Boris Rauschenbach

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Boris Rauschenbachin hauta.

Boris Rauschenbach (ven. Борис Викторович Раушенбах, 18. tammikuuta 1915 Pietari27. maaliskuuta 2001 Moskova) oli Neuvostoliiton johtava rakettien ja avaruusalusten ratamekaniikan ja asennonsäädön teoreetikko.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boris Rauschenbach syntyi Venäjän keisarikunnan lopun aikoina Saksasta 1766 muuttaneeseen sukuun. Hänen isänsä oli pietarilaisen nahkatehtaan johtaja ja perhe asui tehtaan asuinalueella vuoteen 1925. Boris kävi reformistisprotestanttista koulua, joka kokeili opetusmenetelmiä ollen oppilailleen huono opinahjo.

Ilmailuun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boris kiinnostui ilmailusta ja lähti opiskelemaan Leningradissa toimivaan neuvostohallinnon 1920-luvulla perustamaan Siviili-ilmailun instituuttiin samalla toimien lentokonetehtaalla. Hän opiskeli vuodet 1932–1937. Kuten tuolloin oli yleistä, opintoja täydensi liitokoneiden rakentaminen, muun muassa lentävä siipi-tyyppisten liitokoneiden. Liitolentoa hän pääsi harrastamaan Krimillä, jossa tutustui alan oikeisiin ammattilaisiin. Hän sai työpaikan Sergei Koroljovin RNII-raketti-instituutissa.

Rakettitekniikan pariin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koroljov asetti Rauschenbachin tutkimaan risteilyohjuksen kaltaisen raketin lennonohjauksen automatisointia. Rauschenbachin ensimmäinen tehtävä kohdistui Model 212C-ohjukseen, jonka testit tehtiin TsAGI tuulitunnelissa. Tämän jälkeen tehtiin miehitettyjä koelentoja rakettiliidokeilla. Vuoteen 1941 asti Rauschenbach tutki palamisen stabiilisuutta, jolla kehitettiin tykistön rakettien luotettavuutta. Kolmannen valtakunnan hyökättyä Neuvostoliittoon juuri avioitunut Rauschenbach siirrettiin turvaan Jekaterinburgiin.

Maaliskuussa 1942 Rauschenbach joutui internointileirille saksalaistaustansa takia. Kirje kenraali Viktor Bolkhovitinoville johti Rauschenbach siirtoon tutkimustyöhön, edelleen eristettynä vuoden 1946 tammikuuhun asti. Tällöin hänet siirrettiin Mstislav Keldyshin tieteellisen laskennan toimistoon, jossa hän kehitti suihkumoottorin dynamiikkaa vuoteen 1954 asti. Hänen vaimonsa työskenteli Moskovassa valtion museossa, pariskunta kuitenkin tapasi toisiaan muun muassa aviomiehen luennoidessa Moskovassa - tuloksena oli kaksostyttöjen syntyminen vuonna 1950.

Avaruustekniikkaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1954 Keldysh siirsi Rauschenbachin avaruuslennon teorian pariin ja hän palasi Koroljovin suunnittelutoimistoon. Luna 3 -kuuluotaimen lento vuonna 1959 oli suuri menestys - se otti ensimmäiset kuvat Kuun toisesta puolesta. Rauschebachilla oli merkittävä rooli luotaimen lentoradan suunnittelussa. Tämä oli ensimmäinen avaruusalus, jossa oli kolmiakselistabiloitu asennonsäätö. [1]

Hän jatkoi muun muassa Venera-venusluotainten ratalaskennassa ja miehitettyjen lentojen ratojen suunnittelussa. [2] Rauschenbach osallistui myös miehitettyjen Vostok-avaruusalusten telekointijärjestelmien suunnitteluun.

Vuodesta 1948 Rauschenbach luennoi Moskovan valtionyliopistossa ja vuonna 1951 siitä irrotetussa "Moskovan fysiikan ja teknologian instituutissa", jossa hän toimi osastonjohtajana vuodesta 1978.

Rauschenbach koulutti ensimmäiset kosmonautit avaruusalustensa ohjausjärjestelmän käyttämiseen.

Myöhempi toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauschenbach siirtyi yliopisto-opettajaksi 1960-luuvn lopulta lähtien ja alkoi sen ohessa tutkia taidetta, tosin sekin liittyi osin havaitsemiseen esimerkiksi avaruusalusten telakointitilanteissa. Vuonna 1975 hän julkaisi kirjan vanhan venäläisen taiteen tilakompositiosta. Hän tutki matemaattisesti perpektiiviä jne. taideteoksissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rauschenbach, Boris V., "Hermann Oberth: The Father of Space Flight 1894-1989", West Art Pub, 1994, ISBN 0914301144
  • Rauschenbach, Boris V., "On My Concept of Perceptual Perspective that Accounts for Parallel and Inverted Perspective in Pictorial Art", Leonardo, Oxford, vol.16, no.1, Winter 1983,
  • Rauschenbach, Boris V., "The Rocket Flight Stability Problem: A History of Misconceptions", 30th History of Rocketry and Astronautics, 1996, ISBN 0-87703-498-2
  • Раушенбах Б.В. Вибрационное горение, М., 1961г.
  • Раушенбах Б.В. Управление ориентацией в космических аппаратах, М., 1974
  • Раушенбах Б.В. Системы перспективы в изобразительном искусстве. Общая теория перспективы. - М., 1986
  • Раушенбах Б.В. Пространственные построения в живописи. - М., 1980
  • Раушенбах Б.В. Геометрия картины и зрительное восприятие. - М., 1994, ISBN 5-352-00001-X
  • Раушенбах Б.В. Герман Оберт (1894-1989) М., 1993. ISBN 5-02-006992-2
  • Раушенбах Б.В. Пристрастие, - М., 1997, ISBN 5-7784-0020-9
  • Раушенбах Б.В. Постскриптум (воспоминания). - М., 1999 ISBN ISBN 5-7784-0185-X
  • Раушенбах Б.В. Праздные мысли. - М., 2000
  • http://www.pravbeseda.ru/library/index.php?page=book&id=632 www.pravbeseda.ru