hyökkäämiseen että puolustautumiseen.

Teoriassa torniin keskitetty aseistus tarjosi etuja jotka olivat lentäjän mahdollisuus keskittyä vain lentämiseen ampujan keskittyessä maalien etsimiseen, tähystämiseen ja itse tulitukseen sekä laaja ampuma-ala.[2] Ilmailuministeriö julkaisi spesifikaation F.9/35 kaksipaikkaisesta hävittäjästä, jossa olisi torni.

Käyttöön otettu Boulton Paul Type A MK II D - torni oli kokonaisuus jossa olivat oma hydrauliikka, ampujan happijärjestelmä, tähtäin sekä aseet patruunoineen. Sen paino oli täysin varustettuna 268 kg. Torni voitiin siirtää kokonaisuutena.[3]

Boulton Paul ja Hawker valmistivat prototyypit. Defiantiksi nimetty kone lensi 11. Elokuuta 1937.[2] Hawker Hotspur jäi sivuun sillä tehtaan kapasiteetti ei riittänyt Hawker Hurricanen ollessa etusijalla. Ensimmäinen Defiant F. Mk I tuotantokone lensi 30. Heinäkuuta 1939 ja toimitukset laivueisiin alkoivat Joulukuussa.

Palvelukseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Defiantin puutteet havaittiin Lokakuussa 1939 Hurricaneja vastaan tehdyissä harjoituksissa, mutta Hurricanen ja Spitfren tuotannon ollessa vielä rajallista, sen toivottiin tukevan ja täydentävän niitä.[3]

Defiant - koneella varustettiin laivueet No 141 ja ensimmäisenä koneita saanut No 264,[4] joka osallistui Toukokuussa 1940 Dunkerquen taisteluun.[2] Taktisen yllätyksen ansiosta Defiantilla saatiin hyviä tuloksia. On mahdollista, että koneen ulkonäkö sekoitettiin Hawker Hurricaneen jolloin tavanomainen hyökkäys takaa ylhäältä oli hyökkääjälle tuhoisa.[5]. Defiantilla saavutettiin 12. Toukokuuta 35 pudotusta ja kaikkaan 65 kuukauden loppuun mennessä. Keskitetty aseistus oli tehokas pommittajia vastaan.[2]

Saksalaiset totesivat pian Defiantin heikkoudet. Se oli kömpelö ja aseistusta ei voinut suunnata suoraan eteenpäin. Kääntyvä takatorni alustoineen lisäsi painoa huomattavasti eteenpäin ampuviin kiinteisiin tykkeihin tai konekivääriin verraten. Defianteilla varustettu 264. hävittäjälaivue tuhottiin lähes täysin taistelussa Britanniasta. Tyypin miehistötappiot kohosivat suureksi, sillä ampumosta oli vaikea pelastautua.[6]. Koneet vedettiin pois päivähävittäjätehtävistä Elokuussa 1940.

Yöhävittäjänä koneella ammuttiin alas 1940-1941 enemmän saksalaisia pommittajia kuin muilla yökäytössä olleilla tyypeillä. Ampumo mahdollisti hyökkäyksen kohteena olleen pommikoneen tulittamisen alapuolelta tai viistosti alhaalta edestä, josta konekiväärien tulitus ohjaamoon oli tuhoisa. Koneen kehittämisen mahdollisuuksia ei ehkä ymmärretty,[7]kun taas Saksassa kehitettiin tehokas "Schräge Musik" - aseistus, jossa tykit asennettiin kiinteästi 60:n asteen kulmaan ylöspäin.[8]

1941 Mk I:een asennettiin A.I Mk 4 tutka ja tyyppinimeksi tuli N.F. Mk IA. 1941 koneen suorituskyky alkoi jäädä jälkeen Saksan uusimpiin pommittajiin verrattuna erityisesti niiden tehdessä yksittäisiä pistomaisia hyökkäyksiä. Alkuvuonna 1942 koneella saavutettiin vielä menestystä kahden hävittäjän pudottaessa kolme Birminghamiin hyökänneistä pommittajista Tammikuun 15. yönä. Aluetta puolustaneet Defiantit saavuttivat lisäksi 9 pudotusta myöhemmistä hyökkäyksistä.[9] Defiant korvattiin Bristol Beaufighter- tyypillä.[10]

1940 hävittäjästä kehitettiin vielä versio II, joka ei osallistunut mainittavissa määrin sotatoimiin. Sen sijaan siitä tehtiin maalinhinausversio. Mk II:ta käytettiin Saksan tutkavalvonnan häirintään pommitushyökkäysten aikana, jolloin ne partioivat miehitettyjen rannikoiden läheisyydessä. 515. laivueen koneisiin asennettiin "Mandrel"- tai "Moonshine" - häirintälaite. Tässä tehtävässä koneita käytettiin 1943 saakka kunnes ne korvattiin suuremmilla tyypeillä.[11]

Boulton Paul suunnitteli ja valmisti Defiantista yksipaikkaisen version prototyypin nimellä P 94. Sen aseistuksena oli kaksitoista 7,7 mm:n Browning- konekivääriä siivissä kuten Supermarine Spitfire tai Hurricane - hävittäjissä. Vaihtoehtona olisi ollut neljä 20. mm:n tykkiä.P 94:n yleinen suorituskyky oli lähes Spitfiren luokkaa ja se oli vain vähän heikompi kaarrossa. Muiden tyyppien tuotanto oli kuitenkin jo riittävä eikä P 94:ää otettu tuotantoon.[12]

Boulton Paul kk-tornia käytettiin myös Handley Page Halifax -pommikoneissa sekä samaan konseptiin perustuneessa laivaston Blackburn Roc - hävittäjässä, joka muunnettiin Skua - syöksypommittajasta.

Teknisiä tietoja ja eräitä suoritusarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • miehistö: 2
  • maksiminopeus: 504 km/h
  • matkanopeus: 417 km/h
  • lakikorkeus: 9 250 m (31 000 jalkaa)
  • toimintasäde: 749 km
  • moottori: Rolls-Royce Merlin, 1 030 hv
  • pituus: 10.77 m
  • siipien kärkiväli: 11,99 m
  • korkeus: 3.46 m
  • nousukyky: 4 600 m/8,5 min.
  • tyhjäpaino: 2 763 kg
  • maksimi lentoonlähtöpaino: 3 909 kg

Hawker Hurricane Mk I - hävittäjään verrattuna kone oli lentoonlähtöpainoltaan 745 kg raskaampi.[3]

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 4 x 7.7mm konekivääriä taakse sijoitetussa kääntyvässä tornissa, 600 ptr/ase.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://spitfiresite.com/2010/07/battle-of-britain-1940-boulton-paul-defiant.html
  2. a b c d Mondey s.40
  3. a b c battleofbritain1940
  4. http://battleofbritainblog
  5. raf.mod
  6. raf.mod
  7. Hyvönen s.67
  8. Hyvönen s.128
  9. http://www.military-art
  10. Aeroflight
  11. Aeroflight
  12. fliegerrweb
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Boulton Paul Defiant.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Richard Humble: Toisen maailmansodan lentokoneet, Wsoy 1976 (alkuteos kust. Salamander Books 1975, suom. Helge Seppälä)