Bortlen asteikko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Bortlen asteikko on mitta-asteikko, jonka avulla voidaan määrittää tähtitaivaan ja tähtien kirkkausaste tietyllä alueella. Asteikko määrittää tarkkailtavien kohteiden selkeyden sekä valosaasteesta koituvan häiriön. John Bortlen luoma järjestelmä julkaistiin vuoden 2001 Sky & Telescope -lehden numerossa. Asteikko ulottuu luokasta 1 (pimein mahdollinen taivas) luokkaan 9 (erittäin valosaastunut).[1]

Bortlen luokitukset eri valosaastetyypeille: [1][2]

Luokka Nimi Rajamagnitudi Kuvaus
1 Erinomainen pimeän taivaan alue 7,6–8,0
2 Tyypillinen pimeän taivaan alue 7,1–7,5
  • Eläinratavalo on selvästi kellertävä ja langettaa maahan heikon varjon
  • Ilmahehku on heikosti havaittavissa horisontin lähellä
  • Pilvet näkyvät mustina siluetteina taivasta vasten
  • Ympäristö edelleen vain siluetti taivasta vasten
  • Linnunradan rakenteet ovat selvästi havaittavissa
  • Monet messierin kohteet ja pallomaiset tähtijoukot ovat edelleen helposti havaittavissa paljain silmin
  • M33 näkyy helposti paljain silmin
  • Rajamagnitudi 12,5 tuuman peilikaukoputkella 16,5
3 Maaseutu 6,6–7,0
  • Eläinraratavalo on huomiota herättävä keväällä ja syksyllä, ja väri on yhä heikosti havaittavissa
  • Hieman valosaastetta horisontissa
  • Pilvet ovat valaistuja horisontissa, tummia päällä
  • Lähiympäristö vaivoin nähtävissä
  • Linnunradan rakenteet edelleen erotettavissa
  • M15, M4, M5, ja M22 ovat nähtävissä paljain silmin
  • M33 on helposti nähtävissä sivusilmällä
  • Rajamagnitudi 12,5 tuuman peilikaukoputkella 16
4 Maaseudun ja esikaupungin vaihde 6,1–6,5
  • Eläinratavalo yhä näkyvissä, mutta ei ulotu yli puoliväliin zeniittiä kohti
  • Valosaasteen kaaria näkyvissä useissa suunnissa
  • Pilvet ovat valaistuja valonlähteiden suunnissa, tummia päällä
  • Ympäristö selkeästi näkyvissä, myös kauempana
  • Linnunrata edelleen selkeästi nähtävissä korkealla horisontista, mutta rakenteet puuttuvat
  • M33 on vaivoin nähtävissä sivusilmällä, näkyvissä vain korkealla taivaalla
  • Rajamagnitudi 12,5 tuuman peilikaukoputkella 15,5
5 Esikaupunki 5,6–6,0
  • Eläinratavalo vaivoin nähtävissä vain parhaina kevät- ja syysöinä
  • Valosaastetta näkyvissä useimmissa, ellei kaikissa suunnissa
  • Pilvet ovat selvästi taivasta kirkkaampia
  • Linnunrata on heikko tai näkymätön horisontissa, ja epäselvä päällä.
  • Rajamagnitudi 12,5 tuuman peilikaukoputkella 15
6 Kirkas esikaupunkitaivas 5,1-5,5
  • Eläinratavalo on näkymättömissä
  • Valosaaste saa taivaan 35 astetta horisontista hohtamaan harmaanvalkoisena
  • Pilvet missä tahansa taivaalla näkyvät melko kirkkaina
  • Ympäristö selvästi nähtävissä
  • Linnunrata näkyvissä vain zeniitissä
  • M33 ei paljain silmin nähtävissä, M31 näkyy vaatimattomasti
  • Rajamagnitudi 12,5 tuuman peilikaukoputkella 14,5
7 Esikaupungin ja kaupungin vaihde 4,6–5,0
  • Valosaaste saa koko taivaan hohtamaan vaalean harmaana
  • Kirkkaita valonlähteitä on kaikissa suunnissa
  • Pilvet ovat kirkkaasti valaistuja
  • Linnunrata on näkymättömissä
  • M31 ja M44 vaivoin nähtävissä, ilman yksityiskohtia
  • Kirkkaat messierin kohteet ovat kaukoputkella katsottuna vain varjoja itsestään
  • Rajamagnitudi 12,5 tuuman peilikaukoputkella 14
8 Kaupunki 4,1–4,5
  • Taivas on kirkkaan harmaa tai oranssi, ja sen valossa voi helposti lukea
  • Tuttuja tähdistöjä muodostavat tähdet vaikeasti havaittavissa tai näkymättömissä
  • M31 ja M44 voidaan havaita vaivoin sivusilmällä parhaina öinä
  • Kaukoputkellakin vain kirkkaimmat messierin kohteet tunnistettavissa
  • Rajamagnitudi 12,5 tuuman peilikaukoputkella 13
9 Kantakaupunki 4,0
  • Taivas on kirkkaasti valaistu
  • Monet tähdistöjä muodostavat tähdet ovat heikosti nähtävissä, ja himmeät tähdistöt ovat näkymättömissä
  • Seulasia lukuun ottamatta messierin kohteita ei paljain silmin havaittavissa
  • Ainoat havaittavat kohteet ovat Kuu, planeetat, ja muutamat kirkkaimmat tähdet

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b The Bortle Dark-Sky Scale skyandtelescope.com. Viitattu 23.9.2010. (englanniksi)
  2. John Bortle's Dark Sky Scale frostydrew.org. Viitattu 24.9.2011. (englanniksi)